Lentopaholaisia vastaan.

Väestönsuojelusta annettiin laki viime lokakuun 30. pnä. Viime marraskuun 30. pnä alkoivat ryssät antaa havainto-opetusta siitä, että väestösuojat ovat hengentärkeitä.

Kokemus on jo meilläkin osoittanut, että kuta paremmin väestönsuojelu on järjestetty, kuta tarkemmin ja nopeammin totellaan viranomaisten kaikkia määräyksiä, sitä pienempiä ovat ihmishenkien menetykset.

Kansan yhteishengen täytyy tälläkin alalla ilmetä alistumisessa kuriin ja järjestykseen.

Näkyy laajalti olevan sellainen käsitys, että pimentämismääräykset koskevat vain Helsinkiä ja lähintä ympäristöä. Muualla muka ei ole niin tärkeätä pimentää asuntojen, työhuoneitten, navettain ja tallien ikkunoita, ei valkaista autoja, ei himmentää ajoneuvojen valoja.

Aivan väärä luulo.
Helsingissä on kymmeniä henkilöitä sakotettu pimennyssäännösten rikkomisesta, mm. himmentämättömien sähkötaskulamppujen käyttämisestä. Samat kuin Helsingissä ovat lait, asetukset ja määräykset laajan tasavaltamme jokaisella kulmakunnalla. Kaikkialla voidaan ropsia sakoilla niskuroivia, jotka eivät välitä lähimmäistensä hengestä eivätkä omaisuudesta, vaan huolimattomalla valonpitelyllään palvelevat vihollista.

Päiväin pidetessä vähenee myöskin pimennettävän valon tarve. Useimpain ihmisten — ei kuitenkaan lehtimiesten ja -naisten — sopii — kaupungeissakin — nousta vuoteistaan viimeistään auringon noustessa. Ja ruveta yölevolle vastaavasti aikaisemmin.

Lentopaholaisille pystymme kaikki tekemään sen kiusan, ettemme pimeän aikana pidä heille loistelemassa vilkkumajakoita emmekä salli naapuriemmekaan valoittaa heidän pimeitä retkiään. Syrjäkylän navettakodasta loistava valo voi olla lentopaholaisel|e yhtä hyödyllinen, syrjäkyläläisille  k a i k i l l e  yhtä turmiollinen kuin on esim. jostain helsinkiläisasunnosta kadulle paistava sähkövalo vaaraksi koko kaupunginosalle, erinomaiseksi tienviitaksi ja maalimerkiksi viholliselle.

Väestönsuojeluasioista puheen ollen uskalsin syksyllä väittää, että ilmatorjuntatykit ja hävittäjälentokoneet ovat parhaita väestönsuojeluvälineitä. Eräät silloin sanoivat, että olin aivan liian karkea.

Sodan ensimmäisestä päivästä alkaen, jo yhdeksättä viikkoa on meille opetettu, että hävittäjäkoneet ja ilmatorjunta-aseet todella ovat parhaat suojeluvälineet.

Vihollisemme tahallisesti pommittaa sairaaloitakin. Punaisen Ristin kansainvälisesti suojaamia.

Neuvostoliitto on syystä eroitettu kansainliitosta. Mutta vielä ovat useimmat valtiot jonkillaisissa ystävällis-diplomaattisissa suhteissa tuohon ihmiskunnan pahimpaan viholliseen.

Eikä meidän kansainvälinen suosiomme ole ainakaan vielä tuonut meille sellaista avunmäärää. että kykenisimme pitämään "Euroopan ja Aasian isännän", Stalinin tuhosankarit etäällä rajoiltamme. Niin kauvan kuin ihmiskunta sallii Kremlin nykyisten tirannien hallita ja vallita, niin kauvan lienee mahdotonta tyystin turvata laajan valtakuntamme kaikkia asumuksia, edes kaikkia sairaaloitakaan raakalaisten hyökkäyksiltä.

Jo seitsemänsataa vuotta sitten Rooman paavit varoittivat ja kielsivät novgorodilaisille aseita myymästä, nämä kun jo Tuomas-­piispaamme aikoina olivat aivan samallaisia kuin nykyäänkin.

Suomen Metallityöväen Liitto on pannut alulle varainkeräyksen ilmapuolustuksemme hyviksi. Itse metallityöläiset kartuttavat keräysvarojaan ensisijassa siten, että lahjoittavat jonkun päiväansionsa tarkoitukseen,

Metallimiehet ovat tehneet ja tekevät, jos ketkä työtä puolustuksemme hyväksi. Uskollisesti he seisovat jo yhdeksättä viikkoa sorviensa, viilapenkkiensä, väkivasarainsa, ahjojensa ääressä.

Heidän työtään arvosti runoilija Viljo Kajava tuonnottain näinkin:

"Älä hermostu, sorvari, sorvi-
penkilläsi:
hyvin tarpeellinen on jokainen
työmiehen käsi,
ei sotia käydä nyt yksin
rintamalla,
vaan myöskin tehtaissa, pajoissa,
kaikkialla,
missä miehet seisovat työssään
paikallaan."
Totta. Samoinkuin sekin, että miesten mieli palaa rintamille.

"Älä hätäile, sorvari vaikka on
vaikea sietää
tätä rauhan tahtia silloin kun
hyvinkin tietää,
miten toverit monet nyt juuri
"jossain siellä"
jo panevat tykit ja tankit pysäh-
dyksiin tiellä
ja tekevät niin sanoaksemme
"puhtaan työn".
Runoilija varoittaa vielä:

"Älä kiivastu, sorvari, joskin sun
pommisuojaan
on mentävä silloin, kun ammunta
käy koneruojaan.
kyllä kolkkoa on tosin työtäkin
keskeyttää
kun on tottunut siihen, — mut
ilmasta kone kun kyttää,
paras panna on piilohon
ammattimiehen pää."

Mutta sorvarit ja muut metallimiehet ovat kuin ovatkin kiivastuneet: he tahtovat lisää ilmatorjunta-aseita. Tahtovat niitä  t y ö n s ä  suojaksi. Keräävät niitä itse, nipistävät rahoja palkoistaan, tekevät työtä, yli- ja pyhätyötä — saadakseen työrauhaa lentopaholaisilta.

Monet keräykset ovat olleet ja ovat käynnissä. Koko puolustuksemme rakentuu olennaisesti juuri vapaaehtoisuuden pohjalle.

Metallimiesten työnantajat antanevat auliisti osuutensa työläistensä keräykseen. Sitä on muidenkin muistettava — lentopaholaisia vastaan. kotien ja työpaikkojen puolesta!

Timo.


Takaisin Talvisotaan

Takaisin lehdistökatsaukseen.

Suomi Neuvostoliiton ulkopolitiikassa 1939-1940. Ulkoasiain kansankomissariaatin ja muuta dokumenttiaineistoa.