Suunnattomasti sotasaalista
SUOMUSSALMEN TAISTELUPAIKOILLA.
44. divisioonan koko aseistus jäi suomalaisten käsiin.
Puolasta ryöstettyä tavaraa, elokuva-auto, radioita, kirjallisuutta ym. huiskin haiskin maantiellä.

— Uuden Suomen lähettämältä kirjeenvaihtajalta. —

— Ne aikoivat jäädä tänne asumaan, sanoi kapteeni.
Me seisoimme Suomussalmen ja Raatteen väliseltä tiellä ja tarkastelimme tienposkeen kaatuneen kuorma-auton sisällystä. Raskaat pitsiset ikkunaverhot, joiden upeat kuviot lojuivat surullisina poimuina sodan likaamassa lumessa, olivat aiheuttaneet kapteenin huomautuksen.

— Varsinaisia huonekaluja me emme kylläkään ole löytäneet, jatkoi kapteeni, — mutta sen sijaan pientä koristekamaa, Stalinin ja muiden pomojen kuvia, jotka kelpaavat koristamaan oikeauskoisen kommunistin seiniä. Ja — kapteeni tonkaisi saappaansa kärjellä tavarakasaa — tuossa on liinavaatetta. Kyllä noilla lakanoilla kellisi kristittykin ihminen.

— Mutta mistä tämä tavara? ihmettelen minä. — Eihän näillä Suomussalmen nälkämailla olisi edes ollut tällaista ryöstettävää, vaikka niillä olisi ollutkin ryöstäminen mahdollisuuksia. Samassa paikalle ilmestyy upseeri, jonka arvomerkit olivat kaulasuojuksen peitossa — yleensä näillä main oli upseeria vaikeata erottaa muusta kuin tyvenestä, käskevästä ryhdistä.

— Tarvittaisiin parikymmentä miestä heti tuonne pikkutankin kimppuun, jotta se saataisiin nopeasti alta pois.

Kapteeni antaa tarpeelliset määräykset ja sanoo:
— Kun saadaan tätä törkyä vähemmäksi, niin kaipa saadaan selville sekin, mistä tämä tavara on peräisin. Osa voisi olla Kannakseltakin, sillä täältä löytyi "Lapatossu"-elokuvan kopio, ja eipä luulisi, että se on voinut joutua ryssien käsiin muualta kuin jostakin Terijoen elokuvateatterista. Mutta osa voi olla Puolankin sotasaalista. joka on kuljetettu tänne, koska niillä oli vakaat aikeet jäädä tänne taloksi. Tämän rojun joukossa on ollut upseerien paraatiunivormuja — kovetettu valkoinen kaulus sisäpuolella — ja kiiltonahkasaappaita. Voittoaan juhlimaan ne ovat olleet valmiit — vaikka eipä silti: kyllä ne aseistuksensa puolesta olivat valmistautuneet taistelemaankin, mutta kesken kaiken tuli hätä ja kiire. Kävelkää tietä eteenpäin ja käyttäkää silmiänne, niin huomaatte.

Hävityksen kauhistus tien molemmin puolin.

Minä kävelin tietä "Raatteen suuntaan" ja käytin silmiäni. Olen nähnyt elämässäni monta romuvarastoa ja olenpa nähnyt erään amerikkalaisen autojen hautausmaankin, mutta tällaista tavarakokoelmaa eivät silmäni ole kuunaan nähneet. Kävelen, kunnes polveni rupeavat vaatimaan lepohetkeä, ja yhä riittää tien molemmin puolin tankkeja, tykkejä — sekä pitkäpiippuisia pikatykkejä että lyhytpiippuisia järeitä mörssareitä — panssariautoja, kuorma-autoja, sairasautoja, henkilöautoja, kenttäkeittiöitä, ammusrattaita. Ja niiden välissä kaikenlaista kamaa tukuttain ja vähittäin: ammuslaatikoita, panosvöitä, pikakiväärejä, tavallisia kiväärejä, selkäreppuja, kirjoja, huopasaappaita. Hävityksen kauhistus kaikessa valtavuudessaan on niin tavallisuudesta poikkeava, että se melkein houkuttelisi nauramaan, ellei kaikkialla, minne silmä osuu, olisi vastassa surkea näky: hevosia, kuoleman kummallisesti pienentämiä hevosia, jotka ovat jähmettyneet outoihin, pateettisin asentoihin. Sadoittain hevosia ...

"Kyllä niistä heinän voimalla vielä tulee hevosia--------".

Ja toiselta puolen ei voi muuta kuin tuntea helpotusta noiden eläinraukkojen puolesta, jotka kuolema on vapauttanut sydämettömien isäntiensä palveluksesta. Tämän sodan aikana on niin usein ja paljon joutunut ihmettelemään venäläisten päättömyyksiä, ettei tiedä, niitä niistä pitäisi suurimpana, mutta käsittämättömimpiä on heidän tapansa kohdella ihmisen ensimmäistä palvelijaa. Ajaessamme Suomussalmen kirkolta päin o!i meitä vastaan tullut hevosjonoja, jotka olivat puristaa vedet silmiin. Olisi voinut luulla, että vanhojen vertauskuvallisten puupiirrosten Nälkää ja Ruttoa kuvaavat hevoset olivat astuneet suomalaiselle maantielle. Luonnostaan korkeajalkaisina ne nyt lavat ja lautaset luukyhmyröinä vaikuttivat kaksikyttyräisiltä kameeleilta. Ja vaikka ehkä on liioiteltua väittää, että tuuli vinkui niiden kylkiluiden välissä, niin mikään ei olisi sitä estänyt vinkumasta. Surkea kulkue katsella, mutta eräs matkatovereista, jossa oli maatalousmiestä, väitti, että kyllä niistä heinän voimalla vielä tulee hyviä hevosia, sillä jaloissa ei ole mitään vikaa.

Täysinäinen heinäauma sotasaaliiksi.

Nämä sotasaalishevoset mielessäni kysyn eräiltä sotilaalta, miten näiltä saarroksiin joutuneilta ryssiltä niin pian on loppunut hevosenrehu.

— Mitäs se sen kummemmin olisi loppunut, vastaa hän. — Tuollakin vähän matkan päässä on täysinäinen heinäauma. mutta eivät ole viitsineet käydä noutamassa heiniä. Tai kranaatteja on paukkunut ja eivät ole uskaltaneet. Katsokaahan!

Hän osoittaa, miten erään kaatuneen hevosen vaiheilta kaikki koivun varvut on syöty ja puuta kaluttu melkein puolirunkoon.

Sitä se nälkä tekee, sanoo hän ja kertoo sitten pari pöyristyttävää tapausta siitä. mihin nälkä voi hevosenkin, kasvissyöjän, ajaa.

Ammattikokemusta sotasaaliin raivaustöissä.

Onneksi kuulen samassa pari voimallista manausta, jotka kiskaisevat ajatukseni nykyhetken todellisuuteen. Raivausmiehistöllä, joka ottaa sotasaalista talteen, on kova urakka. Väkevien kuormavaunujen avulla tankit hinataan maantielle ja sitä myöten länteen korjattaviksi, mikäli korjaamista on. Useimmissa on vikana vain toisen telaketjun särkyminen — meidän pioneeriemme työtä taistelujen aikana. Työ sujuu reippaasti ja miehillä on jo melkoinen ammattikokemus tällaisessa puuhassa, mutta venäläinen gasoliini panee heidät sadattelemaan.

— Tuollaista soromnoosakkia. jolla on omat öljylähteet ja kaikki, mutta jatkaa vedellä pensaansa. Seinää vasten pitäisi panna joka sorkka! pauhaa tukeva autonkuljettajasotilas, kun kone päästettyään pari kumeaa paukausta sammuu. Pysyisivät kotonaan, kun eivät osaa nykyaikaista sotaa käydä!

Ja kuljettaja hyppää kuin orava istuimeltaan, syöksyy moottorin kimppuun, kaasuttaa uudestaan ja hetken kuluttua avuton tankki nousee maantielle ja aloittaa matkansa suomalaisia korjauspajoja kohden.

"Pysyisivät kotonaan - - -".

Mutta miehen viimeiset sanat jäävät soimaan korviini. "Pysyisivät kotonaan ..." Aivan samaa mieltä ovat varmasti nuo monet kymmenet hiljaiset hahmot, joiden ääripiirteet vasta sataneen lumen alta sattuvat silmääni. Monia kymmeniä lumikohoumia vain yhdellä silmäyksellä, ja kuitenkin tällä matkalla tie kaartuu ja metsä on lähellä?

Tuskinpa heidän joukossaan on ketään, joka ei olisi pysynyt kotona mieluummin kuin lähtenyt etsimään nimetöntä hautaa täältä Suomen metsistä. Jos joku heistä olisikin hurmaantunut johtajien iskulauseista ja lähtenyt tänne intoa hehkuen, niin varmaankin into on lauhtunut hänen nähdessään, miten voittamaton puna-armeija huolehtii sotilaistaan sen jälkeen kuin he ovat tulleet käyttökelvottomiksi. Kun valtiosta on tullut koneisto, jossa osasina on elävien yksilöiden sijasta vain rattaita, muttereita, niittejä, niin näille osasille käy kuin koneenosille ainakin: rikkoutunut ratas tai mutteri heitetään armotta syrjään.

Vihollisdivisioonalla radioita ja elokuva-auto.

Mutta minä en ole saapunut Suomussalmelle filosofoimaan Venäjän nykyisen yhteiskuntamuodon puutteista ja ansioista. Palaan niihin myöhemmin, mikäli tämän taistelun vaiheitten selostaminen antaa aihetta, ja samaan yhteyteen jääköön myöskin venäläinen sotilas, joka ruumiinakin saattaa kelvata todistamaan jotakin toimeksiantajistaan.

Olen ehkä tähän mennessä tahtomattani antanut väärän kuvan vihollisarmeijasta. Väärällä tarkoitan liian ilotonta. Lienen näet jo maininnut, että 44. divisioonalla oli mukanaan hyvin varustettu elokuva-auto, oli useita hienoja radiokoneita. Sotahistorioitsijan selvitettäväksi tosin jää, kutka saivat elokuvia katsella ja mitä radiokoneista saatiin kuulla. Mutta varmaa on, että kirjallisuutta sai jokainen vapaasti lukea: erittäin paljon oli tien varsilla teosta, jonka nimi oli "Istoria kommunismi" — kommunismin historia. Ja enemmän oli luvassa, sillä tämä yli 300 sivun laajuinen, isoladelmainen teos oli "Kraktii kurs" — lyhyt kurssi. Myöskin "Lenin ja Stalin" nimistä teosta näkyi runsaasti edustettuna ja sen ohella jotakin tykkimichen käsikirjaa. Olisin ottanut niistä jonkin muistoksi, mutta katseltavaa oli liian paljon ja minä en pidä paksuista kirjoista silloin kuin niitä joutuu kantamaan kilometrikaupalla.

Kivimies.


Takaisin Talvisotaan

Takaisin lehdistökatsaukseen.

Suomi Neuvostoliiton ulkopolitiikassa 1939-1940. Ulkoasiain kansankomissariaatin ja muuta dokumenttiaineistoa.