In English По-русски

RAUHANVALTUUSKUNNAN LÄHTÖ

8.3.1940
Ministeri Paasikivi merkitsi 8.3. muistiin rauhanvaltuuskunnan matkan alkuvaiheet:

    "Valtioneuvoston kokouksessa 6/3 '40 kl. 11 ap. päätettiin lähettää rauhanneuvottelukunta Moskovaan. Ryti, puheenjohtaja, minä, varapuheenjohtaja, Woionmaa ja Walden, (sihteerinä Nykopp, tulkkina Hakkarainen ja eräs neiti konekirjoittajana). Autolla Helsingistä Turkuun ja sieltä erikoislentokoneella Tukholmaan, jossa yötä.

    7/3 erikoislentokoneella kl. 8 Moskovaan, jonne saavuimme 3.30 i.p. Vastassa Barkov ja eräs Ruotsin lähetystön virkamies. Asunnoksi meille annettiin eräs komea osobnjak. Kl. 10.15 illalla olimme Ryti ja minä tervehdyskäynnillä Molotovin luona. Siinä ei puhuttu asioista, vaan ainoastaan kohteliaisuusasioita. Lentokoneessa Ryti valmisti, käyttäen minun tekemääni luonnosta, alkupuheen, jonka hän pitää ensi kokouksessa, joka on huomenna. Loistava päivällinen. Illalla saapui sähke Helsingistä, että asema rintamalla on huonontunut. Venäläiset ovat voineet tuoda uusia joukkoja mantereelle Viipurin länsipuolelle.

    Tukholmassa ilmoitettiin Ruotsin ulkoministeriöstä, että Molotov olisi lausunut mielihyvänsä, että Ryti ja minä olimme neuvottelukunnassa mukana."

Valtuuskunnan matkustaessa Moskovaan saapui Mikkeliin Ruotsista tilanteesta huolestuneen kenraali Archibald Douglasin1 5.3. kirjoittama muistio. Hän suunnitteli, että Ruotsin armeijan vakinaiset joukot työntyisivät pohjoisessa Suomeen.


MUISTIINPANOJA VALTIONEUVOSTON KOKOUKSESTA
9.3.1940 kello 22.


Saapuvilla olivat Tasavallan Presidentti, v.a. pääministeri Tanner sekä ministerit, Niukkanen, Pekkala, Heikkinen, Koivisto, v. Born, Hannula, v. Fieandt, Fagerholm, Kotilainen ja Söderhjelm.

Tanner: En saanut kaikkea aikaan. En ole vielä puhunut Ruotsin hallituksen kanssa.
Niukkanen: Ainoa, mitä Ruotsin hallitukselta kannattaa tiedustella, on, lupaako se tehdä sotilasliiton kanssamme ja taata rajat, jos teemme rauhan.
Tanner: Päämajan käsitys nykyhetken tilanteesta tulee näkyviin seuraavasta ylipäällikön sähkösanomasta: "Lisäyksenä mitä aikaisemmin olen suullisesti esittänyt pääministerille sekä myös ulkoasiainministerille lähetän seuraavassa armeijamme päävoiman, Kannaksen armeijan komentajan kenr.luutnantti Heinrichsin lausunnon armeijan nykyisestä taistelukunnosta. 'Ylipäällikölle. Kannaksen armeijan komentajana katson velvollisuudekseni esittää, että armeijan nykyinen tila on sellainen, etteivät enemmät sotatoimet voi johtaa muuhun kuin tilanteen jatkuvaan heikkenemiseen ja uusiin alueluovutuksiin. Käsitykseni tueksi esitän elävän voiman jo tapahtuneen ja edelleen jatkuvan lukumääräisen kulumisen. Pataljoonien taisteluvahvuuden ilmoitetaan yleensä jo nyt olevan alle kaksikymmentä.[ - ?] Kaksisataaviisikymmentä miestä ja päivittäinen kokonaistappioiden nousevan tuhanteenkin. Fyysillisten ja henkisten rasitusten seurauksena ei jäljellä olevien taisteluvoima ole sama kuin sodan alussa. Huomattavat upseeritappiot vähentävät edelleen supistuneitten yksikköjen käyttövoimaa. Vihollisen tykistötulessa ja ilmapommituksessa tuhoutuu konetuli- ja panssarintorjunta-aseita siinä määrin, että tuntuvaa puutetta kriitillisillä rintamanosilla usein esiintyy. Kun lisäksi rintaman oikean siiven tapahtumat ovat pakoittaneet uuteen voimankulutukseen varustamattomassa maastossa ja tähänastisen rintaman kustannuksella, on puolustuksemme kestävyys täten uhkaavasti heikentynyt. Usein hyvinkin vaikea ilmatilanne vaikeuttaa joukko­jen siirtoa ja huoltoa. Rannikkoryhmän komentaja kenr.luutn. Oesch on minulle korostanut joukkojensa lukumääräistä vähyyttä ja moraalista väsähtäneisyyttä eikä sano voivansa uskoa niillä saavutettavan menestystä. II AK:n komentaja kenr. luutn. Öhqvist on esittänyt mielipiteenään, että ellei yllätyksiä tapahdu, voi AK:n nykyinen rintama kestää viikon, mutta ei kauemmin, johtuen elävän voiman, erityisesti upseeriaineksen kulumisesta. III AK:n komentaja kenr. maj. Talvela ilmituo ajatuksenaan kaiken olevan hiuskarvan varassa.'"
Tämä on ylipäällikön käsitys. Asema on sellainen, että olemme pakkorauhan edessä. On kiirehdittävä, ennen kun romahdus tapahtuu. Sen jälkeen ei meidän mieltä kysytä. Olen harkinnut asiaa ja tullut siihen, että meidän täytyy antaa edustajillemme valtuudet tehdä sellainen rauha, kuin aikaansaatavissa on, ja ehdottaa pikaisen aselevon solmiamista. Meillä on kyllä aihetta huomautuksiin ehtoja vastaan, ne kun eivät ole samat kuin ne, jotka ilmoitettiin ennen edustajiemme lähtöä. Rajahan riistäisi meiltä Kannaksen keskeisiä teollisuusalueita, osia Kuusamosta ja Sallasta. - Jos ajatus hyväksytään, on minulla hahmoteltuna sähkeohjeet valtuutetuillemme.
Tasavallan Presidentti: Onko Moskovasta kuulunut mitään?
Tanner: Valtuutetut ovat luvanneet antaa vastauksen seuraavassa kokouksessa. He haluavat sitä ennen kuulla meidän käsityksemme. En ole vielä saanut Güntheriä2 käsiini.
Söderhjelm: Onko kysymys sotilasliitosta jätetty. Nyt voidaan Ruotsin hallitusta painostaa.
Niukkanen: Minulla ei ole ollut tilaisuutta seurata sen kysymyksen vaiheita. Eikö nyt olisi vaadittava Hanssonilta3 lupaus sotilasliitosta? Toinen kysymys: Onko tietoja Berliinin kannasta ja Svinhuvudin4 matkasta?
Tanner: On väärin sanoa, etten olisi tehnyt selkoa asioista. Olen selostanut Ruotsin kantaa sotilasliiton suhteen. Asiasta on ollut kysymys sekä ulkoministerin että pääministerin kanssa. Mutta tämä on suuri asia, joka vaatii aikaa. Ei siihen tänään voi saada vastausta. Mitä Saksaan tulee, se on entisellä kannallaan: ei halua sekaantua asiaamme. Tunnusteluihin on annettu tieto, ettei se suostu välittämään rauhaa. Epäilen, saako Svinhuvud mitään aikaan. Kuulimmehan juuri äsken Kivimäeltä5 sikäläisen kannan.
Kotilainen: Sotilasjohdon kuvaus nykyisestä tilanteesta Kannaksella on selvä ja yhtäpitävä sen kanssa, mitä muuten tiedämme. Olemme pakkorauhan edessä. Yhdyn ulkoministerin ehdotukseen.
v. Fieandt: Kannatan ulkoministerin ehdotusta.
Heikkinen: Haluaisin kuulla sähkeen sanamuodon.
Tanner: esitti sähkeen luonnoksen, josta vielä puuttui selostus tilanteesta Kannaksella.
Hannula: Päämajan vastaus ei tullut yllätyksenä, sillä emme sieltä ole saaneet muuta kuin pessimismiä. Tiedot rajoittuvat Kannakseen, mutta itärajasta ei puhuta. Käsitän sen siten, että tilanne siellä on muuttumaton, siis paikoin tyydyttävä, paikoin hyvä. Armeija on vielä lyömätön. Rauhanehdot ovat niin raskaat, että niitä on mahdoton hyväksyä. Olen jo monta kertaa esittänyt kääntymistä länsivaltojen puoleen. Valitan, ettei sitä aikaisemmin ole tehty. Kun tilanne nyt on äärimmäisen vakava, olisi viipymättä pyydettävä länsivaltojen apua.
Kotilainen: Sähkösanomaan nähden huomautan, että olisi varovaisinta olla panematta synkkää kuvaa tilanteesta. Vaikka koodi olisi hyvä, ei ole takeita siitä, ettei sitä selvitetä.
Tasavallan Presidentti: Olen samaa mieltä. Voidaan tyytyä viittaamaan siihen, että olemme saaneet päämajan lausunnon.
Pekkala: Kaiken sen nojalla, mitä olemme saaneet tietoomme, yhdyn pääasiaan nähden ulkoministeriin.
Tanner: Minulla oli juuri puhelu ulkoministeri Güntherin kanssa. Tein hänelle huomautuksia siitä, että vaatimuksia oli lisätty ja että olimme edellyttäneet, että saisimme aselevon heti, kun edustajamme olivat lähteneet matkalle. Sanoin, että meitä on petkutettu. Güntherin mielestä vaatimukset olisi supistettava siihen, mitä ne valtuutettujen lähtiessä olivat. Lupasi madame Kollontaylle6 huomauttaa, ettei mikään kunniallinen valtio noin menettele. Kysyin samalla, voiko vaatimusten lisääminen ja halpamainen menettely vaikuttaa Ruotsin hallituksen kantaan läpikulku- ja avustuskysymyksissä. Si­tä hän ei uskonut. Viittasin siihen, että uudet aluevaatimukset koskevat teollisuuskeskuksia ja voimalaitoksia sekä että eräin paikoin ylitettiin Pietari Suuren raja. Günther lupasi mobilisoida ministeri Assarsonin7 ja madame Kollontayn. Hän halusi myös tietää, mitä aiomme vastata. Annoin hänen ymmärtää aikovamme jyrkästi pitää kiinni venäläisten aikaisemmasta tarjouksesta. Tästä on lisättävä tieto valtuuskunnalle.
v. Fieandt: Eiköhän olisi varovaisinta olla mainitsematta Ensoa ja Värtsilää vaan edellyttää, että keskukset jäävät meidän puolelle.
Niukkanen: Jos rauhanehdot ovat suunnilleen sellaiset kuin nyt on esitetty, niin vaikka katsoisin tilannetta kuinkakin pessimistisesti, sittenkin on edullisempaa jatkaa taistelua kuin alistua. Kysymys on tiheiden asutuskeskuksien ja liikenneväylien luovuttamisesta. Jos se tapahtuu ilman taistelua, on ne iäksi menetetty, mutta jos jatkamme taistelua, on mahdollista saada ne takaisin lopullisessa pesänselvittelyssä. Käsitän kyllä, että jatkaminen tulee olemaan äärimmäisen raskasta, kun joukot ja päällystö ovat väsyneet. Oletan, että hyökkäys tänä keväänä pysähtyy Saimaan linjalla. Tieto länsivaltojen avusta kohottaa mielialaa siinä määrin, että pysymme tällä linjalla koko kesän. Silloin maailmantilanne muuttuu. Suomi pelastuu ja pääsee entiselleen. Ehdotettu raja on mahdollisimman epäedullinen. Ei ole mahdollista minun yhtyä ulkoministeriin, vaan kannatan ministeri Hannulaa, että viipymättä pyydämme länsivaltojen apua ja neuvottelemme sotilasliitosta niiden kanssa.
Koivisto: Kun kaunistelematta otetaan sotilaspäällystön lausunto tilanteesta ja kun tähän yhdistetään tietoni kotirintaman kestävyydestä, en voi tulla muuhun kuin että on alistuttava pakkorauhaan. Ei 15.000 miestä voi muuttaa tilannetta. Mitä sähkösanoman sanamuotoon tulee, kannatan varovaisuutta, koska ei mikään koodi ole avaamaton.
Tasavallan Presidentti: Kumminkin tuntuu, ettemme saa riskeerata niin paljon, että esittäisimme kenraalien mielipiteet sähkeessä. Niiden sisältö käy selville vähemmästäkin, jos esim sanomme: Päämaja antanut vaatimusten johdosta lausunnon — —.
v. Born: Tärkeintä, että sanotaan, mihin suuntaan lausunto menee. Olisi hyvä, jos voisi korostaa, että olisi pidettävä kiinni alkupe­räisistä ehdoista. Mutta lopuksi heille on annettava vapaat kädet tehdä sopimus.
Tanner: Helppoa on antaa sähkeelle muoto, pääasia on, minkälaiset valtuudet annetaan. Ei ole mahdollisuutta neuvotteluihin heidän ja meidän kesken. Mutta he voivat itse harkita asiaa. Esitän, että annamme täydet valtuudet neljälle valtuutetullemme. - Tähän olisi pitänyt mennä jo ennen Summaa. Mutta silloin sitä vastustettiin, niin kuin sitä nyt vastustetaan. Herrat ovat myyneet Viipurin ja Sortavalan.
Niukkanen: Valitettavasti ulkoministeri ei ilmoittanut mitään faktoja, että olisi mahdollista päästä neuvotteluihin. Ei ainakaan minun läsnäollessani.
Hannula: Ulkoministeri heitti hyvin raskaan syytöksen hallitustovereitaan vastaan. Totean, että asia oli esillä ulkoasiainvaliokunnassa helmikuun 12 p:nä. Ulkoministeri asetti silloin länsivaltojen avun viimeiselle tilalle. Jos kuukausi sitten olisi käännytty niiden puoleen, olisi tilanne nyt toinen.
Söderhjelm: Ei kannata keskustella näistä asioista. Ei tehtävämme ole vanhojen asioiden selvittäminen. Mutta meidän täytyy antaa kunniaa toisillemme. Nyt meidän täytyy parhaan kykymme mukaan hoitaa hetken vaikeata tilannetta.
Hannula: Mainitsemassani tilaisuudessa keskusteltiin vakavasti, mutta ulkoministerillä ei silloin ollut ohjelmaa esitettävänä. Olin jo syksyllä ollut sitä mieltä, että olisi voinut keskustella Jussaröstä. Mutta ulkoministerin ainoa ohjelma oli, että ensi sijassa oli pyrittävä rauhaan, että toisessa sijassa oli koetettava saada apua Ruotsilta ja vasta kolmannella sijalla oli länsivaltojen apu.
Tanner: Paljonkin olisi sanottavaa näiden lausuntojen johdosta, mutta tarkoitukseni ei ollut vetää menneitä keskusteluun.
Tasavallan Presidentti: Sähkösanoman sisältö on niin tärkeä, että pitäisi saada se nähdä. En tiedä, tyydyttääkö se minuakaan sellaisenaan. Pitäisi kehottaa edustajiamme tekemään vastaehdotus ja vetoamaan siihen, ettei mikään kunniallinen hallitus siten menettele.
Tanner: Kyllä sananmuodon aina löytää, kun asia ensin päätetään.
Tasavallan Presidentti: Pelkään, että tämä synnyttää hajaannuksen maassa, ja se on kauheata. Kenraalit ovat sitoneet kätensä ainakin.
Heikkinen: Täytyy katsoa tilannetta pessimistisesti. Oli kenties aihetta epäillä liioittelua, kun ylipäällikkö yksin esitti tilanteen, mutta nyt on lausunnon takana sellaisiakin, joita ei ole syytä epäillä liiallisesta pessimismistä.
Pekkala: Kun kenraali Talvela on pessimistinen, voi sille panna suurta painoa.
Heikkinen: Sisäpoliittisesti syntyy vaikea kriisi. Eivät karjalaiset eivätkä muutkaan tätä käsitä. Mutta hallituksen täytyy koettaa selittää, muuten käy tilanne kestämättömäksi.
Eräiden lyhyiden puheenvuorojen jälkeen hyväksyttiin seuraava sähkösanoma: "Neuvostoliiton vaatimukset olemme ilmoittaneet Ruotsille ja länsivalloille. Ruotsi pysynee tähänastisella kannallaan apuun ja läpikulkuun nähden. Länsivallat ovat jatkuvasti valmiit auttamaan. Ne odottavat meiltä vastausta t.k. 12 päivään. Päämaja on antanut kirjallisen tilannelausunnon. Se ei ole toivehikas jatkamismahdollisuuksiin. Hallitus on käsitellyt asetettuja ehtoja ja pitää niitä hirvittävinä, varsinkin kun raja on vedetty elintärkeille seuduille ja kun on tehty useita uusia vaatimuksia, kuten Hangon saaret, Enso, Värtsilä, Kuusamo ja Salla siitä huolimatta, että meille oli ilmoitettu Ruotsin kautta ennakkoehtoihin kaikkien vaatimusten sisältyvän. On ylitetty myöskin Pietari Suuren raja keski-Karjalassa. Ruotsin ulkoministerille olemme ilmoittaneet ettemme voi hyväksyä laajennettuja vaatimuksia. Sellainen menettely on tavatonta tämänkaltaisissa keskusteluissa. Günther yhtyi tähän. Hän on tiedoittanut sen Neuvostoliitolle ja vaatinut sitä palaamaan alkuperäiseen ohjelmaan. Kun sodan jatkaminen on vaikea luvatun avustuksen turvin ja kun yhteys teihin hidas, valtuutamme teidät täydellä vallalla päättämään asioista, jos olette yksimielisiä. Aselepo on myös heti saatava aikaan. Koska pidetään seuraava kokous. T.k. 12 päivänä on ehdottomasti annettava vastauksemme länsivalloille. Milloin pääministeri aikoo palata."
Tasavallan Presidentti: Tämä menee pitemmälle kuin eduskunnalle on ilmoitettu. Täytyisi antaa sille tietoja.
Tanner: Siihen ei ole aikaa. Sitä paitsi se on vaarallinen juttu. Maanantaina esitän asian ulkoasiainvaliokunnalle. - Minulla olisi vielä pari muuta asiaa.
Tasavallan Presidentti: Kun päivällä kuulin lisävaatimuksista, olin sitä mieltä, että olisi kutsuttava miehet pois ja pyydettävä länsivaltojen apua sekä jatkettava sotaa. Mutta kenraalien lausunto on kamala.
Tanner: Upseerit ovat tavallisesti sotaan halukkaimmat. Kun he ovat pessimistejä, niin mitä sitten siviilit!
Söderhjelm: Minusta olisi helpompaa mennä tähän, jos oltaisiin vakuutettuja siitä, että kaikki pitävät tätä välirauhana ja ovat valmiit varustautumaan sen hetken varalta, jolloin raja palautetaan. Tiedän, että se merkitsee tavattomia uhrauksia. Mutta jos tässä mielessä menemme rauhaan, saamme kansan mukaan. Se onkin ainoa keino. Jos kansa on yksimielinen, ei elämän jatkaminen rauhan jälkeen tule liian raskaaksi. Mutta jos se menee kokonaan hajalle, silloin on kamalaa.
Tanner: Ajatus on sellainen, mutta sitä ei saa esittää. Luulen, että jokainen ajattelee, että jos tulee otollinen hetki, valloitetaan menetetty alue takaisin. Sen opetuksen olemme ainakin saaneet, että puolustukseen täytyy uhrata varoja. Kansan yksimielisyys säilyy, jos johto on yksimielinen.
v. Born: Ainoa mahdollisuus on, että olemme yksimieliset. Täytyy voida sanoa toimineemme yhdessä sotilasjohdon kanssa.
Niukkanen: Olen keskustellut hyvin vakavasti kaikkien kenraalien kanssa tästä. He ovat katsoneet, että pelastumisemme ehdottomana edellytyksenä on, että rauhanaika käytetään varustautumiseen. Sillä kannalla on ylipäällikkö ja monet muut.
Tanner: Ministeri Gripenberg sähköttää tiedustellen, olisiko syytä suggeroida länsivallat antamaan julistuksen, että ne ovat valmiit meitä auttamaan. Lähetin sen päämajaan. Ylipäällikön mielestä voidaan niin tehdä, ei se ainakaan huononna tilannetta.
Tasavallan Presidentti: Tämä voidaan hyväksyä.
Tanner: Maailma on huhuja täynnä. Pitäisikö lehdille ja uutistoimistoille antaa joitakin tietoja.
Fagerholm: Epäilen kommunikeaa. Ihmiset saavat helposti käsityksen, että ehdot ovat vähemmän ankara kuin ovat.
v. Born: Parempi, ettei anna mitään tietoja.
    1 Archibald Douglas, kenraalimajuri, Ruotsin kuninkaan pääadjutantti, armeijakomentaja (arméchef) 1944-1948
     2 Christian Günther, Ruotsin ulkoministeri
     3 Per Albin Hansson, Ruotsin pääministeri
    
4 Pehr Evind Svinhufvud, entinen tasavallan presidentti
     5 Toivo Kivimäki, Suomen Berliinin lähettiläs
     6 Aleksandra Kollontai, Neuvostoliiton Tukholman lähettiläs
     7 Vilhelm Assarsson, Ruotsin Moskovan lähettiläs


HALLITUKSEN JÄSENET

pääministeri entinen kansanedustaja ja ministeri,
Suomen Pankin pääjohtaja Risto Ryti

sisäasiainministeri Ruotsalaisen kansanpuolueen
kansanedustaja, tilanomistaja Ernst von Born

sosiaaliministeri Suomen sosialidemokraattisen puolueen
kansanedustaja, päätoimittaja Karl-August Fagerholm

kansanhuoltoministeri ammattiministeri,
pankinjohtaja Rainer von Fieandt

opetusministeri Maalaisliiton kansanedustaja,
päätoimittaja Uuno Hannula

maatalousministeri Maalaisliiton kansanedustaja,
maanviljelijä P. V. Heikkinen

ministeri sisäasiain-, maatalous- ja kansanhuoltoministeriössä
Maalaisliiton kansanedustaja, maanviljelijä Juho Koivisto

kauppa- ja teollisuusministeri ammattiministeri,
vuorineuvos V. A. Kotilainen

puolustusministeri Maalaisliiton kansanedustaja,
maanviljelijä Juho Niukkanen

salkuton ministeri ammattiministeri, entinen Kansallisen
Kokoomuksen puoluejohtaja, erikoislähettiläs J. K. Paasikivi

valtiovarainministeri Suomen sosialidemokraattisen
puolueen kansanedustaja, ylijohtaja Mauno Pekkala

kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri Suomen
sosialidemokraattisen puolueen kansanedustaja,
johtaja Väinö Salovaara

oikeusministeri Ruotsalaisen kansanpuolueen entinen
kansanedustaja ja ministeri, toimitusjohtaja J. O. Söderhjelm

ulkoasiainministeri Suomen sosialidemokraattisen
puolueen kansanedustaja, toimitusjohtaja Väinö Tanner


Lähde: "Murhenäytelmän vuorosanat. Talvisodan hallituksen keskustelut." Toim. Ohto Manninen - Kauko Rumpunen. Edita, 2003. Julkaistu toimittajien suostumuksella.

Talvisota | Suomi Neuvostoliiton ulkopolitiikassa 1939-1940.