In English

Tapaaminen Smolnassa 31.12.1917

Filmi
Katkelma TV2:n 23.11.1997
esittämästä elokuvasta "Luottamus".
Fennada-Filmi & Lenfilmi 1976. Lenin
tulee tapaamaan Suomen hallituksen
valtuuskuntaa. Lenin - Kirill Lavrov:
"Nu, kak? Vy udovletvoreny?"
Svinhufvud - Vilho Siivola: "Otshen'
dazhe dovol'ny." Elokuvakerronnassa
on eroa oheiseen muistelmatekstiin.
(AVI 15 s.)

Katkelma Erkki Räikkösen presidentti P.E.
Svinhufvudin elämänkertakirjasta vuodelta 1935.
Suomen Vapaussota -lehden numeroon 4/1940
lyhentänyt ja toimittanut toimittaja Tauno Pöyry.
Yritettyään 30 p:nä joulukuuta 1917 - silloin oli sunnuntai - turhaan tavata neuvostovaltiaita, onnistui lähetystö seuraavana päivänä jättämään tämän kirjelmän Leninin sihteerille, ja illalla klo 9 aikaan lähti se Smolnaan kuulemaan päätöstä. - Odotimme pari kolme tuntia suuressa eteisessä ja istuimme pöydän kulmalla, kertoo Svinhufvud, - ja meillä oli turkit päällä ja lakit kädessä, sillä niitä ei uskaltanut jättää rninnekään. Smolnassa oli myöhäisestä ajasta huolimatta vilkasta. Vieraita tuli ja meni, konekirjoittajattaret juoksentelivat käytävissä, vieläpä pikkulapsiakin vilisi lattialla. Useaan kertaan Enckell koetti kiirehtiä Neuvostohallituksen toimistopäällikköä Bontsh-Brujevitshia, mutta mikään ei auttanut. - Saatoimme vain nähdä, kertoo Enckell, - kuinka eräässä huoneessa kansankomissaarit istuivat paksussa tupakansavussa ja pohtivat varmaan meidänkin asiaamme.

Siitä huolimatta, että turkit olivat päällä, tuli eteisessä odoteltaessa kylmä. Vihdoin melkein keskiyön aikaan toi Bontsh-Brujevitsh komissaarihallituksen päätöksen.

Sen sanamuoto oli seuraava:

----

- Me nousimme toinen toisemme jälkeen ja allekirjoitimme erikoisella tyytyväisyydellä Suomen itsenäisyyden tunnustuksen", kirjoittaa muistelmissaan I. Steinberg, joka oli oikeuskomissaarina mukana Leninin hallituksessa. "Tiesimme tosin, että Suomen nykyinen sankari Svinhufvud, jonka tsaari oli aikoinaan lähettänyt maanpakolaisuuteen, oli meidän julkinen yhteiskunnallinen vihollisemme ja ettei hän säästäisi tulevaisuudessa meistä yhtäkään. Mutta jos me vapautamme Suomen kansan Venäjän sorrosta, on maailmassa yksi historiallinen vääryys vähemmän."

Siitä huolimatta, että tässä kirjelmässä ainoastaan ilmoitettiin ehdotettavan Suomen itsenäisyyden tunnustamista, se merkitsi todellisuudessa täydellistä itsenäisyystunnustusta, sillä toimeenpanevan komitean vahvistus tuli olemaan vain muodollisuus.

Näin Suomi oli vuoden viimeisen päivän viimeisellä tunnilla saanut virallisen erokirjan Venäjältä.

Ojennettuaan tämän virallisen itsenäisyystunnustuksen lähetystölle aikoi Bontsh-Brujevitsh sanoa hyvästi ja poistua, mutta silloin huomautti Enckell:
- Kun täällä on mukana Suomen hallituksen puheenjohtaja, niin eiköhän olisi suotavaa, että hän henkilökohtaisesti saisi tavata Leniniä ja esittää Suomen kansan kiitoksen saadusta itsenäisyystunnustuksesta.

Bontsh-Brujevitsh meni nyt takaisin komissaarien huoneeseen ilmoittaen komissaareille, että Svinhufvud odotti eteisessä ja tahtoi kiittää Leniniä. Tämän johdosta syntyi suuri hämminki, Lenin kohautti olkapäitään, nauroi hiukan nolona ja kieltäytyi.

- Mitä minä voin sanoa niille porvareille!

Silloin ehdotettiin, että Trotski menisi tervehtimään vieraita, mutta hänkin kieltäytyi jyrkästi. Vihdoin keksittiin, että oikeuskomissaari Steinbergin olisi suostuttava pyyntöön.

- Mitä minä voin heille sanoa, kysyi hän ja jatkoi:

- Voisin virka-asemassani vain vangita heidät!

Tähän naurahti Trotski viekkaasti:

- Niinkuin Te vangitsisitte!

Nyt hermostui Bontsh-Brujevitsh. Hän keskeytti leikinlaskun ja pyysi uudelleen, että Lenin lähtisi ulos tervehtimään suomalaisia. Kuluneessa puvussa ja pää painuksissa seurasi Lenin nyt Bontsh-Brujevitshia, sillä aikaa kun salissa edelleen naurettiin ja laskettiin sukkeluuksia.

"Lenin tuli ja ojensi meille kätensä, ja me esittelimme hänet Svinhufvudille", kertoo Enckell tästä historiallisesta kohtauksesta ja lisää, että "Lenin puristi sydämellisesti Svinhufvudin kättä".

- Oletteko nyt tyytyväisiä, kysyi Lenin.

- Erittäin tyytyväisiä, vastasi Svinhufvud.

"Venäjää siinä puhuttiin ja venäjäksi vastattiin", kertoo Svinhufvud ja lisää, että "sanottiin siinä vain suruttomat kiitokset erokirjeestä".

Suomalaiset poistuivat nyt. Svinhufvud, Enckell ja Idman kiiruhtivat nopeasti ministerivaltiosihteerinvirastoon. Siellä otettiin kiireesti koneellakirjoitettu jäljennös itsenäisyystunnustuksesta, minkäjälkeen lähdettiin asemalle ja sieltä edelleen junalla Suomea kohden.

Muutama päivä myöhemmin vahvisti Venäjän toimeenpaneva keskuskomitea Suomen itsenäisyyden tunnustamisen, joka siten tuli Venäjän kohdalta lopullisesti päätetyksi.
Lähetystöön kuuluivat:
Svinhufvud Enckell Idman
Suomen senaatin
puheenjohtaja Pehr
Evind Svinhufvud
(1861-1944)
Carl Enckell,
Suomen
ministeri-
valtiosihteeri
Pietarissa
(1876-1959)
Lakitiet. tohtori
Gustaf Idman
(1885-1961)

Edelläoleva on suora lainaus lehtiartikkelista. Siinä ei selosteta Enckellin ja Idmanin aikaisempaa tunnustelevaa käyntiä Smolnassa eikä Suomen hallituksen ensimmäistä kirjelmää, jonka komissaarien neuvosto torjui sillä perusteella, että se oli osoitettu Venäjän hallitukselle eikä kansankomissaarien neuvostolle.

Takaisin historiasivulle.
Tunnustustekstien käännökset.
Tunnustusten alkuperäistekstit venäjäksi (KOI-8).