Valtioneuvoston tiedonanto eduskunnalle 9.3.1932

Lauantaina viime helmikuun 27 päivänä toimeenpantiin Ohkolan työväentalolla Mäntsälän kunnassa sosialidemokraattinen iltamatilaisuus, jota häiritsi ja jonka lopulta kokonaan ehkäisi saapuville tullut 300 a 400 miehen suuruinen aseistettu joukko piirittämällä talon sotilaallisessa järjestyksessä ja ryhtyen ampumaan taloa kohti, jolloin muutamia luoteja tunkeutui iltamahuoneistoonkin. Tämä tapaus oli käsitettävä yhdeksi sen väkivaltapolitiikan ilmaukseksi, jota eräiden kansalaispiirien taholta pitemmän aikaa on harjoitettu ja joka viime aikoina on ilmennyt työväentalojen tunnetuissa naulaamisissa ja hävityksissä, murhapoltoissa ja muissa ilkitöissä. Siten järjestettyä ja toimeenpantua sekä niin häikäilemätöntä hyökkäystä kuin Ohkolan tapaus oli, ei kumminkaan aikaisemmin ole sattunut. Näiden järjestelmällisesti toimitettujen ja ilmeisesti määrätietoisen johdon suunnittelemien väkivallan tekojen tarkoituksena on kaikesta päättäen ollut mieltenkuohua herättämällä ja horjuttamalla kunnioitusta lakia ja laillisia viranomaisia kohtaan valmistaa maaperää vallankaappaukselle. Tällaisiin hankkeisiin viitattiin jo siinä vastauksessa, jonka Hallitus viime joulukuun 1 päivänä antoi edustaja Virkkusen kyselyyn. Huolimatta tämän vastauksen jälkeen seuranneesta rauhallisemmasta väliajasta, jolloin yleinen mielenkiinto oli kohdistunut muihin sisäpoliittisiin kysymyksiin, ei silti kaappausaikeista nähtävästi oltu luovuttu. Päinvastoin näyttää siltä kuin olisi koko ajan kyseessä olevissa piireissä, välttäen kuitenkin suunnitelmien paljastumista ja antamatta viranomaisille riittävää aihetta asiaan puuttumiseen, valmistauduttu sopivan tilaisuuden tullen panemaan aikeet täytäntöön. Tällainen tilaisuus luultiin nähtävästi saatavan Ohkolan tapauksista. Ja todennäköistä on, että ellei tätä tilaisuutta olisi käytetty, olisi kauan valmistettuja salahankkeita joka tapauksessa läheisessä tulevaisuudessa jossakin muussa sopivassa yhteydessä yritetty toteuttaa.

Ohkolassa sattuneiden tapausten, jälkeen kokoontui samana iltana Mäntsälän suojeluskuntataloon suuri miesjoukko. Ei ole voitu suorastaan todeta, olivatko tähän joukkoon kuuluvat ja missä määrin osallistuneet Ohkolan työväentalon piiritykseen, mutta on sangen luultavaa, että niin oli laita. Kokoonkutsumisen syyksi ilmoitettiin aluksi eräät seuraavana päivänä toimeenpantavat hiihtokilpailut. Sunnuntaina iltapäivällä ilmoitti kuitenkin paikkakunnan nimismies, että aseistettujen miesten kokoontumista suojeluskuntatalolle jatkui sekä että maanteille oli asetettu aseilla varustettuja vartijoita, jotka tarkastivat kaikki maanteillä liikkuvat. Nimismiehen ei sallittu vapaasti liikkua eikä hänen lain nimessä antamiaan määräyksiä noudatettu. Tilanne oli täten kehittynyt avoimeksi kapinaksi. Tapahtumasta ilmoitettiin heti tasavallan presidentille ja valtioneuvostolle sekä asianomaisille sotilasviranomaisille, koska kapina ei enää ollut järjestysviranomaisten estettävissä ja kun kapinallisten joukon suurimmalta osaltaan muodostivat suojeluskuntiin kuuluvat tai niissä kouluutuksensa saaneet ja niiden aseilla varustetut henkilöt.

Kun hallitus siis sunnuntaina iltapäivällä oli saanut tietää, että kapina oli puhjennut ja että kapinalliset m. m. aikoivat ensi tilassa marssia pääkaupunkiin, ryhdyttiin kiireellisiin toimenpiteisiin kapinaliikkeen kukistamiseksi ja maassa vallitsevan mielialan rauhoittamiseksi. Samana iltana antoi Tasavallan Presidentti, neuvoteltuaan valtioneuvoston jäsenten ja korkeimman sotilaspäällystön kanssa määräyksen, että pääkaupunki oli asetettava puolustustilaan sekä ettei minkäänlaista kapinallisten marssia sinne sallittaisi. Määräys pantiin heti täytäntöön. Seuraavana päivänä, kun tilanne yhä kärjistyi ja oli saatu tietoja siitä, että kapinallisiin liittymistä oli havaittavissa muillakin paikkakunnilla maassa, annettiin asetus eräistä tasavallan suojelulakiin perustuvista toimenpiteistä. Sen perusteella ryhdyttiin viipymättä tilanteen vaatimiin toimenpiteisiin. Niinpä päätettiin muutamien Lapuan liikkeen johtohenkilöiden vangitsemisesta, joiden otaksuttiin olevan kapinaliikkeen takana ja joiden vapaina olo joka tapauksessa katsottiin vaaralliseksi yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. Samoin järjestettiin puhelin- ja lennätinliikkeen valvonta, estettiin eräiden painotuotteiden julkaiseminen, kiellettiin aseistettujen henkilöiden luvaton liikuskeleminen maassa, annettiin määräys eräiden kokousten kieltämisestä j. n. e. Niinikään siirrettiin armeijan joukko-osastoja eräisiin tärkeisiin liikenteen solmukohtiin, kutsuttiin lomalla olevia asevelvollisia joukko-osastoihinsa ja sotilas- ja suojeluskuntaosas-toja asetettiin estämään kapinallisten liikehtimistä. Samalla koetettiin ennenkaikkea moraalisesti painostamalla kapinallisia ja heihin liittymässä olevia saada luopumaan puhistaan. Sittenkun Tasavallan Presidentti keskiviikkona maaliskuun 2 päivänä oli ilmoittanut ottavansa käsiinsä järjestyksen palauttamisen ylimmän johdon ja erikoisilla julistuksilla kääntynyt kansalaisten ja erikoisesti suojeluskuntalaisten. puoleen, johtivatkin ponnistukset suotuisiin, tuloksiin ja voitiin huomata tilanteen tuntuvasti helpottuneen. Kapinalliset ja eri paikkakunnille tapahtumien kehitystä seuraamaan kokoontuneet alkoivat vähitellen rauhoittua ja palata koteihinsa, niin että pian oli jälellä enää vain pari rauhattomuuden pesäpaikkaa.

Tapahtumien myöhemmän kehittymisen yksityiskohtainen selostaminen voidaan tässä sivuuttaa. Hallitus pyrki koko ajan siihen, että kapinaliike saataisiin kukistetuksi ilman verenvuodatusta, koska siitä olisi voinut olla monessa suhteessa vakavat seuraukset. Tämän vuoksi hallitus suuressa määrin turvautui edellämainittuihin kehoituksiin ja varoituksiin, joilla useimmissa tapauksissa näyttääkin olleen tarkoitettu vaikutus. Lauantaina t. k. 5 päivänä oli Mäntsälä ainoa kapinallisten miehittämä paikkakunta, jonne kapinan johtajat jälellä olevine kannattajineen olivat vetäytyneet. Nyt toimeenpantiin paikkakunnan järjestelmällinen eristäminen pääasiassa armeijan joukko-osastojen avulla. Tarkoitus oli pakottaa Mäntsälään keskittyneet kapinalliset antautumaan ylivoiman edessä kumminkin välttäen aseiden käyttöä. Tämä onnistuikin lopulta sunnuntaina t. k. 6 päivänä, jolloin johtajat antautuivat viranomaisille rivimiesten saadessa poistua leiriltään Mäntsälässä. Saman päivän iltana voitiin kapina pitää täydellisesti tukahdutettuna ja rauha palautettuna.

Jälellä on kapinaliikkeen tutkiminen ja asian oikeudellinen selvittäminen. Hallitus aikoo oikeudenmukaisesti ja perusteellisesti käsitellä tästä johtuvat kysymykset pyrkien tässä vaikeassa tehtävässään sellaiseen tulokseen, että maa saataisiin rauhoitetuksi ja että sen enää ei tarvitsisi esiintyä tämän tapaisten tapahtumien näyttämönä.


Kapinallisten julistus tasavallan presidentille
28.2.1932

Me olemme isänmaallista, lainkuuliaista väkeä, joka ei ole noussut valtiovaltaa vastaan, vaan punaista marxilaisuutta vastaan. Me emme tahdo taistella sitä valtiovaltaa vastaan, jonka aikaansaamiseksi me olemme vuodattaneet viljalti verta ja jonka puolesta olemme taistelleet henkeen ja vereen saakka. Kaiken tapahtuneenkin jälkeen olemme me yhä vieläkin valtiovallan ja järjestyneen yhteiskuntaelämän ylläpitäjinä, me vetoamme siihen ja seisomme sen takana.

Me emme ole nousseet valtiovaltaa, vaan punaista verenvuotoon ja kansalaissotaan johtavaa marxilaisuutta vastaan. Mutta sanottakoon se nyt kertakaikkiaan niin selvään ja suoraan, että yksinkertaisinkin sen ymmärtää: ellei valtiovalta tahdo kuulla meidän ääntämme ja jos valtiovalta yhä edelleenkin sallii kirotun marxilaisen sosialidemokratian jatkaa kiihoitustyötään ja sallii Jalanderin ja Bornin laisten miesten johtaa perikatoon tätä maata ja kansaa, niin me emme voi siihen tyytyä.

Me olemme nyt jo joutuneet tekemään joukon tekoja, jotka eivät sovi lakipohjaisen yhteiskuntaelämän puitteisiin. Nämä teot eivät vielä kuitenkaan ole olleet kohdistettuja valtiovaltaa vastaan. Mutta ellei muutosta tule ja valtiovalta yhä kaikesta tapahtuneesta huolimatta asettuu tukemaan punaista marxilaista-sosialidemokratiaa, niin meidän on katkera pakko todeta, että valtiovalta on meitä vastaan.

Mitä sitten seuraa ja mitä tapahtuu, siitä saavat kantaa vastuun ja historian tuomion ne, jotka typeryydessään ovat asettuneet marxilaisuutta suojelemaan. Me emme peräydy, emme hellitä, emmekä alistu. Marxilaisuus on kukistettava ja se kukistetaan silläkin uhalla, että   m e i d ä n   o n   e n s i n   h ä v i t e t t ä v ä   s i t ä   t u k e v a   j a   s u o j e l e v a  v a l t i o v a l t a  j a   s e n   e d u s t a j a t.

Katkerin mielin ja verta vuotavin sydämin olemme olleet pakotettuja lähtemään sille tielle, jonka yhtenä seurauksena eilisen illan tapahtumat Mäntsälässä ovat ja mistä tämäkin kirjelmä on johtunut. Vielä on olemassa mahdollisuuksia vartiovallalla korjata suhteensa meihin ja saada rauha ja järjestys palautetuksi. Nopeat, päättäväiset toimenpiteet voivat vieläkin pelastaa maan kansalaissodasta, joka nyt muuten on selvästi edessä.

  

Me emme nyt jätä työtämme keskeneräiseksi, vaan ajamme sen hengen ja elämän hinnalla voittoisaan loppuun. Valtiovalta voi lähettää poliisinsa ja sotaväkensä meitä kukistamaan ja se tulee kohtaamaan meidät ase kädessä ja kuolemaan tai  v o i t t o o n   v a l m i i n a.  Valtiovalta voi mahdollisesti nujertaa meidän joukkomme, mutta se ei pysty voittamaan sitä isänmaallisen kansan laumavyöryä, joka meidän ruumiidemme yli ryntää.

Valtiovallalla on nyt tilaisuus valita: kohteleeko se meitä kapinoitsijoina ja lähettää joukkonsa meitä teurastamaan, vai ymmärtääkö se Suomen isänmaallisen kansan mielen ja katkeruuden ja ryhtyy kukistamaan marxilaisuuden.

Historia kerran antaa tuomion niin meille kuin vastustajillemmekin.

Mäntsälään kokoutuneiden joukkojen puolesta:
Otto Ollikainen.       Albert Vuori.


Vihtori Kosolan julistus tasavallan presidentille
29.2.1932

Viitaten Lapuan liikkeen aikaisemmin julkaisemaan ohjelmaan ja siinä tekemiin esityksiin valtiollisen elämämme tervehdyttämiseksi toteaa Lapuan liikkeen laajennettu johto, ettei LL:n esittämiä, valtakunnan hyvinvointia koskevia useita tärkeitä ehdotuksia ole ryhdytty toteuttamaan, jonka vuoksi nykyhetkellä olemme joutuneet sellaiseen tilanteeseen,  e t t e m m e   k a t s o   v o i v a m m e   r a u h a l l i s u u t t a   m a a s s a   s ä i l y t t ä ä   e l l e i   n y k y i n e n   h a l l i t u s   h e t i   e r o a   ja poliittinen suunta maassa muutu. Nykyisen hallituksen tilalle on saatava uusi hallitus, joka on puoluepyyteistä vapaa ja nojaa toiminnassaan isänmaallisten kansanainesten kannatukseen.
Hämeenlinnassa helmikuun 29 päivänä 1932.
LL:n johdon puolesta´
Vihtori Kosola.


Tasavallan presidentin P.E. Svinhufvudin julistus
suojeluskuntalaisille radiossa 1.3.1932

Suojeluskuntalaiset.

Vapaussotamme armeijan kallis perintö — suojeluskuntajärjestömme — on ollut varmimpana tukena kansamme itsenäisyydelle ja vapaudelle. Se on nyt vaarassa: unohtaen suojeluskuntalupauksensa ovat useat sen jäsenistä seuranneet muiden kuin päällikköjensä käskyjä ja lähteneet asestettuina liikkeelle. Tämä on kohtalokas erehdys. Rauhan keinoin täytyy meidän voida johtaa isänmaan asiat onnelliseen tulokseen. Kavahtakoon jokainen vuodattamasta veljesverta, mikä olisi anteeksiantamaton rikos. Sankarivainajiemme meille antamaa perintöä emme saa tahrata hajoittamalla heidän työnsä vaalijoita kahteen leiriin.

Käsken kaikkia suojeluskuntalaisia kuuliaisina laeille ja valalleen viipymättä palaamaan kotiseudulleen ja seuraamaan ainoastaan oman päällystönsä käskyjä.


Tasavallan presidentin P.E. Svinhufvudin käskykirje
suojeluskunnille 2.3.1932

Suojeluskuntalaiset.

Kun te olette kohottaneet minut tasavallan presidentiksi, täytyy teidän totella minua. Minä pidän huolen maan asiasta, mutta ensin täytyy maassa vallita rauha ja järjestys.  K u k a a n   s u o j e l u s k u n t a l a i n e n   ei voi  p e t t ä m ä t t ä   minua   k u l k e a   k e n r a a l i   V a l l e n i u k s e n   h a i h a t t e l u j e n   m u k a n a.  Suojeluskuntalaiset, niin päällystö kuin miehistökin, eivät saa lähteä kapinahankkeisiin, vaan on heidän palattava kotiinsa. Tämän käsken suojeluskuntain ja armeijan ylipäällikkönä, joiden toimia nyt henkilökohtaisesti johdan järjestyksen palauttamiseksi maahan.
P. E. Svinhufvud.


Tasavallan presidentin P.E. Svinhufvudin
radiojulistus 2.3.1932 klo 19.15

Otettuani tänä päivänä sotaväen ja suojeluskuntain ylipäällikkönä huolehtiakseni järjestyksen palauttamisesta maahan tahdon täten henkilökohtaisesti kääntyä kaikkien suojeluskuntalaisten ja muittenkin puoleen, jotka ovat lähteneet aseellisen väkivallan teille, ja käskeä heitä, niinkuin eilen allekirjoittamassani julistuksessakin sanotaan, kuuliaisina laeille viipymättä palaamaan kotiseuduilleen. Kukaan ei ole oikeutettu lähtemään paikkakunnaltaan aseistettuna ilman päällystön lupaa eikä kenenkään myöskään pidä kallistaa korvaansa kiihoittajille ja värvääjille, jotka yrittävät yllyttää kansalaisia lähtemään ase kädessä taisteluun laillista yhteiskuntajärjestystä vastaan. Minä olen läpi pitkän elämäni taistellut lain ja oikeuden ylläpitämiseksi ja minä en voi sallia sitä, että laki nyt tallataan jalkojen alle ja kansalaiset johdetaan aseelliseen taisteluun toisiansa vastaan.

Suojeluskuntalaitos tulee kärsimään vastaisuudessa arvaamattomia vaurioita, jos osa suojeluskuntalaisista nyt unohtaa valansa ja ryhtyy taisteluun yhteiskuntajärjestystä vastaan, jota he ovat vannoneet henkeen ja vereen asti puolustavansa. Kun nyt olen omalla vastuullani, kenestäkään riippumatta, ottanut vastatakseni rauhan palauttamisesta maahan, kohdistuu jokainen salahanke tästä lähtien, paitsi laillista järjestystä, myöskin minua vastaan henkilökohtaisesti, joka itse olen suojeluskuntalaisten riveissä marssinut yhteiskuntarauhan ylläpitäjänä. Vielä tahdon sanoa niille monille, jotka jo katuen hairahdustaan, ovat huolissaan heitä uhkaavasta rangaistuksesta, että, jos he hetimiten palaavat kotoisiin askareihinsa, heitä ei uhkaa mikään rangaistus, mikäli he eivät ole olleet kapinaan yllyttäjiä. Rauha on kiireimmiten saatava maahan ja ne epäkohdat, joita valtiollisessa elämässämme on, sen jälkeen laillisessa järjestyksessä poistettavat.


Sisä-Suomi-lehti Jyväskylässä 3.3.1932

Suomen Valkoiselle Kansalle.

Me Jyväskylän piirin lapualaiset, rintamamiehet ja suojeluskuntalaiset olemme tänä iltana vakavan harkinnan jälkeen päättäneet Kunnioitetun Presidenttimme P. E. Svinhufvudin määräyksestä huolimatta pysyä aloittamallamme tiellä ja viedä taistelumme isänmaan tulevaisuuden puolesta onnelliseen loppuun.

Tähän on meitä ennenkaikkea johtanut varma tieto siitä, että hallitus on tahallisesti väärillä tiedoilla saanut presidenttimme harhaanjohdetuksi kansan todellisesta mielialasta, samoin kuin se sensuurin ja yleisradion avulla on yrittänyt johtaa koko kansan harhaan.

Me tiedämme Bornin määräämät salaiset puhelimet ja tunnemme ne salaiset väärät tiedot, joita täältä Jyväskylästä ja muualta maasta on näiden salaisten asiamiesten kautta Helsinkiin annettu ja siellä edelleen Presidentille ja yleisradion välityksellä takaisin tänne ja koko maahan totuuksina syötetty.

Meidän ainoa vihollisemme on marxilaisuus ja sitä ilmeisesti tukeva hallitus, joka aito marxilaisin keinoin kynsin hampain tahtoo pysyä satulassa veljesve-ren vuotamisen uhallakin.

Olemme nyt nousseet kaikkea marxilaista vastaan ja Jumalan avulla taistelemme jälleen Valkoisen Suomen voittoon. V. 1918 Vapaussota on nyt vietävä onnelliseen loppuun.

Esikunta.


Lähde: Uuno Hannula: "Me teemme mitä tahdomme." Helsinki 1933.

Takaisin historiasivulle.