Auf deutsch.

Saksan Viron lähettiläs ulkoministeriölleen

No. 301 Moskova, 19.1.1940
Vastaanotettu 25.1.
Pol. VI 247.
Sisältö: Venäjän-Suomen konflikti.

Toissapäivänä lähetystön vastaanoton johdosta minulla oli tilaisuus pitkään luottamukselliseen keskusteluun ylipäällikön, kenraali Laidonerin kanssa. Kenraali, joka tunnetusti nauttii tiettyä vaikutusvaltaa myös Viron sotilaspiirien ulkopuolella, nimittäin ulkopoliittisissa kysymyksissä, puhui hyvin avoimesti havainnoista, joita hän teki vieraillessaan Moskovassa joulukuun puolessavälin. Lausumiensa mukaan hän tapasi Stalinin neljä viisi kertaa ja hänellä oli osittain varsin pitkiä keskusteluja, joissa ymmärrettävästi Venäjän-Suomen konflikti näytteli huomattavaa osaa.
Kenraali selitti, että hän oli uleisesti saanut sen vaikutelman Stalinin lausunnoista, että tämä ei todellakaan pyrkinyt liittämään Suomea Neuvostoliiton valtioalueeseen. Enemmänkin näytti siltä, että hän, kuten Baltian maiden tapauksessakin, tyytyisi tiettyjen strategisten kohteiden hankintaan sekä Neuvostoliiton-Suomen suhteiden selkeytymiseen siten, että Suomi ei voisi astua Neuvostoliiton vihollisten puolelle. Hän nähtävästi piti tätä ratkaisua riittävänä ja Neuvostoliiton kokonaisintressejä tarkastellen edullisempana kuin liittämistä.
Viitaten tiettyihin selostuksiin, jotka ulkoministeriö myös tietää, ja joiden mukaan Leningradin piirin neuvostovenäläinen sotilaskomentaja olisi omavaltaisesti ja oikeastaan Moskovan keskusjohdon tahdon vastaisesti saanut aikaan konfliktin, kenraali totesi, että sikäli kuin hän tuntee asiaa, tämä ei pidä paikkaansa. Totta hän kuitenkin arveli olevan sen, että Zhdanov, Leningradin piirin puoluesihteeri, pyrki raporteillaan saamaan aikaan sen, että Moskovan keskushallinto tahtoisi kärjistää konfliktia; tämä oli sitten johtanut vihollisuuksien puhkeamiseen. Tietojensa mukaan Zhdanov oli kadonnut kuvioista jonkin aikaa sitten; oli mahdollista, että hän oli joutunut epäsuosioon koska tapahtumat ovat saaneet toisen käänteen ja hänet oli syrjäytetty asemastaan. Aivan selvästi neuvostohallitus oli todellakin arvioinut Suomea koskevan tilanteen ja neuvostohyökkäyksen näkymät joulukuun alussa väärin, ja oli ehkä mahdollista, että Kuusisen raporteilla Suomen sisäisestä tilanteesta on tässä ollut tietty rooli.
Kuitenkin nyt on selvää, että kun Neuvostoliitto on alkanut, se tulee jatkamaan taistelua jopa yksinomaan arvovaltasyistä, se ei voi sallia suunnan muuttamista sen perusteella, että venäläiset joukot ovat kärsineet tappioita suomalaisille. Suomalaiset, ääritunteenomaisessa nojautumisessa skandinaavis-brittiläiseen suuntaan ovat pitkälti sokeutuneet tosiasiallisille realiteeteille ja puolestaan aliarvioineet venäläiset. Ensiksi luultiin, että viimeksimainitut eivät ole tosissaan; tämä osoittautui kuvitelmaksi. Sitten suomalaiset asetivat suuria toiveita Kansainliiton päätökseen Genèvessä, useiden maiden sympatiajulistuksiin, niiden etunenässä Englanti ja Ranska, ja satunnaiseen tukeen lahjojen, vapaaehtoisten ym. muodossa; nämä myös osoittautuivat kuvitelmiksi. Suomi ei tule saamaan mitään todellista apua muiden maiden sotajoukkojen muodossa huolimatta kaikista sympatian julistuksista, päinvastoin, se kuten Puolalle kävi, tullaan jättämään yksin. Suomi on vain uusi esimerkki siitä, kuinka tuskin käsitettävä sädekehä, joka kaikista kokemuksista huolimatta vielä Englannille annetaan, jatkoi monen maan harhauttamista jälleen.
Konfliktin päättymisestä kenraali uskoi, että ystävällishenkinen sopimus osapuolten kesken on vielä nytkin mahdollinen. Suomi on itse antanut ymmärtää, että se on valmis neuvotteluun. Kuitenkin ulkoministeri Tanner on samanaikaisesti tehnyt virheen pamauttamalla jälleen päähän äärimmäisen tunneherkkiä ja harmissaan olevia neuvostovenäläisiä poleemisilla sanakäänteillään, joten on epätodennäköistä, että tämä neuvostovenäläisten erityisesti inhoaman herran myötävaikutuksella saataisiin mitään yhteisymmärrystä aikaan. Neuvostoliitto ei hänen käsityksensä mukaan ole Suomen kanssa tehtävää kompromissia vastaan, vaikkakaan ei juuri tällä hetkellä, kun puna-armeija on juuri kärsinyt tappioita, joidenka tasoittamista Neuvosto-Venäjän arvovalta vaatii. Hän arveli, että psykologinen hetki saattaa olla pian. Kenraali ei pitänyt Kuusisen hallitusta minään todellisena esteenä, sillä hän uskoi, että Stalin hylkää Kuusisen epäröimättä, jos se johtaa venäläisille hyväksyttävältä näyttävään ratkaisuun, sillä Kuusinen esitti Stalinille vain keulakuvaa, ei mitään todellinen voimatekijää.
Yksityiskohta, jonka kenraali kertoi Moskovan vierailultaan, on syytä vielä mainita: Yhdellä Moskovan illallisella, joista jotkin veivät todella pitkän ajan ja joiden aikana venäläiseen tapaan pidettiin useita puheita. Stalin oli pikkutunneilla sanonut hänelle, kenraalille, että nyt hän nostaa maljan, joka kummastuttaa joitakuita vieraita ja jota ehkä kaikki eivät hyväksy. Sitten Stalin oli noussut ja nostanut lasinsa sanoen "Suomen itsenäisyydelle ja sen kansanhallitukselle".
Kenraalin myöhemmistä lausumista keskustelun kuluessa eräs huomautus sodan syistä on mielenkiintoinen. Kenraali totesi, että hänen vieraillessaan Varsovassa maaliskuussa 1939 hänellä oli saanut erehtymättömästi vaikutelman, että Beck ja monet hänen lähipiiristään näkivät täysin Puolaa koskevan tulevan suuren vaaran ja olivat taipuvaisia hyväksymään Führerin tarjouksen. Englannin takuut olivat kuitenkin vieneet puolalaisten suuren enemmistön järjen ja kyvyn järkevään pohdintaan. Tunne, että heille ei voi tapahtua heille oli niin vallitseva, että Beck ei kyennyt enää viemään todellisia aikeitaan läpi lainkaan. Kenraali oli kuullut, että eräs sotilasjohtajista, luultavasti kenraali Kaprecinski, oli kertonut että hän asettuu alttiiksi fyysiselle tuholle, jos hän jatkaisi etenemistä sovintoa kohti.

Frohwein.


Lähteet: Documents on German foreign policy 1918-1945. Series D. Volume VIII. No. 556. Washington, Department of State, publication 5436, 1954. - Akten zur deutschen auswärtigen Politik 1918-1945, Serie D. Band VIII, 556, P. Keppler Verlag KG, 1961. - Suom. Pauli Kruhse.

Edellinen (tammik. 8) | Suomi suurvaltapolitiikassa | Seuraava (maalisk. 13)

Talvisota | Suomi Neuvostoliiton ulkopolitiikassa 1939-1940.