Saksaksi.

Lehdistötiedote 25.5.1917 hollantilais-skandinaavisten kokousten 23.-24.5.1917 niistä istunnoista, joissa mukana on valtuuskunta Suomesta

    Hollantilais-skandinaavinen komitea on ottanut keskiviikkona ja torstaina 23. ja 24. toukokuuta 1917 vastaan Suomesta valtuuskunnan, joka koostui tovereista Yrjö Sirola ja Karl Wiik.

   Nämä Suomen puoluejohdon ja Suomen sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän edustajat toivat esille mielipiteensä Suomen oikeudellisen aseman parhaimmasta järjestelytavasta. Heidän mielipiteensä mukaan tämän näkemyksen jakavat poliittisesti kypsät ainekset suomalaisten keskuudessa. Heidän käsityksensä mukaan mainittua kysymystä tulee katsoa luonteeltaan kansainvälisen lain kysymyksenä ja sitä tulisi käsitellä siellä, missä kaikista kansainvälistä ongelmista, mm., keskustellaan. Näin ollen tulevassa rauhankonferenssissa.

    Tätä vaatimusta perustelee Suomen turvaton asema siinä tapauksessa, jos kansallismieliset tai jopa imperialistiset virtaukset saavat tulevaisuudessa yliotteen Venäjällä. Se kiitollisuus, jota Suomen kansa tuntee Venäjän vallankumouksellisia aineksia kohtaan, joiden kautta Suomi vapautui tsarismista ja Venäjän valtakunnanduuman taantumuksellisista aineksista, ei täysin vapauta Suomen kansaa velvollisuudesta varmistaa oma tulevaisuutensa mahdollisimman vakaalle pohjalle. Suomen aseman tulee rakentua pohjalle, joka takaa Suomelle täyden mahdolllisuuden vapaaseen kehitykseen ja Suomen kansa vaalii harrasta toivetta, että Venäjän demokratia tunnustaa tämän vaatimuksen ja voi varmistaa, että Venäjän puolella Suomen vaatimukset eivät kohtaa mitään vastusta.

    Suomen autonominen asema on tähän asti kaikista puutteista huolimatta taannut maan merkittävän kulttuurikehityksen. Kaikkien näiden puutteiden suurin haitta oli se, että Suomen asioiden päätökset tehdään Pietarissa.

    Sitä myöden on tapahtunut, että Suomen kansalle vastakkaiset intressit ovat vaikuttaneet Suomen kysymysten ratkaisuun. Sellainen asiantila on joskus johtanut Suomen kansan etujen häikäilemättömään laiminlyöntiin ja mitä ehdottomasti tulee pitää Suomen kansan itsetuntoon nähden nöyryytyksenä. Suomen pyrkimykset suurempaan itsemääräämisoikeuteen pohjautuvat maan koko historialliseen kehitykseen, mikä ei koskaan ole samalla tavalla motivoinut Venäjää.

    Suomen yhteiskuntajärjestys, sen lait, sen kulttuurin muoto, kieli jne ovat täysin toisenlaisia kuin Venäjän. Tästä johtuen Suomen kansa ponnistaa voimansa saavuttaaksen sen suurimman mahdollisen riippumattomuuden, joka voidaan toteuttaa ja suojata riittävästi.

    Venäjän vallankumouksen ylläpitäjät ovat kirjoittaneet kansojen vapauden lippuunsa. Tämä seikka on vahvistanut sitä Suomen kansan vakaumusta, etä nyt on aika Suomen kansan täyden itsenäisyyden toiveen toteuttamiselle, ainoana luotettavana tapana Suomen kansan kansallisten vaatimusten eteenpäin viemiseksi ja jolla tavalla voidaan välttää ne hankaukset, jotka syntyvät asioiden jatkuvasta järjestelystä Venäjän kanssa,

   Suomen sosialidemokraatit kunnioittavat täysin kansainvälisen sosialidemokratian vakuutusta kaikkien kansojen itsemääräämisoikeudesta ja vaativat, että myös Suomen kansan sallittaisiin päättää asemastaan itse.

    He vetoavat tovereihinsa muissa maissa ja toivovat, että nämä kun ovat niin usein julkituoneet myötätuntonsa Suomen proletariaatin toiveille, antavat saman täyden tukensa myös nyt.

    Mitä muihin poliittisiin kysymyksiin tulee, valtuuskunta, kun ei ole saanut tähän mandaattia, on rajoitettu esittämään henkilökohtaiset mielipiteensä ja he tulevat myöhemmin tiedottamaan puolueen kannanotoista kirjallisesti tai suullisesti. Suomen sosialidemokraattinen puolue on ilmaissut tietysti tuen yleiselle konferenssille.


Lähde: Ruotsin työväenliikkeen arkisto ja kirjasto. Vuoden 1917 Tukholman rauhankonferenssi. Arbetarrörelsens arkiv och bibliotek, Holländsk-skandinaviska kommittén, box 1. hektog., Asiakirja No.: P/19C 3 s.  Käännös saksasta Pauli Kruhse.

Vuosien 1917-19 dokumentit