Englanniksi

YHDISTYNEIDEN KANSAKUNTIEN ASIAKIRJOJA
1941 - 1945

LIITTOUTUNEIDEN VÄLINEN KOKOUS
Pidetty Lontoossa, St. James's Palace'ssa kesäkuun 12, 1941

PÄÄTÖSLAUSELMA

Ison Britannian ja Pohjois-Irlannin, Kanadan, Australian, Uuden Seelannin ja Etelä-Afrikan hallitukset, Belgian hallitus, Tšekkoslovakian väliaikainen hallitus, Kreikan, Luxemburgin, Alankomaiden, Norjan, Puolan ja Jugoslavian hallitukset ja kenraali de Gaullen, vapaiden ranskalaisten johtajan, edustajat
jotka ovat liittyneet yhteen taistelussa hyökkäystä vastaan,
ovat päättäneet -

1. että ne jatkavat taistelua Saksan tai Italian sortoa vastaan voittoon asti ja että ne avustavat toinen toistaan tässä taistelussa kunkin kykyjensä äärirajoille;

2. että minkäänlaisesta rauhasta tai edusta ei sovita niin kauan kuin vapaat kansat on pakotettu väkivallalla alistumaan Saksan tai sen liittolaisten ylivaltaan tai elämään sellaisen pakottamisen uhan alaisina;

3. että ainoa todellinen perusta kestävälle rauhalle on vapaiden kansojen omaehtoinen yhteistyö maailmassa, jossa kaikki vapautettuina hyökkäyksen uhasta voivat nauttia taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta turvallisuudesta ja että niiden aikomuksena on toimia yhdessä sekä muiden vapaiden kansojen kanssa niin sodassa kuin rauhassa tähän päämäärään päästäkseen.
AMERIKAN YHDYSVALTOJEN PRESIDENTIN JA HRA WINSTON CHURCHILLIN, JOKA EDUSTAA YHDISTYNEEN KUNINGASKUNNAN HÄNEN MAJESTEETTINSA HALLITUSTA, YHTEINEN JULISTUS, JOKA TUNNETAAN ATLANTIN JULISTUKSENA [ATLANTIC CHARTER]

Elokuun 14. päiväna 1941

Amerikan Yhdysvaltojen presidentti ja Yhdistyneen Kuningaskunnan Hänen Majesteettinsa hallitusta edustava pääministeri hra Churchill katsovat aiheelliseksi tehdä tapaamisensa jälkeen tunnetuiksi tietyt yhteiset periaatteet heidän kummankin maansa kansallisissa politiikkalinjauksissa, joille he perustavat toiveensa maailman paremmasta tulevaisuudesta.

Ensiksi, heidän maansa eivät ole etsimässä mitään alueellisen tai muuta vallan kasvattamista.

Toiseksi, he torjuvat kaikki sellaiset alueelliset muutokset, jotka eivät ole sopusoinnussa asianomaisten kansojen vapaasti ilmaiseman tahdon kanssa.

Kolmanneksi, he kunnioittavat kaikkien kansojen oikeutta valita sellaisen hallitusmuodon, jonka alaisuudessa ne haluavat elää, ja he haluavat nähdä suvereenit oikeudet ja itsehallinnon palautettaviksi niille, joilta ne on väkisin riistetty.

Neljänneksi, he pyrkivät, olemassa olevia velvoitteita kunnioittaen, edistämään kaikkien maiden, suurten ja pienten, voittajien ja voitettujen, pääsyä yhtäläisin ehdoin nauttimaan siitä kaupankäynnistä ja maailman raaka-aineista, joita niiden taloudellinen menestyminen tarvitsee.

Viidenneksi, he tahtovat aikaansaada mitä täydellisimmän yhteistyön kaikkien kansakuntien kesken talouden alalla tavoitteenaan turvata kaikille paremmat työolot, taloudellisen menestymisen ja sosiaalisen turvan.

Kuudenneksi, natsien tyrannian tultua lopullisesti hävitetyksi, he toivovat, että on saatavissa aikaan sellainen rauha, joka luo kaikille kansakunnille keinot turvalliseen asumiseen omien rajojensa sisällä ja joka tuo mukanaan takeet siitä, että kaikki ihmiset kaikissa maissa voivat elää elämänsä vapaana pelosta ja puutteesta.

Seitsemänneksi, sellaisen rauhan tulee tehdä kaikille ihmisille mahdolliseksi ylittää esteettä meret ja valtameret valtiorajojen ulkopuolella.

Kahdeksanneksi, he uskovat, että kaikki maailman kansakunnat niin käytännössä todetuista kuin järjellä punnittavista syistä tulevat päätymään voimankäytön hylkäämiseen. Koska mitään tulevaa rauhaa ei voida ylläpitää, jos maa-, meri- tai lentoaseet ovat edelleen sellaisten kansakuntien käytössä, jotka uhkaavat tai voivat uhata hyökkäystoimilla rajojensa ulkopuolelle, he ovat sitä mieltä, että siihen saakka kunnes yleisen turvallisuuden laajempi ja pysyvä järjestely on perustettu, sellaisten kansakuntien riisuminen aseista on välttämätöntä.

He tulevat myös auttamaan ja tukemaan kaikkia muita käytännön toimia, jotka keventävät rauhaa rakastavien kansojen aseistamisen tuomaa kovaa kuormaa.
LIITTOUTUNEIDEN KESKINÄINEN TAPAAMINEN
Pidetty Lontoossa St James's Palace'ssa syyskuun 24. päivänä 1941

PÄÄTÖSLAUSELMA

Belgian, Tšekkoslovakian, Kreikan, Luxemburgin, Alankomaiden, Norjan, Puolan, Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton ja Jugoslavian hallitukset, sekä kenraali de Gaullen, vapaiden ranskalaisten johtajan edustajat

Tutustuttuaan siihen julistukseen, jonka Yhdysvaltain presidentti ja pääministeri, hra Churchill, Yhdistyneiden Kuningaskuntien Hänen Majesteettinsa hallituksen puolesta ovat äskettäin laatineet,

Tekevät nyt tiettäväksi, että he noudattavat tämän julistuksen asettamien periaatteiden linjausta ja että heidän tarkoituksenaan on toimia yhdessä parhaan kykynsä mukaisesti pannakseen ne toimeen.
YHDISTYNEIDEN KANSAKUNTIEN JULISTUS
Washington, 1. tammikuuta 1942

AMERIKAN YHDYSVALTOJEN, ISON BRITANNIAN JA POHJOIS-IRLANNIN YHDISTYNEEN KUNINGASKUNNAN, SOSIALISTISTEN NEUVOSTOTASAVALTOJEN LIITON, KIINAN, AUSTRALIAN, BELGIAN, KANADAN, COSTA RICAN, KUUBAN, TŠEKKOSLOVAKIAN, DOMINIKAANISEN TASAVALLAN, EL SALVADORIN, KREIKAN, GUATEMALAN, HAITIN, HONDURASIN, INTIAN, LUXEMBURGIN, ALANKOMAIDEN, UUDEN SEELANNIN, NIKARAGUAN, NORJAN, PANAMAN, PUOLAN, ETELÄ-AFRIKAN JA JUGOSLAVIAN YHTEINEN JULISTUS

Allekirjoitusvaltiot,
sitouduttuaan niiden aikeiden ja periaatteiden yhteiseen ohjelmaan, joka on ilmaistu Amerikan Yhdysvaltojen presidentin ja Ison Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen Kuningaskunnan pääministerin yhteisessä julistuksessa päivämäärällä 14. elokuuta 1941, mikä tunnetaan Atlantin julistuksena [Atlantic Charter],

Ollen vakuuttuneita, että täydellinen voitto niiden vihollisista on olennaista elämän, vapauden, itsenäisyyden ja uskonnollisen vapauden puolustamiseksi sekä ihmisoikeuksien ja oikeudenmukaisuuden säilyttämiseksi niin heidän omissa kuin muissa maissa ja kun ne nyt ottavat osaa yhteiseen taisteluun raakoja ja julmia maailman alistamiseen pyrkiviä voimia vastaan, ne julistavat että:

1. Kukin hallitus sitoutuu käyttämään kaikkia sotilaallisia ja taloudellisia voimavaroja niitä Kolmen vallan liiton jäseniä ja sen kannattajia vastaan, joiden kanssa tuo hallitus on sodassa.

2. Kukin hallitus sitoutuu toimimaan yhdessä tämän allekirjoittaneiden hallitusten kanssa eikä tee erillistä aselepoa tai rauhaa vihollisten kanssa.

Edellämainittuun julistukseen voivat sitoutua muutkin valtiot, jotka toimittavat tai voivat tulla toimittamaan materiaalista apua ja tukia taistelussa hitlerismin voittamiseksi.


Lähde: The Royal Institute of International Affairs, London, New York, 1947 (reprint). Käännös Pauli Kruhse.
Paluu Välirauhaan ja jatkosotaan