Venäjän sotilasjohto julistanut sodan Suomen valkokaartia vastaan. Nr. 3
Venäjän sotajoukkojen osanotto vallankumoukseen Suomessa. Nr. 5
Venäläiset toverit ja Suomen työväen vallankumous. Nr. 6

Suomen Kansanvaltuuskunnan Kansanvaltuuskunnan Tiedonantoja n:o 3, 6.2.1918:

Venäjän sotilasjohto julistanut sodan
Suomen valkokaartia vastaan.

Sotilaspäällystön keskustelua asiasta.

Eilispäivän Isvestijassa on julkaistu seuraava Suomen Aluekomitean Sotaosaston puheenjohtajan Glasunovin ja 42:nnen armeijakunnan komentajan Nadeshnin välinen keskustelu jusa-koneella*):
Nadeshni: Hyvää päivää!
Oulun linnaväen päällikkö pyytä[ä] ohjetta, kuinka hänen on meneteltävä erään valkokaartin päällikön ehdotuksen johdosta, jotka valkokaartilaiset ovat ympäröineet osia ensimäisestä Suomenmaalaisesta jalkaväkirykmentistä ja ensimäisestä jalkaväkidivisioonasta Oulussa ja Torniossa. Valkokaartilaiset esittävät heille vapaata pääsyä Venäjälle ehdolla, että he luovuttavat aseensa, joista valkokaartilaiset suostuvat maksamaan rahoja tai palauttamaan ne Venäjän alueelle, mutta täytyy sanoa, että osan Oulun linnaväestä ovat valkokaartilaiset jo riisuneet aseista ja osa on käynyt heidän kanssaan taistelua, ja nyt on tehty välirauha vastauksen saamista varten tähän kysymykseen. Mitä arvelette, kuinka täytyy tehdä?
Glasunov: Aseita ei saa luovuttaa valkokaartilaisille, sillä valkokaartilla ei ole siiihen minkäänlaista oikeutta, ja valkokaartilaisten hyökkäys on kavallusta. Meidän täytyy ilmoittaa, että heidän on viipymättä luovutettava aseensa.
Nadeshni: Sanomalehdissä on näkynyt tietoja siitä, että valkokaarti on julistanut sodan venäläisille sotajoukoille, ja senvuoksi meidän vaatimuksiamme aseitten palauttamisesta valkokaartilaisten ympäröimille venäläisille sotajoukoille on kovennettava lähettämällä[ä] sinne meidän osastojemme taholta riittävää voimaa. Eikö minun ole tultava Helsinkiin sitä varten, että voisin persoonallisesti sopia tulevasta menettelytavasta?
Glasunov: Tässä suhteessa minä viipymättä ryhdyn toimenpiteisiin. Siinä tapauksessa, että meidän piiritetyt joukkomme eivät kestä, on heidän välttämättömästi hävitettävä aseensa, niin että ne eivät missään tapauksessa joudu valkokaartilaisille. Sitäpaitsi olen minä tänään lähettänyt sähkösanoman Venäjän lähettiläälle Tukholmaan, pyytäen häntä osoittamaan apua meidän joukoillemme, joiden kanssa hän on yhteydessä. Me olemme tänään myöskin julistaneet sodan valkoiselle kaartille, sillä me emme voineet kauemmin sietää kavaloita hyökkäyksiä meidän linnaväkeämme vastaan.Olen ilmoittanut tästä Suomen Kansanvaltuuskunnalle.

*) Hughes-koneella = kaukokirjoittimella

Suomen Kansanvaltuuskunnan Kansanvaltuuskunnan Tiedonantoja n:o 5, 6.2.1918:

Venäjän sotajoukkojen osanotto vallankumoukseen Suomessa.

Eilispäivän Helsingin "Isvestija" kirjoittaa pääkirjoituksessaan nykyisestä tilanteesta Suomessa m. m. seuraavaa:

"Ja me, venäläiset sotajoukot, jotka olemme voimakkailla aseilla varustettuina, olemme joutuneet siihen asemaan, että meidän välttämättä on sekaannuttava riehuvaan taisteluun. Se meidän täytyy tehdä ensiksikin sen tähden, että porvariskaarti, mitään keinoa kammoksumatta, yhtäkkiä on käynyt meidän joukko-osastojemme kimppuun ja riisunut ne aseista. Siinä ensimäinen syy, joka pakoittaa meidät lähtemään liikkeelle tovereittemme puolesta. Toiseksi saattaa meidät ottamaan osaa taisteluun punaisen kaartin ja valkoisen rosvojoukon edustajien välillä se, että me vallankumouksellisina ja sosialisteina sekä samalla tasolla ollen olemme pakoitettuja seisomaan niiden riveissä, jotka vuodattavat vertansa työn punaisen lipun ja sosialismin edestä taistelevien puolesta, välittämättä siitä, kuka taistelee, suomalainenko, itävalta-unkarilainen, ruotsalainen tai romanialainen, katsomatta siihen, missä taistelu tapahtuu, Venäjälläkö vai Suomessa, Saksassako vai Ruotsissa. Työläisten edut ovat yhteiset. Työläisten rintaman porvareita vastaan tulee olla yhteisen, kansainvälisen. Ja pääasiassa tämän vuoksi me emme saa istua ristissä käsin.
Sanotaan, että useat sotilaat ja matruusit, taistelun innostamina ja haluten saavuttaa voiton sortajista, ovat heittäneet pois sotilasnuttunsa ja pukeutuneet suomalaisen rahvaanmiehen pukuun, sitoneet punaisen nauhan hattuunsa ja menneet sinne missä verta on vuotanut pyhän asian puolesta. Meillä on esimerkkejä siitä, että kokonaisia joukko-osastoja on lähtenyt valkokaarteja vastaan. — — "

(Kipinäsähkösanoma).
Suomen aluekomitean sota-asiainosaston puheenjohtajalle, toveri Glasunowille:

Seisokaa viimeiseen saakka. Ponnistakaa kaikki voimanne. Kiireesti lähetetään ja muodostetaan lentäviä tykeillä varustettuja sissiosastoja jokaisen seudun suojaksi. Varastojen ahdistajia ja hävittäjiä tulee kohtaamaan kova rangaistus. Tullaan ryhtymään mitä ankarimpiin ja säälimättömimpiin toimenpiteisiin. Vielä kerran toistan, kootkaa kaikki voimat, apu tulee, on välttämätöntä mitä pikemmin lyödä hajalle valkoinen kaarti. Mahdollisimman usein, kaikkia keinoja käyttäen, antakaa mahdollisimman tarkkoja ja täsmällisiä tietoja.
Sotilaskansankomisario. Antakaa, jos mahdollista, kopio 42:n armeijaosaston komentajalle Viipuriin. — Balandin.

Suomen Kansanvaltuuskunnan Kansanvaltuuskunnan Tiedonantoja n:o 6, 7.2.1918:

Venäläiset toverit ja Suomen työväen vallankumous.

Aluekomitean Sotilasjaosto kehoittaa sotilaita taisteluun porvarien valkokaarteja vastaan.

Eilispäivän Helsingin "Isvestijassa" julkaisee Suomen Aluekomitean Sotilasjaosto seuraavan kehoituksen:
"Toverit, ma[tr]uusit, sotilaat ja työläiset!
Paraillaan riehuu Suomessa kahden luokan, porvariston ja köyhälistön välinen taistelu, taistelu puna- ja valkokaartin välillä. Taistelevat puolueet Suomessa ovat kaikkea muuta kuin tasaväkiset. Toisella puolella on joukko, jonka kuri ja asestus on hyvä ja jolla, porvarillisella puolueella nimittäin, on kaikki, mitä se tarvitsee, ja toisella puolella on kokematon, huonosti varustettu, mutta tarmokas vallankumouksellinen punakaarti.
Toverit! Me vallankumouksellisina sotilaina, matruuseina ja työläisinä emme voi jäädä tämän taistelun passiivisiksi katselijoiksi, vaan meidän täytyy voimiemme mukaan auttaa Suomen köyhälistöä tietäen, että Suomen vallankumouksen voitto on meidänkin voittomme. Ottaen huomioon, että kahta mieltä sosialismista ei voi olla: missä maassa ikinä milloinkin sosiaalinen vallankumous on ollut käynnissä, niin Venäjä jo heti ensimäisinä vallankumouspäivinään on asettunut sorrettujen luokkien suojelijaksi ja auttajaksi niiden taistelussa sortajiaan vastaan. Kaiken tämän jälkeenkö venäläinen sotilas, matruusi ja työläinen, joka oleskelee Suomessa ja näkee Suomen köyhälistön liikkeen sosiaalisen käymistilan, jäisi välinpitämättömäksi ja antaisi porvarisluokan riemuita valkoisesta kaartistaan. Toverit! Valkoinen kaarti valloittaa meidän kasarmejamme ja riisuu aseista sotilaitamme ja matruusejamme ottaen heiltä aseet ja suunnaten ne suomalaisia tovereitamme, punaista kaartia vastaan. Sallimmeko tämän tapahtua? Emme! Emme voi! Toverit! Kun useille meidän joukko-osastoillemme oli lähetetty pyyntöjä, että nämä avustaisivat suomalaista köyhälistöä, niin monet joukko-osastot ovat kieltäytyneet menemästä, perustellen kieltäytymistään sillä, että he ovat väsyneitä ja haluttomia sekaantumaan suomalaisten asioihin, jonka johdosta on ruvennut tarjoutumaan vapaaehtoisia. Aluekomitean Sota-asiain jaosto kehoittaa kaikkia sotilastovereita auttamaan vallankumouksellisia suomalaisia tovereita ja muodostamaan erikoisia taisteluosastoja sekä lähettämään ne toveri Svetsnikovin johtoon. Sotilasjaosto on vakuutettu, että toverit sotilaat eivät voi jäädä tämän epätasaisen taistelun välinpitämättömiksi katselijoiksi".

Lähde: Suomen Kansanvaltuuskunnan TIEDONANTOJA (helmikuu, 1918)

Paluu vv. 1917-18 hakemistoon. Paluu historiasivuille.