På svenska.

Ensimmäisen kamarin lähetekeskustelussa 17.1.1940 ulkoministeri Günther lausui seuraavaa:

Herra puhemies! Kun tietyltä taholta, nyt viimeksi herra Sandlerilta, on suunnattu nuhteita hallitukselle siitä, että että se on osoittanut puutteellista ymmärrystä Ruotsin avun tietyissä muodoissa - ajattelen lähinnä vapaaehtoisliikettä - voidaan kylläkin sanoa, että jos siinä esitetään nuhteita hallitukselle laimeudesta Suomen apua kohtaan, täytyy asiassapitää vallita jonkinlainen väärinkäsitys. Jos on jokin, mistä Ruotsin kansa on nykyisin yksimielinen, kuten on, niin se on se, että meidän täytyy tehdä kaikki voitava Suomen kansan avuksi. Se on niin ilmeistä ja muutenkin niin luonnollista, että olisi tarkoituksetonta haluta salata tai kiistää sitä niin itseltämme kuin uloskin päin. Vastauksessa Venäjän protestiin katsoimme, että meidän tulee siksi selkeästi todeta, että tilanne on tämä, sillä vain siitä lähtökohdasta tulee mahdolliseksi yrittää selvittää asennettamme Suomen-Venäjän konfliktiin. Mutta selvää on, että niin yksituumaisen mielipiteen elintärkeässä kysymyksessä tulee myös löytyä nykyisessä hallituksessa, kokoomushallituksessa. Tämän Ruotsin asenteen Suomea kohtaan tulee myös olla päälinja hallituksen politiikassa ja siitä jälleen seuraa, että tietyissä piireissä, joilla on toinen käsitys kuin hallituksella siitä, kuinka Ruotsin tulisi auttaa Suomea, asiat johtavat siihen, että sama asia näyttää toisenlaiselta eri yhteyksissä. Iskulauseen "Suomen asia on meidän" kohtaamme päivittäin ja se kohtaa vastakaikua ruotsalaisten sydämessä. Ei ole tarpeen kuvata tarpeen, miksi asia on näin. Jokaiselle meistä on selvää, että sen tulee olla niin ja että Ruotsin tulevaisuuden tulee olla mitä suurimmassa määrin riippuvainen Suomen kohtalosta. Ruotsin ulkopolitiikassa tämän ajatuksenkulun, tämän vastaanväittättömän todistuksen olla johtotähden, jota ei saa päästää näkyvistä.

Mutta ei ole mahdollista ohjata vain suoralla kurssilla kohti tätä yhtä merkkitulta. Tällä hetkellä Euroopassa raivoaa kaksi sotaa ja toinen ei sisällä vähemmän vaaroja meille kuin toinen. Olemme aivan luonnollisesti olleet niin Suomen tapahtumiin keskittyneitä, että olemme vähemmän olleet kuuntelemassa, mitä tapahtuu suurvaltasodan yhteydessä. On näyttänyt siltä, kuin mitään ei olisi tapahtunut - mutta tämä ei ole aivan totta. On tapahtunut paljon ja erityisesti viime viikkoina. Ennen kaikkea ilmapiiri on kiristynyt äärimmilleen. Puolueettomat ovat saaneet kokea tämän monella tavalla, eikä näköpiirissä ole helpotusta lähimpinä tulevina aikoina. Päinvastoin. Meidän täytyy valmistautua kohtaamaan lisääntyvien koettelemusten aikoja. Se tilanteen kärjistyminen, joka yhä enemmän on nähtävissä ja jonka voidaan odottaa jatkuvan, ei vain lisää vaikeuksia lailliselle kaupalle vaan myös maamme valtiolliselle kurssille. Ei voi kieltää, eikä tule salata, että länsirintaman lukkiutuneet asemat ovat tuoneet tullessaan sen, että tiettyä huolta on aiheutunut siitä, että on ilmaantunut sanoaksemme keskipakoisia voimia, jotka tähtäävät sotanäyttämön siirtämiseen näiden linnoitettujen alueiden ulkopuolelle ja siten maihin, jotka ovat puolueettomia. Nämä seikat vaativat myös meiltä lisääntyvää valppautta kaikilla tahoilla.

Mutta onpa sotaakäyvien rintamien välille noussut mitä tahansa jännitteitä ja joissa Ruotsin ja muiden puolueettomien maiden voidaan sanoa olevan, ei paaluttamammme linja ole edessämme yhtään epäselvempänä. Se voidaan ilmoittaa ilman mitään uudelleenkirjoittamista usein toistetulla sanalla, puolueettomuus. Siinä kohden pitäisi ruotsalaisten mielipiteen olla yhtä yksimielinen kuin se on suhteessa Suomeen. Rajojemme ulkopuolella ei asiasta pitäisi vallita minkäänlaista epätietoisuutta, mutta siitä huolimatta panee merkille päivittäin, että puolueettomuusasemamme asetetaan kysymyksenalaiseksi yhdellä jos toisellakin taholla. Sen takia tulee uudelleen ja uudelleen toistaa, että Ruotsin hallitus aikoo pysyä mitä ankarimmassa puolueettomuudessa. Se aikoo välttää kaikkia toimenpiteitä, joita voisi pitää puolueettomuudenvastaisina. Se aikoo torjua kaikki ulkoiset yritykset puolueettomuuden loukkaamiseen, uhkailulla tai väkivallalla tai muulla tavoin, eikä aio luopua tästä asenteesta kuvitellen siten saavansa joitakin etuja, välittömästi tai joskus tulevaisuudessa.

Voi tuntua tarpeettomalta tuoda tätä esiin jälleen niin voimakkaasti Ruotsin valtiopäivien edessä, sillä siinä ei ole mitään uutta ja mitään vastakkaista näkemystä ei ole esitetty. Julistan myös avoimesti, että kun nyt annan tämän lausunnon, niin se ei viime kädessä ole siksi, että valtiopäivät sen kuulisivat vaan siinä toivossa, että se ymmärrettäisiin ulkona maailmassa ja erityisesti niissä piireissä, joissa poliittinen asemamme on jo jonkin aikaa ollut kaikenlaisten spekulaatioiden pysyvä aihe. Tilanne on sellainen, että on pakottavaa sanoa asia Ruotsin valtiopäivillä ja sen suostumuksella.

Puolueettomuudessa, ei siis "puolueettomuusidiotismissa", ei puolueettomuudessa itsetarkoituksena, vaan äärimmäisen viisaassa puolueettomuudessa, joka on osoittautunut välttämättömäksi itsenäisyytemme säilyttämiseksi, meillä on myös toinen väylämajakka, joka myös pitää keskeytyksettä pitää näköpiirissä. Ne salakarit, joista toivomme voivamme välttyä, eivät ole yhtään vähemmän vaarallisia kuin toiset. Ja siksi - jos nyt palaamme Suomen avustustoimintaan - ei kerrassaan ole mahdollista tehdä kaikkea, jota haluaisimme tehdä Suomen hyväksi, vaan on välttämätöntä malttaa mielensä ja punnita, mitä voidaan tehdä.

Tämä koskee myös sitä tukea, jonka Suomi voi saada muilta mailta, siinä laajuudessa kuin se koskee Ruotsia. Mutta sen ei pidä estää meitä täysin voimin arvostamasta sitä myötätuntoa ja materaiaalista tukea, joka tulee Suomen osaksi kaikkialta maailmasta. Erityisesti haluan mainita sen voimakkaan paheksunnan, jonka hyökkäys Suomeen on nostanut esille Amerikan Yhdysvalloissa ja sen suuren avustustoiminnan, joka sieltä on osoitettu Suomeen. Myös meidän maassamme katsotaan tämä Amerikan kansan asenne rauhallisiin ja puolueettomiin maihin kohdistuvia väkivallantekoja vastaan tueksi. Luotamme siihen, että amerikkalaisten voimakkaasti kehittynyt oikeudentunto pätee myös tulevaisuudessa ja erityisesti siihen, että se tulee voimakkaasti reagoimaan puolueettomien maiden elintärkeisiin etuihin ja niiden vastaanväittämättömiin ja yksiselitteisiin oikeuksiin kohdistuviin hyökkäyksiin.
---
Herra puhemies! En ole pyytänyt puheenvuoroa esittääkseni jotakin perinpohjaista ulkopoliittista katsausta. Pääministeri on jo tuonut esiin hallituksen näkemyksen ulkopoliittisesta tilanteesta. Olen vain halunnut korostaa joihinkin lähetekeskustelun lasuntoihin liittyen muutamaa niistä kohdista, jotka minusta tuntuvat tärkeimmilta nykyhetken ulkopolitiikassamme.

Lopuksi, herra puhemies, pyydän saada ilmaista iloni siitä hallituksen ulkopolitiikan kannatuksesta ja sen poliittisten vaikeuksien ymmärtämisestä, jota tämän lähetekeskustelun yhteydessä on ilmaistu. Kun kuulin herra Sandlerin esityksen, luulin että tässä nyt ilmaistaan poikkeava mielipide, mutta en oikein ehtinyt uskoa lopuksi ja kun jälkeenpäin kokosin käsitykseni siitä, mitä hän sanoi, että olin lähinnä saanut sen käsityksen, että myös se oli kannatus hallituksen nykypolitiikalle. Toivon, etten ole käsittänyt häntä väärin. Odotan lisääntyviä vaikeuksia tulevina aikoina ja edellytys ulkopoliittiselle johdolle on tietysti saada vahvistus sille, että se voi tukeutua valtiopäivien tukeen ja ymmärrykseen.
Lähde: Svensk utrikespolitik under andra världskriget. Internationell politik 24, skrifter utgivna av Utrikespolitiska institutet, Kooperativa förbundets bokförlag, Stockholm, 1946. Käännös Pauli Kruhse.

Suomi suurvaltapolitiikassa