På svenska.

Social-Demokraten: Ulkoministeri Günther käsitteli esitelmässään 16.3.1940 Publicistklubbenissa (pressiklubi) tilannetta, joka Ruotsille oli syntynyt Suomessa käydyn sodan johdosta.

Hän korosti, että Venäjän kansanmeri on jälleen kerran kuohunut Pohjolan itäreunaa vasten ja riuhtaisut itseensä palan maata. Ruotsin kannalta rajan siirtyminen Sallassa ja suunniteltu rautatie vaativat erityistä huomiota.

Lännessa kaksi liittoutunutta suurvaltaa ovat kovaäänisesti osoittaneet Ruotsille epäsuosiotaan. Vaikka ulkoministeri ei epäillyt näiden maiden vilpitöntä sympatiaa Suomea kohtaan, hän korosti, että ajatus tulla maan avuksi olisi avannut tulevaisuuden näkymiä liittoutuneille suurvalloille, mikä olisi erityisesti miellyttänyt Ranskan kansaa. Jähmettynyt länsirintama ei ollut suosiossa, ja sanomalehdet puhuivat aivan avoimesti uuden taistelukentän etsimisestä. Sitä paitsi sodan siirtäminen Skandinaviaan olisi antanut tilaisuuden kiristää silmukkaa malminkuljetuksille Saksaan. Englannissa aallot ovat lyöneet myös korkeina, mutta on voinut huomata, että Englannin kansa on osoittanut suurta ymmärrystä Pohjoismaiden erityisille vaikeuksille. Ulkoministeri korosti, että hänen tarkoituksenaan ei ole kohdistaa mitään moitetta länsimaille todetessaan niiden toiveet Suomessa käytävän sodan yhteydessä.

Esitelmänsä jatkossa ulkoministeri toi esille joukon lisätietoja siitä, mitä oli tapahtunut niissä välitystoimissa, jotka olivat tapahtuneet Ruotsin puolelta.

Tammikuun 29. päivänä venäläiset ilmoittivat nootilla, että he eivät periaatteessa vastusta sopimuksen aikaansaamista Ryti-Tannerin hallituksen kanssa. Tämän hallituksen tulee kuitenkin esittää ehdotus neuvottelujen pohjaksi ja jotta se voitaisiin hyväksyä, sen tulee sisältää kaikki syksyllä esitetyt venäläisten vaatimukset, minkä lisäksi venäläiset nyt vaativat lisätakuita.

Siihen asti kaikki tässä maassa olivat uskoneet, että taistelut koskivat koko Suomen olemassaoloa. Kuusisen hallitus oli Moskovassa tunnustettu Suomen ainoaksi lailliseksi hallitukseksi. Ei kait kukaan voi otaksua sellaista absurdiutta, että Ruotsin hallitus olisi kieltäytynyt jättämästä Venäjän noottia Suomelle. Suomen vastaus oli ehdotus, että neuvottelut aloitetaan siltä pohjalta, mihin Suomen hallitus oli suostunut ennen sodan puhkeamista. Venäläiset olivat sen jälkeen ilmoittaneet, että sellaista ei voi hyväksyä. Vähitellen neuvostohallituksen puolelta tuotiin kuitenkin esille jonkin verran tarkennettuja vaatimuksia.

Tällaisella ehdotuksella suomalaiset matkustivat Moskovaan, ja siihen mitä sitten tapahtui, Ruotsin hallituksella ei ole mitään osaa. Tapahtuneiden keskustelujen kuluessa Ruotsin hallitus ei jättänyt tuomatta Neuvostoliiton hallituksen tietoon, että se riskeeraa Ruotsin väliintulon mahdollisuuden, jos ratkaisuun ei päästä.

Ulkoministeri kosketteli sen jälkeen kysymystä Ruotsin suorasta interventiosta. On sanottu, että hallituksen omaksuman torjuvan asenteen syynä on ollut asioihin puuttuminen Saksan taholta, mutta samanaikaisesti on esitetty epäilyjä siitä, olisiko Saksa todella puuttunut tilanteeseen siinäkään tapauksessa, että Ruotsin armeija olisi lähetetty Suomeen. Tähän riittää toteamus, että Ruotsin hallitus oli täysin vakuuttunut, että länsivaltojen joukkojen ilmaantuminen maahamme olisi tuonut tullessaan sen, että sota olisi siirtynyt Ruotsiin ja kansamme olisi siten tullut vedetyksi sotaan. Saksa ei olisi voinut rauhallisesti katsella, kun Englannin ja Ranskan joukot asettuvat Pohjolaan, katkaisisivat malmin saannin ja valmistautuisivat hyökkäykseen Saksaa vastaan. Yhtä selvää oli, että länsivallat olisivat tulleet Ruotsiin, jos Ruotsin armeija olisi edennyt Suomeen. Jokainen pystyi noina päivinä ymmärtämään, minkä äärettömän suuren mielenkiinnon erityisesti Ranska soi mahdollisuudelle pohjoiseen rintamaan Saksaa vastaan. Jos Ruotsi ja Suomi olisivat tulleet vedetyksi yhteiseen sotaan, nämä maat olisivat sodan välttämättömyystarvikkeita ja muuta materiaalia saadakseen tulleet riippuviksi länsivalloista ja luultavasti aika pian tarvinneet niiden suoraa apua.

Länsivaltojen joukkojen kulun sallimisella Ruotsin läpi Suomeen olisi selvästi ollut vielä nopeammin sama vaikutus.

Ulkoministeri kosketteli tämän jälkeen kysymystä puolustusliitosta Pohjoismaiden välillä tai pikemminkin Ruotsin, Norjan ja Suomen kesken. Tanner oli tässä asiassa tehnyt tiedustelun Ruotsin ja Norjan hallituksille ja sitten kun ne olivat vastanneet pyyntöön asian tutkimisesta myöntävästi, sopineet, että julkistaminen tapahtuu ensiksi Suomen taholta ja että Tanner voi Helsingissä päättää tämän ajankohdan.

On selvää, että kysymys puolustusliitosta on äärimmäisen monimutkainen asia, jota tulee tarkoin harkita muodon, sisällön ja laajuuden suhteen. Mitä Ruotsiin tulee, luvattu selvitys on jo käynnistetty.

(Sanomalehtireferaatti)


Lähde: Svensk utrikespolitik under andra världskriget. Internationell politik 24, skrifter utgivna av Utrikespolitiska institutet, Kooperativa förbundets bokförlag, Stockholm, 1946. Käännös: Pauli Kruhse.

Suomi suurvaltapolitiikassa