Original text i Ny Dag

Isvestijan pääkirjoitus 11.4.1940 (Ny Dag 12.4.1940):

Isvestija paljastaa länsivaltojen pelin ’Suomen avussa’

Pikkuvaltioiden taistelu kollektiivista turvallisuutta vastaan oli itsemurhapolitiikkaa

Kirjeenvaihtajaltamme

Moskova, perjantaina

Isvestija kirjoittaa pääkirjoituksessaan viime aikojen tapahtumista Skandinaviassa. Sen ensimmäinen osa on kuvaus itse tapahtumien kulusta ja sotilaallinen arvio sotatoimien tähänastisesta tuloksesta:

Englantilaisten ja ranskalaisten, heikentääkseen Saksan sotilaallista asemaa, tunkeuduttua Skandinavian vesille Tanskan ja Norjan oli Saksan vastatoimien jälkeen välttämätöntä tulla jollakin tavalla Saksan puolelle.

Saksalaiset joukot miehittivät Tanskan samoin kuin salmen sen ja Ruotsin välillä sekä tärkeimmät Norjan satamakaupungit. Tapahtumat eivät vielä ole saavuttaneet loogista päätepistettään - siihen tarvitaan aikaa - mutta jo nyt voidaan vetää kiistattomia johtopäätöksiä Eurooppaan syntyneestä uudesta tilanteesta. Ennen kaikkea täytyy tulla siihen johtopäätökseen, että Saksan toimenpiteet tässä tapauksessa olivat pakon sanelemia. Saksan tunkeutumisen Tanskaan ja Norjaan sai epäilyksettä aikaan Englannin edeltävät toimet, jotka käsittivät puolueettomuuden rikkomisen ja siten rikoksen Skandinavian maiden suvereniteettia vastaan laskemalla miinoja Norjan puolueettomille vesille ja kieltämällä malmin sekä maataloustuotteiden viennin Skandinavian maista Saksaan, politiikalla, joka toi sodan Skandinavian maihin. Siis politiikan, joka sisälsi hyökkäyksen Saksan joukkojen takamaastoon.

Englanti ja Ranska halusivat heikentää Saksan sotilaallisia asemia ja parantaa oleellisesti omiaan. Saksa, joka ei halunnut joutua huonompaan asemaan, pakotettiin ryhtymään tarvittaviin vastatoimiin. Saksa, vakiinnuttamalla asemansa Tanskassa ja Norjassa, on epäilemättä parantanut sotilasstrategisia ja taloudellisia asemiaan ja vastaavassa laajuudessa heikentänyt Englannin ja Ranskan asemia käynnissä olevassa sodassa. Narvikin, Trondheimin, Bergenin ja Jyllannin sekä Tanskan ja Ruotsin välisen vesialueen siirtyminen Saksan käsiin on ratkaisevalla tavalla muuttanut Pohjanmeren tilannetta.

Saksan sotavoimat ovat Englannin laivaston tukikohtien ja teollisuusalueiden välittömässä läheisyydessä. Saksan ilmavoimat saavat uusia ja odottamattomia mahdollisuuksia. Nyt loppuu Englannin laivaston leppoisa oleskelu pohjoisen Skotlannin vesien tienoilla. Saksa suojasi mannermaan joukkonsa englantilaisten ja ranskalaisten selkäänhyökkäykseltä. Saksan taloudellinen asema on myös merkittävästi parantunut Englannin kustannuksella.

Tähän asti malmia, elintarvikkeita ja puuta on viety Skandinavian maista aina Englantiin asti. Nyt nämä tavarat viedään Saksaan puhumattakaan siitä, että Ruotsi on nyt vedetty Saksan vaikutuspiiriin, koska sen pääsy Pohjanmerelle ja Antlantille on saksalaisten käsissä ja Ruotsi ei voi välttyä Saksan intressien huomioon ottamiselta laskuissaan.

Sanotaan, että Saksa on toimenpiteillään Skandinavian vesillä rikkonut kansainvälisen oikeuden periaatteita vastaan, muuttamalla hyökkäämättömyyssopimuksen Tanskan kanssa arvottomaksi paperilapuksi jne. Se, että nyt toistellaan halpahintaisia messuja Saksan Skandinavian toimenpiteiden epäoikeudenmukaisuudesta sen jälkeen, kun Englanti ja Ranska ovat Saksan vahingoksi rikkoneet Skandinavian maiden puolueettomuuden ja siten saaneet aikaan Saksan vastatoimet, merkitsee, että tekee itsensä naurettavaksi. Sodalla on oma logiikkansa, joka on vahvempi kuin mikään muu logiikka.

Jos sotaa käyvä osapuoli ryhtyy toimiin kuristaakseen vastustajan, ei tämä voi istua kädet sylissä, mikäli ei aio tehdä itsemurhaa. Kysymyksessä pienten sotaakäyvien, suurvaltojen toimintaväylien läheisyydessä sijaitsevien maiden "absoluuttisesta puolueettemuudesta" tarvitaan tiettyä asiaan paneutumista. "Absoluuttinen puolueettomuus", kuten kokemus osoittaa, on vain kuvitelmaa niin kauan kuin ei ole olemassa mitään todellista voimaa, joka saa aikaan tämän puolueettomuuden voimassapitämisen. Mutta juuri tämä voima puuttuu pieniltä mailta. Olisi älytöntä luulla, että se tilanne voisi jatkua loputtomiin, jossa sillä aikaa kun suurvallat käyvät toisiaan vastaan sotaa elämästä ja kuolemasta, pienet maat neutraliteetin lipun suojassa voisivat vaurastua tästä sodasta.

On tunnustettava, että sota on vähentänyt minimiin puolueettomien maiden mahdollisuudet pysyttäytyä ulkopuolella ja pysyä riippumattomina. Siksi sitä politiikkaa, jota jotkut pienet maat ovat noudattaneet ja joka on edistänyt sodan laajentumista, ei voi pitää muuna kuin itsemurhan politiikkana. Mielenkiintoinen on myös se lopputulos, johonka tapahtumien kulku Skandinaviassa koskien Englannin ja Ranskan "apua" Suomelle täytyi johtaa. Nyt on selvää, mitä se "apu" oli ja mihinkä tarkoitukseen se oli määrätty.

Chamberlain julisti, että hänellä on valmiina "apujoukko" Neuvostoliittoa vastaan avuksi Suomelle. Daladier vakuutti puolestaan, että hänellä on samoin "joukkonsa" valmiina Suomen avuksi Neuvostoliittoa vastaan. Näiltä herroilta puuttui vain yksi asia: oikeus saada kuljettaa "joukkonsa" Ruotsin ja Norjan läpi. Voi epäillä, että nämä maineikkaat "joukot" eivät olisi tulleet perille maaliin ennen kuin kahdessa kolmessa kuukaudessa, sikäli mikäli niillä todella olisi ollut tehtävänä auttaa Suomea, mitä asiaa on perusteltua syytä epäillä. Niinpä ne olisivat saavuttaneet Suomen ajankohtana, jolloin valkosuomalaiset olisivat olleet lopullisesti Puna-armeijan joukkojen murskaamia. Niinpä länsivaltojen "joukkojen" oli pitänyt jäädä istumaan Norjaan ja Ruotsiin.

Mitä tarkoitusta varten? Miehittämään muutama strategisesti tärkeä paikka Norjassa ja Ruotsissa vetääkseen siten nämä maat sotaan uuden Saksan vastaisen rintaman luomiseksi. Bolshevikkien vastaisen taistelun varjolla ja tunnuksenaan taistelu Neuvostoliittoa vastaan ja Suomen "puolustamiseksi", englantilaiset ja ranskalaiset voisivat asettua Skandinaviaan laajentaakseen sotaa Saksaa vastaan.

Suomen ja Neuvostoliiton rauhansopimuksesta päättäminen särki nämä suunnitelmat ja pakotti Englannin ja Ranskan pudottamaan naamionsa "Suomen puolustamisesta" ja taistelusta bolshevismia vastaan. Kun tämä mukava naamio ei enää ollut käytettävissä, ne olivat pakotettuja avoimesti asettamaan kysymyksen Englannin ja Ranskan asevoimien maahantunkeutumisesta ja Skandinavian Saksaan viennin pysäyttämisestä. Siitä tuli siis kysymys Skandinavian vetämisestä sotaan.

Enää ei ollut puhetta "avusta" Suomelle, sillä tätä "apua" käytettiin naamiona vain niin kauan kuin sen taakse oli mahdollista piiloutua. Nyt oli kysymys Saksan vastaisen sodan laajentamisesta ilman sitä naamiota, jonka Neuvostoliitto oli pyyhkäissyt pois. Tämä on nyt kiistaton tosiasia.



Lähde: Ny Dag, Tukholma, kommunistinen päivälehti, 12.4.1940. Verkkosivulla Docplayer.se.

Talvisodan sanomalehdet ja muut julkaisut