In English.

Yhdysvaltain Neuvostoliiton suurlähettiläs (Steinhardt) ulkoministerilleen
 
 
Moskova, 18. jouluk. 1939—7 ip.
[Vastaanotettu 19. jouluk.—8:35 ap.]

1107. On käymässä yhä ilmeisemmäksi, että Neuvostoliiton suunnitelmat Suomeen nähden ovat pahoin epäonnistuneet ja että neuvostohallituksen edessä on tarve käyttää paljon suurempaa ponnistusta kuin odotettiin. Moni asia viittaa siihen, että Stalin oli vakuuttunut, että sotilaallinen hyökkäys yhdistettynä Kuusisen hallituksen muodostamiseen aiheuttaisi sellaisen sisäisen kähinän, joka olisi riittävä tuottamaan Suomessa järjestäytyneen vastarinnan pikaisen sortumisen sekä Neuvostoliiton nopean ja helpon voiton.

Sotilaallisia operaatiota koskien, sen lisäksi mitä Potemkin rehvasteli Ranskan lähettiläälle ja mistä raportoin sähkeessä 1045, 8. joulukuuta, klo 2 ip., olen saanut kuulla monesta luotettavasta neuvostolähteestä, että sotilaat suunnittelivat operaation Suomea vastaan päättyvän 9:ssä päivässä. Huhutaan, että Voroshilov vakuutti henkilökohtaisesti Stalinille, että hänen motorisoiduilla kolonnillaan ei ole mitään vaikeutta päästä Helsinkiin 6:ssa päivässä.

Lisätodiste Neuvostoliiton liiallisesta varmuudesta ja virhelaskelmista oli Ulkoasioiden komissariaatin Romaniaa koskevan "Kommunistinen Internationaali"-lehden artikkelin välitön kumoaminen, mikä oli selvästi julkaistu tapahtuvaksi yhtaikaa tai pikapikaa Suomen odotetun sortumisen jälkeen.

Vaikka sotilaallinen tiedottaminen neuvostolehdistössä on rajattu päivittäisiin kommunikeoihin, mitkä tarjoavat varsin vähän yksityiskohtia taisteluista, niin silloinkin kun ottaa nämä tiedotukset nimellisarvoisina, on selvää, että neuvostojoukot, 19 päivää jatkuneen hyökkäyksen jälkeen, ovat saavuttaneet hyvin vähän menestystä sodassa Suomea vastaan. Selostukset, jotka ovat tulleet Moskovaan lukuisista lähteistä, kertovat, että Leningradiin saapuneiden haavoittuneiden suuri lukumäärä on tehnyt välttämättömäksi koulujen ja muiden julkisten rakennusten muuntamisen tilapäisiksi sairaaloiksi. Tähän päivään saakka minkäänlaisia viitteitä neuvostotappioista ei ole ilmestynyt neuvostolehdistössä. Ruotsalaiset lähteet arvioivat Neuvostoliiton kaatuneiden määräksi 25 000.

Neuvostohallituksen pettymys suunnitelmiensa epäonnistumisesta Suomessa heijastuu lehdistössä, joka päivittäistä kommunikeaa lukuunottamatta jatkaa Suomen vastaisen sodan ignorointia. Moskovan johtavien lehtien rintamakirjeenvaihtajien raportit, jotka olivat tunnusomaisia vihollisuuksien alkupäivinä, ovat loppuneet. Edelleen, Neuvostoliitto ei enää mainitse "Kuusisen hallituksen" sijaintia tai toimia. Niitä kohtaan on vallinnut täydellinen hiljaisuus joulukuun toisena päivänä neuvostohallituksen kanssa tehdyn sopimuksen jälkeen.

Lisäksi uskon, että neuvostohallitus ei odottanut ulkomaiden reaktion laajuutta neuvostohyökkäystä vastaan eikä Kansainliitosta erottamista. Syynä siihen, että Neuvostoliitto asetti nähtävästi antautumisen erottamiseen etusijalle, sen sijaan että olisi itse vetäytynyt siitä, on saattanut olla neuvostohallituksen odotus siitä, että ainakin yksi liittoneuvostossa edustettu maa pelkäisi riittävästi Neuvostoliiton paheksuntaa ja estäisi karkotuspäätökseltä vaadittavan yksimielisen hyväksynnän. Moskovan johtavissa lehdissä ilmestyneiden Kansainliiton toimia koskevien pääkirjoitusten sävy heijastelee tietynlaista rauhattomuutta Neuvostoliiton ja ulkovaltojen suhteiden mahdollisesta kehityssuunnasta jatkossa ja pääkirjoituksissa on pidetty huolta sen seikan erottamisesta, että vaikka Neuvostoliitto on nyt Liiton ulkopuolella ja jatkaa sotaa Suomea vastaan, se ei halua syöksyä suhteiden katkaisuun Englannin, Ranskan ja Yhdysvaltojen kanssa.

Neuvostoliiton Suomea koskevien suunnitelmien ilmiselvä epäonnistuminen ei kuitenkaan tarkoita, että neuvostohallituksella olisi mitään aikomusta irrottautua ilmoittamastaan kurssista tätä maata kohtaan. Päinvastoin, kun neuvostohallitus on määrätietoisesti ja julkisesti sitoutunut Kuusisen hallitukseen ja sotaan Suomea vastaan, on erittäin epätodennäköistä, yksinomaan sotilaallista arvovaltasyistäkin, että se valmistautuisi harkitsemaan Suomen yrityksen hylkäämistä.

Neuvostoliiton asevoimien ylivoimaisesta suuremmuudesta johtuen lopputulos on vain ajan kysymys ellei Suomi kykene saamaan riittävää tukea muilta mailta. Jos tätä tukea olisi tulossa, niin se voimanponnistus, joka Neuvostoliitolta vaaditaan voisi mutkistaa Stalinin sisäistä ja ulkoista tilannetta siinä määrin, että se voisi vaarantaa maan nykyisen hallinnon.

Steinhardt


Lähde: Foreign relations of the United States. Diplomatic papers. 1939. Volume I. General. (CONCERN OF THE UNITED STATES OVER SOVIET DEMANDS ON FINLAND AND THE OUTBREAK OF THE WINTER WAR). Department of State 1956, publ. 6242. (University of Wisconsin Digital Collections)

Edellinen (3. jouluk.) | Suomi suurvaltapolitiikassa | Seuraava (2. tammik. 1940).