Auf deutsch.

Saksan Neuvostoliiton suurlähettiläs ulkoministeriölleen

salainen Moskova, 8.1.1940—16:41
kiireellinen Vastaanotettu 8.1.1940—21:05
No. 47 pvm:llä 8.1.

Viite sähkösanomanne no. 10 pvm:llä 3.1. ja no. 42 pvm:llä 6.1.
Viiden viikon hyökkäyksen jälkeen puna-armeija ei ole Suomessa missään saanut mainittavia voittoja. Punaisen armeijan hidas eteneminen ja tilapäiset takaiskut johtuvat suomalaisten taitavasta vastustuksesta, maaston ja ilmaston hankaluuksista ja ennen kaikkea neuvosto-organisoinnin erittäin huomattavista heikkouksista, erityisesti varustuksissa ja muonituksessa. Kuitenkaan puna-armeijan lopullisesta voitosta tässä taistelussa ei ole mitään epäilystä. Se on vain ajan kysymys, minkä likimääräinen kesto on mahdoton ennustaa.
Tähän tilanteeseen jouduttiin siksi, että neuvostohallitus ei ollut riittävästi varautunut sellaiseen sotaan, koska se odotti Suomen, kuten Baltian maiden, lopulta taipuvan sen vaatimuksiin. Suomen hallituksen väärä arvio tilanteesta sai neuvostohallituksen käyttämään voimaa välttääkseen arvovaltatappion sen jälkeen kun se oli tuonut esille tiukan minimiohjelmansa Molotovin puheessa korkeimmassa neuvostossa lokakuun 21:nä päivänä.
Sota Suomea vastaan oli alun alkaen erittäin epäsuosittu Neuvostoliiton väestön keskuudessa. Sodan pelko, mikä täällä on aina ollut voimakas kansanjoukkojen keskuudessa ja joka oli tilapäisesti vähentynyt Saksan kanssa sovitun hyökkäämättömyyssopimuksen vuoksi, sai uutta käyttövoimaa Suomen konfliktista. Tätä tunnetta vahvisti voittojen puute Suomen rintamalla, lisääntyvät tavarantoimitusvaikeudet, selostukset välittömistä hinnankorotuksista ja paikalliset sairaalat täyttävät jäsenensä palelluttaneet lukuisat puna-armeijan sotilaat.
Näen vahvistuksen olemassaoleville vaikeuksille Molotovin lausunnossa, jonka kanssa minulla oli eilen keskustelu konferenssi-istunnon aikana ja joka puhui Suomen konfliktin yhteydessä vakavasta tilanteesta, suomalaisten linnoitusten vahvuudesta ja äärimmäisen kylmyyden epäsuotuisista vaikutuksista.
Kun kysyin, kuinka neuvostohallitus suhtautuu kolmansien maiden, erityisesti Ruotsin ja Norjan, tuen mahdollisuuteen, Molotov sanoi, että neuvostohallitus on selvillä vaarasta, joka syntyisi, jos Englanti ja Ranska käyttäisivät Ruotsia ja Norjaa omiin tarkoituksiinsa ja ovat siksi varoittaneet noita kahta hallitusta tammikuun 5:nä ja 6:na asiankuuluvilla nooteilla. Näissä nooteissa neuvostohallitus on paheksunut Ruotsia ja Norjaa siitä, että ne sallivat vihamielisiä Neuvostoliittoa vastaan kohdistuvia toimenpiteitä, jotka ovat yhteensopimattomia näiden kahden maan puolueettomuuden kanssa ja on viitannut mahdollisuuteen hankaluuksien esiin nousemisesta. Norjan hallitus vastasi heti tuoden esille päättäväisyytensä säilyttää tiukka puolueettomuus ja sälytti syyn tietyistä tapahtumista Norjassa yksityisille ryhmille samoin kuin opposition lehdistölle. Ruotsista ei ole tullut virallista kirjallista vastausta, mutta ottaessaan vastaan nootin Günther jo antoi suullisesti samanlaisen alustavan vastauksen.
Neuvostohallitus on lisäksi odottanut, että Saksa käyttäisi vaikutusvaltaansa Ruotsissa sopivalla tavalla.
Kun huomautin, että suomalaiset eivät aivan asian luonnosta johtuen voi odottaa lopullista voittoa ja ovat siksi ehkä valmiita ryhtymään neuvotteluihin neuvostohallituksen kanssa, Molotov ei, mielenkiintoista kyllä, antanut täysin kielteistä vastausta vaan vastasi sanoilla, että se on "myöhäistä, kovin myöhäistä" ja suomalaisten olisi syytä ensiksi hyväksyä Neuvostoliiton vaatimukset.
Neuvostoliiton-Suomen konfliktin sovintoa estää mielestäni Englannin aikeet, sellaisen syntyminen toisi Neuvostoliitolle huomattavaa helpotusta ja jos sellainen syntyisi meidän avullamme se toisi Saksalle suuren arvovaltalisän muiden etujen lisäksi, mitä ovat esimerkiksi malmin häiriintymätön toimittaminen Ruotsista. Kuitenkin heti alkajaisiksi seuraavat nyt täysin avoimet kysymykset nousevat tässä yhteydessä esille:

1. Salliiko Neuvostoliiton arvovalta neuvottelujen alkamisen lainkaan näissä oloissa?
2. Mitä ehtoja se sellaisessa tapauksessa asettaa?

Minulla ei ole epäilystäkään siitä, että jos sellainen mahdollisuus on olemassa tai nousisi, Tannerin henkilö, jota täällä pidetään menneiden neuvottelujen "pahana henkenä", tulee häviämään näyttämöltä.

Schulenburg


Lähde: Documents on German foreign policy 1918-1945. Series D. Volume VIII. No. 513. Washington, Department of State, publication 5436, 1954. Käännös Pauli Kruhse.

Edellinen (tammik. 4) | Suomi suurvaltapolitiikassa | Seuraava (tammik. 19).

Talvisota | Suomi Neuvostoliiton ulkopolitiikassa 1939-1940.