Auf deutsch.

Saksan ulkoministerin von Ribbentropin kirje Stalinille

Berliini, 13. lokakuuta 1940.


Kunnioitettu Herra Stalin!

Yli vuosi sitten, Teidän ja Johtajan päätöksellä Saksan suhteita Neuvostoliittoon tarkasteltiin uudelleen ja ne järjestettiin kokonaan uudelle pohjalle. Uskon, että sopimukseen pääsy meidän molempien maittemme kesken syntyi sen tosiasian tunnustamisesta, että vaikka kansojemme elintilat kylläkin koskettavat toisiaan, niiden ei täydy olla päällekkäisiä. Se johti sitten molemminpuolisten etupiirien rajaamiseen ja saksalais-neuvostovenäläiseen hyökkäämättömyys- ja ystävyyssopimukseen, joka on osoittautunut hyödylliseksi molemmille osapuolille. Olen vakuuttunut, että tämä hyvän naapuruuspolitiikan johdonmukainen jatkaminen ja vielä syvennettävä poliittinen ja taloudellinen yhteistyö on myös tulevaisuudessa menestyksellistä molemmille suurille kansoille. Saksa on joka tapauksessa sellaiseen valmis ja päättäväinen.
Tästä tavoitteesta seuraa, näin minusta tuntuu, että kummankin maan vastuullisten persoonien tapaaminen on erityisen merkityksellistä. Niinpä uskon, että tällainen persoonallinen kontakti tavanmukaisten diplomaattikanavien ohitse on meidänlaisissamme autoritaarisissa hallinnoissa aika ajoittain välttämätöntä. Siksi haluaisin tänään luoda lyhyen katsauksen viimeisen Moskovan-vierailun jälkeisiin tapahtumiin ja näiden tapahtumien historiallisen merkityksen vuoksi ja liittyen ajatustenvaihtoomme kuluneena vuotena antaa Teille katsauksen politiikkaan. jota Saksa on tänä aikana noudattanut.
Heti Puolan sotaretken päätyttyä tietoomme tuli ja minkä talven aikana saamamme raportit vahvistivat, että Englanti — uskollisena aikaisemmin noudattamalle politiikalleen — oli rakentanut koko sotastrategiansa sodan laajentumisen toivolle. Vuoden 1939 aikana tehdyt yritykset saada Neuvostoliitto Saksan vastaiseen sotilaalliseen koalitioon osoittivat jo edeltä tällaista suuntaa. Saksan-Venäjän sopimus mitätöi ne. Englannin ja Ranskan asenne Neuvosto-Venäjän ja Suomen konfliktissa pohjautui tähän samaan linjaan.
Keväällä 1940 nämä salaiset tarkoitukset tulivat päivänvaloon. Tästä alkoi Englannin politiikan aktiivinen vaihe laajentaa tämä sota myös Euroopan muihin kansoihin. Ensimmäiseksi kohteeksi Neuvosto-Venäjän-Suomen sodan päätyttyä valittiin Norja. Miehittämällä Narvik ja muut tukikohdat Norjassa Saksan malmitoimitukset tuli katkaista ja sieltä sitten pystyttää Skandinaviaan lisärintama. Vain Saksan johdon oikea-aikaisen puuttumisen sekä joukkojemme nopeiden, englantilaiset ja ranskalaiset Norjasta karkottaneiden iskujen ansioksi voidaan laskea se, ettei koko Skandinaviasta tullut sotanäyttämöä.
Muutamia viikkoja myöhemmin oli tämän englantilais-ranskalaisen pelin toiston vuoro Hollannissa ja Belgiassa. Ja myös täällä Saksa pystyi viime hetkellä armeijoidemme ratkaisevilla voitoilla estämään englantilais-ranskalaisten armeijoiden harkitun hyökkäyksen Ruhrin aluetta vastaan, mistä olimme jonkin aikaa sitä ennen saaneet tietoa. Jopa Ranskassa, "Englannin mannermaanihdille", on tänään useimmille ranskalaisille tullut selväksi, että heidän maansa tuli tämän perinteisen englantilaisen "humaanin" politiikan uhrina loppujen lopuksi vain vuotaa verensä kuiviin. Mitä tulee Englannin nykyisiin valtaapitäviin, jotka julistivat sodan Saksalle ja ovat sitä kautta syösseet Englannin kansan onnettomuuteen, niin he itsekään eivät voi lopulta salata perinteistä brittipolitiikkaansa ja siitä johtuvaa omien liittolaistensa halveksuntaa. Päinvastoin, nyt kun kohtalo on kääntynyt heitä vastaan, putoavat kaikki petolliset ylistykset pois. Aidolla englantilaisella kyynisyydellä he ovat jättäneen ystävänsä sinne vain loukkuun. Ja pelastaakseen itsensä, he mollaavat aikaisempia liittolaisiaan ja myöhemmin vieläpä asettuvat avoimesti heitä vastaan voimakeinoin. Andalsnes, Dunkerque, Oran, Dakar ovat nimiä, jotka — siltä näyttää — jotka voivat kaikkialla maailmassa osoittaa riittävästi Englannin ystävyyden arvon. Mutta myös me saksalaiset olemme näistä tapahtumista oppineet, nimittäin sen että englantilaiset eivät ole vain tunnottomia poliitikkoja vaan myös huonoja sotilaita. Joukkomme ovat kaikkialla, mihinkä he ovat ilmaantuneet, saattaneet heidät pakosalle. Saksalainen sotilas on heihin nähden joka paikassa ylivoimainen.
---
Torjuakseen tässä sodan loppuvaiheessa kaikki Englannin shakkisiirrot, mihinkä se ehkä tässä epätoivoisessa tilassaan vielä voi pystyä, akselivaltoille oli Ranskan voiton jälkeen itsestään selvä vaatimus varautua Euroopassa sotilasstrategisen aseman kuten myös poliittis-diplomaattisen aseman varmistamiseen maailmalla. Sen lisäksi tulevat vielä talouselämämme voimassapitämisen vaatimusten varmistaminen. Välittömästi sotatoimien päätyttyä lännessä Saksa ja Italia tarttuivat tähän tehtävään ja ovat sen suurin piirtein vieneet läpi. Tähän liittyen voidaan mainita Saksalle aivan uudenlainen tehtävä varmistaa rannikkoasemansa Norjassa aina Skagerakista Kirkkoniemeen. Tätä varten Saksa on solminut Ruotsin ja Suomen kanssa tiettyjä aivan teknisiä sopimuksia, joista jo olen Teitä kattavasti informoinut Saksan suurlähetystön kautta. Niiden tarkoituksena on yksinomaan näin helpottaa huoltotavaroiden kuljetuksia vaikeasti päästäviin pohjoisen rannikkokaupunkeihin (Narvik ja Kirkkoniemi) maanteitä käyttämällä, mitkä tavarat sitten näiden maiden alueiden läpi kuljetetaan.
---
Yhteenvetona haluaisin sanoa, että neljän suurvallan, Neuvostoliiton, Italian, Japanin ja Saksan historiallisena tehtävänä näyttäisi olevan, mikä on myös Johtajan mielipide, järjestää politiikkansa pidemmällä tähtäyksellä ja vuosisataisia mittapuita käyttäen etunsa rajaamalla ohjata kansojensa tuleva kehitys oikealle uralle.
Jotta näitä kansojemme tulevaisuudelle niin ratkaisevia kysymyksiä voitaisiin edelleen selkeyttää ja konkreettisesti keskustella, kannaltamme olisi tervetullutta, jos herra Molotov vierailisi luonamme lähitulevaisuudessa. Haluaisin esittää siitä hänelle valtakunnanhallituksen nimissä sydämellisen kutsun. Käytyäni kahdesti Koskovassa minulle olisi suuri ilo nähdä herra Molotov kerran Berliinissä. Hänen vierailunsa antaisi Johtajalle mahdollisuuden tuoda herra Molotoville henkilökohtaisesti esiin näkemyksiään meidän molempien maittemme suhteiden tulevasta hahmottelusta. Palatessaan herra Molotov voi selostaa Teille laaja-alaisesti Johtajan tavoitteita ja aikomuksia. Jos tämä näin, kuten uskallan toivoa, avaisi mahdollisuuden yhteisen politiikan laajempaan työstämiseen edellä lausumani selostuksen hengessä, minua ilahduttaisi tulla jälleen Moskovaan jatkaakseni näkemysten vaihtoa, Teidän, kunnioitettavan herran Stalinin kanssa ja keskustellaksemme — mahdollisesti yhdessä Japanin ja Italian edustajien kanssa — sellaisen politiikan perusteista, jotka voisivat olla meille kaikille käytännössä hyödyllisiä.
Parhain tervein
Teille altis

Ribbentrop


Lähteet: Nazi-Soviet relations 1939-1941. Documents from the Archives of The German Foreign Office. Washington, Department of State, publication 3023, 1948. — Die Beziehungen zwischen Deutschland und der Sowjetunion 1939-1941. Dokumente des Auswärtigen Amtes. 171. H. Laupp'sche Buchhandlung, Tübingen, 1949. — Lyhentänyt ja suom. Pauli Kruhse.

Edellinen (lokak. 8) | Suomi suurvaltapolitiikassa | Seuraava (marrask. 2).

Suomi Neuvostoliiton ulkopolitiikassa 1939-1940.