По русски
Leningradin sotilaspiirin esikunnan kumoava lausunto
14. tammikuuta 1940

Sotilasoperaatioiden toisen kolmiviikkoisjakson aikana Suomessa rintamalla ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Jos ensimmäisellä kolmiviikkoisjaksolla oli merkittäviä operaatioita, jotka saavuttivat huippunsa neuvostojoukkojen luodessa sillanpääasemia Suomen alueelle, toisen kolmiviikkoisjakson tapahtumat rajoittuivat useimmissa tapauksissa tiedusteluosastojen ja pienten jalkaväkiyksiköiden tavanmukaisiin kahakoihin. Yllättävä ilman kylmeneminen helpotti suomalaisten joukkojen asemaa, mutta siitä huolimatta ne eivät onnistuneet käyttämään suotuisaa tilannetta merkittävästi hyväkseen. Mutta ulkomainen lehdistö, erityisesti ranskalainen ranskalainen uutistoimisto Havas etunenässä käynnistivät tuona aikana suuren operaation ja kehittivät halpahintaisia keksittyjä juttuja neuvostojoukkoja vastaan. Esikunnalla ei ole aikaa joka päivä kumota ulkomaisten tietotoimistojen edustajia häpeällisiä väitteitä. Mutta esikunta uskoo, että ei ole hyödytöntä silloin tällöin paneutua noiden herrojen törkykampanjaan ja paljastaa heidän todelliset kasvonsa.
1. Ulkomainen tietotoimisto, nojautuen myyttisiin lähteisiin Genevessä, Helsingissä ja Riiassa — eivät vain väitä vaan huutavat itsensä käheiksi — että suomalaiset joukot ovat tehneet läpimurtoja kaikilla suunnilla, ylittäneet Neuvostoliiton rajan ja suorittavat operaatioita SNTL:n alueella. Tämä on puhdas valhe ja lapsellinen, tyhmä, naurettava valhe. Todellisuudessa suomalaiset joukot eivät ole yhdelläkään suunnalla saavuttaneet Neuvostoliiton rajaa. Tuskin ne sellaista yrittäisivätkään. Viipurin suunnalla suomalaiset joukot ovat 70 km päässä Neuvostoliiton rajalta, Sortavalan suunnassa aina 80 km päässä, Petsamon suunnalla etelä-Petsamossa 130 km päässä, Rovaniemen suunnalla 120 km päässä ja Suomussalmella 10-15 km päässä.
2. Ulkomaiset toimistot, erityisesti Havasin toimisto, noihin "lähteisiin" viitaten väittää, että Suomussalmen alueen taisteluissa 44. neuvostodivisioona "menetti 14 000 miestä". Tämä väite on onnettoman kirjoittajansa yliluonnollista fantasiaa. 44. divisioonalla ei rintamalla ollut enempää kuin kymmenen tuhatta miestä — kuinka se voisi menettää 14 tuhatta miestä? Todellisuudessa, neuvostojoukot eivät menettäneet enempää kuin 900 miestä, useimmat enemmänkin yllättävästi tulleesta pakkasesta kuin suomalaisten joukkojen toimista johtuen. Mutta ulkomaiset juorujen levittäjät ovat visusti hiljaa suomalaisista joukoista, jotka menettivät kaatuneina ja haavoittuneina vähintään 2 000 henkeä ja suojeluskuntien joukoista, jotka raa'asti lopettivat haavoittuneet, jotta eivät jättäisi "kieliä" neuvostojoukkojen käsiin.
3. Ulkomaiset toimistot väittävät, samoihin "lähteisiin" nojautuen, että suomalaiset ovat katkaisseet Muurmannin rautatien liikenteen ja että tie on "täysin halvaantunut". Sama valhe tämä on kuin edellinenkin yritys. Tämä on päivänselvää siitä syystä, kuten yllä todetaan, että suomalaiset joukot eivät ole yhdessäkään kohtaa saavuttaneet Neuvostoliiton rajaa. Suomalaiset joukot ovat Neuvostoliiton rajoista kymmenien kilometrien päässä ja Muurmannin rautatiestä, tiestä, satojen kilometrien päässä. Tosiasiallisesti Muurmannin rautatie ei ole keskeyttänyt toimintaansa hetkeksikään.
4. Nuo ulkomaiset toimistot, viitaten samoihin myyttisiin kenellekään tuntemattomiin "lähteisiin" väittävät, että "venäläiset menettivät Petsamon" ja että "venäläiset pyysivät Saksalta apua" ja ei vain 20, eikä 40 vaan 120 "saksalaista sotilasneuvonantajaa on saapunut SNTL:oon järjestääkseen neuvostojoukot uudelleen." Katsomme tarpeelliseksi sanoa, että tämä luonnoton juoru ylittää valheellisuudessaan näiden ulkomaisten toimistojen herrojen kaikki muut juorut. Petsamo on neuvostojoukkojen hallussa joulukuun 1. päivästä lukien yhdessä vastikään Petsamoon saapuneen ensimmäisen Suomen Kansanarmeijan yksiköiden kanssa, jotka eivät vain miehitä Petsamoa vaan ovat edenneet 130 km etelään Petsamosta. Mitä "saksalaisiin sotilasneuvonantajiin" tulee, joiden on väitetty saapuneen SNTL:oon "neuvostojoukkojen uudelleenorganisoimiseksi", me tyrmistyneinä kumoamme myös tämän kuvitelmiin perustuvan typerän löpinän. Olemme sitä mieltä, että vain näköpiirissä mahdollisen Saksan ja SNTL:n sotilasliiton eläimellinen pelko voi saada ranskalaisen uutistoimiston herrat päästämään tällaisia typeriä ja luonnottomia valheita.
Olemme tietoisia, että ulkomaiset tietotoimistot saavat omistajiltaan palkan neuvostojoukkojen vastaiseen propagandaan sitoutumisesta. Ne myös käyvät tätä "propagandaa", valheiden kasoja pinoen, siten, että se oikeuttaisi niiden olemassaolon. Mutta mitä sellaisesta propagandasta tulee ajatella, joka ei perustu tosiseikkoihin vaan petokseen? Onko yleisen mielipiteen järjestelmällinen pettäminen tällä "propagandalla" "sivilisaation" puolustamista? Emme arvelleet, että ulkomaisen lehdistön edustajat voivat vajota niin alas.

"Pravda" Nr. 14 (8060) 14.1.1940 .

Lähde: [Neuvostoliiton Kommunistisen Puolueen keskuskomitean korkein puoluekoulu]. SNTL:n ulkopolitiikka. Dokumenttikokoelma. Osa IV. Nr. 393. Moskova — 1946. Googlen konekäännöksen tukema luonnos käännökseksi, Pauli Kruhse, 2010.

Suomi Neuvostoliiton ulkopolitiikassa 1939-1940