In English

Suomen sosialidemokraattisen puolueen edustajan [Evert] Huttusen puhe Yleisvenäläisessä Työläisten ja sotilaiden neuvostojen edustajakokouksessa kesäk. 20 pvä [1917 Pietarissa]

Уважаемые товарищи, рабочіе и солдаты! Arvoisat toverit, työläiset ja sotilaat!

- - Kuten tiedätte, Suomen sosialidemokraattisen puolueen puoluekokous päätti keskusteltuaan muutamia päiviä sitten poliittisesta tilanteesta Suomessa hyväksyä päätöslauselman, johonka te luultavasti olette jo tutustuneet ja mikä tuo julki vaatimuksen oikeudesta Suomen täydelliseen itsemääräämisoikeuteen - toisin sanoen oikeudesta Venäjän hallituksen Suomen itsenäisyyden tunnustamiseen.

Tämä näkemys, jonka puolue yksimielisesti hyväksyi kokouksessaan, ei ole millään tavalla pelkkää kuvitelmaa eikä ole tulos äkillisestä päätöksestä. Jotkut poliittisista työntekijöistänne saattavat julistaa, ja ovatkin jo julistaneet kongressin seinien ulkopuolella, että aivan viime aikoihin asti suomalaiset eivät maininneetkaan valtiollisesta itsenäisyydestä, vaan puhuivat ainoastaan oikeuksiensa laajentamisesta sisäisten asioittensa hoidossa ja eduskunnan vallan kasvattamisesta, jne. Tämä on aivan totta..

Mielipiteen kiteytymistä, jonka Suomen sosialidemokraattinen puolue on nyt omaksunut, on epäilemättä kiihdyttänyt parin kolmen viime kuukauden aikaiset tapahtumat. Sallikaa minun, Suomen sosialidemokraattisen puolueen edustajana tuoda teille esille aivan avoimesti Suomen kansan suuren osan mielipiteen.

Tämän mielipiteen mukaan, minkä me tohdimme ilmoittaa, Väliaikainen Hallitus on herättänyt epäluottamusta osassa suomalaisia viivyttämällä Senaatin ehdottaman kysymyksen ratkaisua, nimittäin, Senaatin ja Suomen eduskunnan oikeuksien lisäämisen.

Jotkut venäläiset valtiomiehet ovat hiljattain kyselleet: "Mitä te suomalaiset oikein haluatte? Eikö teille ole jo annettu laillisia oikeuksia ja eikö se laillinen asemanne, jonka ahnas keisarillinen hallitus aikaisemmin mitätöi, ole saatettu jälleen voimaan?"

Emme kiellä, etteikö tämä olisi tosiasiallinen tilanne. Laillinen asemamme on palautettu viime maaliskuun manifestin mukaisesti, mikä vakuutti meidät siitä, että autonomiamme on turvattu. Mutta tämä ei tyydytä meitä. Suomen kansa on kehittynyt sivistyksellisesti ja Suomen työväenluokka on saanut koulutusta ja tullut luokkatietoiseksi siinä määrin, että se ei voi tyytyä tähän julistukseen; se ei voi tyytyä sellaiseen saamaansa lailliseen asemaan niissä rajoissa, jotka ovat olleet olemassa jo sata vuotta ja jotka perustuu konstitutioon ja hallitusmuotoon, jonka Ruotsin kuninkaan Kustaa III:n onnistunut kumous sai aikaan 1772. Autonomia, jota nyt tarjotaan Suomelle, on yksinkertaisesti Ruotsin liberaalin konstitution kehno muoto, joka on ollut voimassa jo 150 vuotta. Suomi ei halua enää pysyä Venäjän suojeluksessa ja Venäjän tytärpuolen asemassa.

Toverit! Vaikka tiedämme, että ajatus Suomen itsenäisyydestä näyttäytyy kirkkaana ja kiistämättömänä jokaisen vapaan maan jokaisen rehellisen kansalaisen silmissä, olemme samalla tietoisia, että Suomen itsenäisyyden oikeutus ja lopulta Suomen sosialidemokraattisen puolueen sitä koskeva julistus voidaan tulkita väärin. Emme erehtyneetkään. Niin pian kun julistus tuli tunnetuksi, monet porvarilliset sanomalehdet Pietarissa, painamatta julistusta sen alkuperäisessä muodossa, kiiruhtivät hyökkäämään puoluettamme vastaan. Löysimme näiden sanomalehtien julkaisemissa artikkeleissa lukuisia syytöksiä, joita Suomea vastaan on jo kohdistettu viimeisten vuosien aikana.

Ne, jotka häpeilemättä haluavat kariuttaa Venäjän vallankumouksen saavutukset ja ne, jotka julistavat, että Suomen itsenäisyyden julistaminen on sosialidemokraattisen puolueen taholta rikollinen teko, ovat näytelleet osansa hyvin ovelasti turvautumalla panetteluun ja väittämällä Venäjän yleisölle, että Suomen sosialidemokraattinen puolue ei olisi ajatellut Suomen itsenäisyyttä, jos Euroopan keskusvallat eivät olisi jo antaneet vakuutuksia tuestaan Suomen itsenäisyyden oikeutukselle.

Nämä väitteet, kuten voidaan helposti ymmärtää, ovat täysin perättömiä. Suomen kansa haluaa saada täyden oikeuden itsemääräämiseen eikä siksi halua venäläistä tai englantilaista tai saksalaista tai ketään muutakaan imperialistista herraa.

Vastauksena niille, jotka ajattelevat, että Suomen itsenäisyys on Venäjälle vaarallinen Suomen läheisyydestä johtuen, voidaan yksinkertaisesti todeta, että esimerkiksi Sveitsi ei osoittautunut olevan vaaraksi Italialle tai Ranskalle; Tanska ei ole uhannut Saksaa; Serbia ei ole kauhistuttava Itävallalle, jne. Itse asiassa emme ole koskaan kuulleet, että pikkuvaltiot olisivat vaaratekijä suurten valtioiden olemassaololle, mutta tunnemme päinvastaisia tapauksia. Pienet valtiot toivovat vain, ainakin siten kuin me ymmärrämme asian, saavansa elää rauhassa, tehdä työtä ja kehittää omaa kulttuuriaan ja omaa taloudellista hyvinvointiaan, jokainen kansakunta sen omalla tavallaan tehden omaksi onnekseen ja siten ihmiskunnan onneksi kokonaisuudessaan.

Kun Suomen sosialidemokraatteja on syytetty poikkeamasta puolueemme ohjelmasta ja kansainvälisyyden periaatteesta kun se kannattaa oikeutusta Suomen itsemääräämiseen, näyttää siltä, että tämä esille tullut käsitys vain todistaa, että niissä piireissä, jotka ovat tottuneet hyväksymään väkivallan, eivät samaan aikaan ole erityisen tarkkoja valitsemistaan keinoista, silloin kun he kohtaavat kansan halun vapauteen ja itsenäisyyteen vuosisataisen valtiollisen holhoamisen jälkeen. Suomen sosialidemokraattisen puolueen näkemys, sellaisena kuin se on ilmaistu jo mainitussa puoluekokouksessa, on sellainen, että jokainen sosialidemokraatti, jos hän haluaa olla rehellinen ja oikeudenmukainen tarkastelematta sitä, kuuluuko hän bolshevikkien, menshevikkien tai sosialistivallankumouksellisten puolueeseen, ei voi kuin hyväksyä sen. Siksi Suomen sosialidemokraattinen puolue vetoaa Venäjän proletariaattien edustajiin ja odottaa heidän tukevan sen ohjelmaa. On suuressa määrin teidän vaikutusvallastanne ja päätöksestänne riippuvaa, myönnetäänkö Suomen kansalle täysi oikeus itsemääräämiseen vai jääkö se Venäjän porvariston ja kapitalistiluokkien hallituksen alaiseksi . . . Eikö Venäjän vallankumouksellinen demokratia julistanut Pietarin työläisten ja sotilaiden neuvostojen edustajien kautta, kuten myös sen Väliaikaisen Hallituksen kautta, Puolan itsenäisyyden? ...

Suomen kohdalla ei voi tehdä poikkeusta vain sillä perusteella, että se oli tarkoitettu pidemmäksi aikaa kuin sata vuotta Venäjän hallitsevien luokkien rosvottovaksi ja sorrettavaksi. Itse ette anna Saksan sanelevan rauhanehtoja Venäjälle tai salli Venäjän sisä- tai ulkopolitiikan tulevan demokraattisen lainsäädännön määräämistä Berliinissä. Ette siedä vähäisintäkään vihjausta sellaisesta ehdotuksesta. Se ei vain käy teille. Päinvastoin, nousette yhtenä miehenä sellaista vastaan, ja jos tarpeen, pitäisitte kuolemaa sellaista nöyryytystä parempana. Mutta jos näin on ja jos olette oikeudenmukaisia, kuinka voitte kieltää Suomelta oikeuden itsemääräämiseen ja kuinka voitte vaatia tai edes ehdottaa, että Suomen tulee olla Pietarin hallituksen alainen ja siis että se on jätettävä Venäjän porvariston armoille? Kun olette jo tunnustaneet Puolan, Albanian, Serbian ja Belgian itsenäisyyden, ja olette lainkaan asioita harkitseva, teidän täytyy tunnustaa myös Suomen oikeus. Älkää riistäkö Suomelta tätä oikeutta vain siitä yksinkertaisesta syystä, että se on heikko vaan tunnustakaa tämä periaatteen oikeutus koska Suomen kansa on saavuttanut valtiollisen aikuisiän. Suomi ei enää edusta rajamaata, joka on kykenemätön itsehallintoon. Myöntäkää tämä koska Suomen kansalla, huolimatta siitä, että se on pieni kansakunta, on täysi oikeus liittyä kansojen perheeseen tasaveroisena ja nauttia maansa itsenäisestä kehityksestä.


Lähde: Izvestija, 23.6.1917. Julkaistu englanniksi käännettynä teoksessa The Russian Provisional Government 1917. Documents. Selected and edited by Robert Paul Browder and Alexander Kerensky. Stanford University Press, 1961. Käännös englannista Pauli Kruhse.
[Huttusen Izvestijassa julkaistu puhe päättyy seuraavaan, joka ei sisälly ylläolevaan:
Если вы поступите такимъ образомъ, то тогда финлянскому пролетаріату будетъ легче вести свою освободительную классовую борьбу противъ своихъ собственныхъ угнетателей, буржуазныхъ классовъ, тогда и между этими общими сосѣдями Финляндіею и Россіею, установится дружба, такое довѣріе; которое принесетъ взаимное—счастіе и преуспѣяніе.

Jos te menettelette tällä tavoin, niin silloin Suomen proletariaatille on helpompaa käydä vapautuksen luokkasotaa sen omia sortajia, porvarisluokkia vastaan, silloin myös niiden naapureidenkin, Suomen ja Venäjän, välille tulee vakiintumaan ystävyys, sellainen luottamus, joka tulee tuomaan molemminpuolista onnea ja menestymistä. ]
Edustajakokoukseen osallistui 1,090 valtuutetua, joista 268:lla oli puheoikeus, 882:lla täysi äänioikeus. Näistä 285 oli sosialisti-vallankumouksellisia (S.-R.), 248 menshevikkiä, 105 bolshevikkia, 32 internationalistia, 73 puolueisiin kuulumattomia sosialisteja, 10 yhdistyneitä sosialidemokraatteja, 20 S.-R:ien kannalla olevia, 8 menshevikkien kannalla olevia, 10 Bundin (juutalaisten sosialidemokrattien) + pienempien ryhmien jäseniä.

"Työmies"-lehden selostus 7.7.1917 Pietarin edustajakokouksesta.

Leninin kirjoitus Suomi ja Venäjä Pravdassa 15.5.1917

Suomen itsenäisyysjulistus, jonka eduskunta hyväksyi 6.12.1917.

Takaisin vv. 1917-1920 tapahtumiin.