Eduskunnan puhemiehen Kyösti Kallion tervehdyspuhe
presidentti ja rouva Ståhlbergille
Helsingin asemalla 16.10.1930

K. K. Herra Presidentti ja Rouva Ståhlberg.

Tyrmistyneenä otti koko Suomen kansa vastaan sen hämmästyttävän tiedon, että eräät tuntemattomat väkivallan ja vallattomuuden lukuisista harjoittajista olivat ennenkuulumattomalla häikäilemättömyydellä ryöstäneet Teidät mukaansa. Uutisen piti varmaankin jokainen ensikuulemalta uskomattomana.

K. J. Ståhlbergin nimi ei merkitse maassamme ainoastaan henkilöä, kunnioitettua elämäntyötä, vaan se on keskuudessamme jo vuosikymmeniä merkinnyt, ja erittäin tällä hetkellä merkitsee, määrätietoista, la-kipohjaisen yhteiskuntajärjestyksen säilyttämistä ja kehittämistä tarkoittavaa aatteen suuntaa ja sen kunniakasta lipunkantajaa. Kansamme mainetta tahraava väkivallanteko, jonka kohteeksi Te, Herra Presidentti, kunnioitetun puolisonne kanssa olette joutunut, on siis samalla isku kansan pyhimpiä pyrkimyksiä kohtaan.

Kun me näemme nyt Teidät molemmat taas keskuudessamme terveinä, niin tunnemme me tänne saapuneet, ja varmaankin koko Suomen kansa, vilpitöntä iloa ja kiitollisuutta Kansojen Kaitsijaa kohtaan, joka Teidät on säästänyt siitä kohtalosta, mikä Teille nähtävästi oli tarkoitettu. Lausumme Teidät, Herra Presidentti, kunnioitetun puolisonne kanssa tervetulleeksi kotiinne ja toivomme hartaasti, että se järkyttävä teko, jonka uhriksi Te jouduitte, olisi vihdoinkin viimeinen siinä vallattomuuksien sarjassa, jota kansamme on saanut viime aikoina niin kovasti kokea.

Tervetuloa pääkaupunkiimme.
Presidentti Ståhlbergin vastauspuhe

Kiitämme sydämellisesti niistä ystävällisistä sanoista, joilla meidät on vastaanotettu.

Ihmiselämässähän vaihtelee valo ja varjo. Paraikaa, kun musta pilvi synkistyttää kaikki, saattaa avautua esiin valaiseva ja lämmittävä aurinko. Niin saattaa Jumala säätää silloinkin, kun ihmiset toisin päättävät. Niin on käynyt myöskin sillä matkalla, jolta nyt palaamme. Toisena päivänä laillisen oikeusturvan ulkopuolella, valtiosäännön turvaama vapaus riistettynä. Toisena taas hengittämässä laillisen yhteiskuntajärjestyksen puhdasta ilmaa, astumassa oikeusjärjestyksen varmalla pohjalla. Ken sen on kokenut, ei valinnassa epäile, semminkin jos ikänsä varrella vuosikymmen vuosikymmeneltä on tullut yhä lujemmin vakuutetuksi siitä, että ihmisarvoinen elämä yksityisille kansalaisille, säännöllinen, rauhallinen menestyksellinen kehitys kansoille on parhaiten saa-vutettavissa laillisen oikeusjärjestyksen pohjalla kansanvaltaisessa valtiossa. Onhan oikeusjärjestyksessäkin puutteita, vallitsevissa oloissa epäkohtia, mutta ne ovat korjattavat perustusta hylkäämättä ja ovat kansanvaltaisessa valtiossa kansan itsensä korjattavissa. Näille perustuksille on myöskin Suomen tulevaisuus rakennettava. Suomen kansan tulee pitää kiinni oikeusjärjestyksestä ja kansanvaltaisesta valtiosäännöstään, ja se onkin niistä kiinnipitävä. Siinä luottamuksessa me lähdimme matkalle ja siinä luottamuksessa vahvistuneina me taas palaamme vapaan itsenäisen Suomen pääkaupunkiin. Vapaan, itsenäisen Suomen menestyshän on yhteinen, pysyvä päämäärä, miten meidän yksilöiden tie mutkitteleekin. Kaikista kohtalojemme vaihteluista huolimatta ja riippumatta on voimakkaana ja onnekkaana elävä vapaa itsenäinen Suomi.   Eläköön se.
Lähde: Uuno Hannula: "Me teemme mitä tahdomme." Helsinki 1933.

Takaisin historiasivulle.