По-русски

Pravda, 23. elokuuta 1940:

NEUVOSTOLIITON JA SAKSAN SOPIMUKSEN VUOSIPÄVÄ

Vuosi sitten, elokuun 23:na 1939 Moskovassa allekirjoitettiin Neuvostoliiton ja Saksan hyökkäämättömyyssopimus. Tämä sopimus on yksi merkittävimmistä asiakirjoista meidän aikamme kansainvälisten suhteiden historiassa, koska se merkitsi jyrkkää muutosta Neuvostoliiton ja Saksan suhteiden kehittymiselle ja oli "käännekohta Euroopan historiassa, eikä vain Euroopan" (Molotov).

Sopimuksen allekirjoittaminen pani päätepisteen vihanpidolle Saksan ja SNTL:n välillä, vihanpidolle, jota keinotekoisesti lietsoivat sotaprovokaattorit, jotka SNTL:n ja Saksan kansojen ystävyys ajoi umpikujaan.

Allekirjoittamalla sopimuksen molemmat osapuolet lähtivät sellaisesta tilanteesta, jossa vihanpito molempien valtioiden, kuten historia osoittaa, ei koskaan ollut tuonut etua ei Saksan eikä Neuvostoliiton kansalle. Valtiollisen järjestelmän ja ideologian eroavuus ei voi olla eikä sen pidä olla ylitsepääsemätön este rauhan ja aidosti hyvien naapuruussuhteiden luomiselle kummankin valtion välille.

Neuvostoliiton kannan määrittelee sen järkkymättömästi periaatteellinen ja johdonmukainen politiikka taistelussa rauhan puolesta, politiikka, jonka toveri Stalin muotoili äärimmäisen selkeästi selonteossaan 18:lle puoluekokoukselle:

"Me seisomme rauhan puolesta ja vahvistaaksemme yhteydenpitoa kaikkiin maihin, se on kantamme ja se tulee olemaan kantamme niin kauan kuin nämä maat ylläpitävät samoja suhteita Neuvostoliittoon, niin kauan kuin ne eivät yritä vahingoittaa maamme etuja."

Ystävällisten ja hyvien naapuruussuhteiden luonti vastasi ja tulee vastaamaan SNTL:n perustavanlaatuisia valtiollisia intressejä. Siksi Neuvostoliitto osoitti myötämielisyyttä Saksalle ehdotuksesta aloittaa neuvottelut hyökkäämättömyyssopimuksen solmimiseksi.

Saksan politiikan määritteli tässä asiassa samalla tavalla sen perustavanlaatuiset valtiolliset intressit perustuen SNTL:n suunnattoman ominaispainon järkevään huomioonottamiseen kansainvälisessä elämässä, SNTL:n vaikutusvaltaan kaikessa kansainvälisessä kehityskulussa.

Neuvostoliiton ja Saksan sopimuksen merkittävin historiallinen arvo, joka on erottamattomasti liitoksissa yleiseen kansainväliseen tapahtumien kulkuun, on erityisesti erotettavissa selkeästi niiden tärkeiden tapahtumien taustaa vasten, jotka tapahtuivat kuluneena vuonna. Neuvostoliiton ja Saksan sopimus allekirjoitettiin hetkellä, jolloin Euroopan yllä leijuivat imperialistisen sodan ukkospilvet, joita aikoja ennen ja vähitellen valmisteltiin Lontoon ja Pariisin diplomaattisissa kanslioissa. Myöhempi tapahtumaketju vahvisti täysin sen tosiseikan, että sotaan kiihottajat saivat pääesikunnat lietsomaan vihamielisyyttä Saksan ja SNTL:n välille provosoidakseen aseellisen konfliktin näiden kahden Euroopan suurimman valtion välille. Sellaisten suunnitelmien olemassaolon vahvisti lukuisten sellaisten diplomaattisten asiakirjojen julkitulo, jotka myöhemmin, niiden tekijöiden tahdon vastaisesti tulivat julkisuuteen.

Tämä tarkoitus - asellisen konfliktin provosointi SNTL:n ja Saksan välille - palveli surullisen kuuluisaan englantilais-ranskalaista "puuttumattomuuden" politiikkaa, müncheniläistä politiikkaa, jonka ytimenä oli pyrkimys saada Saksa hyökkäämään Neuvostoliiton kimppuun. Tämä sama päämäärä oli ajatuksena myös Münchenin tempun toisinnolle - luoda "itäinen rintama" Saksaa vastaan SNTL:n muodossa, jolloin sotaa Saksaa vastaan olisi käyty SNTL:n käsiä kayttäen.

Provokaattoreiden suunnitelmat, sodat paljastettiin. Toveri Stalin, puheessaan 18:ssa puoluekokouksessa, kuvaili murhaavasti ns. puuttumattomuuspolitiikkaa, mikä muodosti alkuosan imperialistisen sodan valmisteluissa Euroopassa. Tähän imperialistiseen sotaan englantilais-ranskalaiset imperialistit halusivat saattaa Neuvostoliiton. Toveri Stalin kehotti neuvostomaata valppauteen, hän kehotti "noudattamaan varovaisuutta eikä antaa vetää maatamme sotaprovokaattoreiden konflikteihin, jotka ovat tottuneet istumaan toisten housuilla tuleen". Teeskentelevä englantilais-ranskalaisen blokin kaksinaamainen peli paljastui täysin neuvotteluissa, joita Englanti ja Ranska toiselta puolen ja SNTL toiselta puolen kävivät keskenään. Nämä neuvottelut epäonnistuivat, koska SNTL pyrki panemaan toimeen valtiollisia tehtäviämme maamme läntisillä rajoilla rauhan varmistamiseksi, mutta englantilais-ranskalainen diplomatia ignoroi nämä SNTL:n tehtävät saadakseen aikaan sodan ja vetääkseen Neuvostoliiton siihen mukaan.

Englantilais-ranskalaisten imperialistien manööverit epäonnistuivat sekä Moskovassa että Berliinissä. Jo taloudelliset neuvottelut, jotka alkoivat kesällä 1939 Saksan ja SNTL:n välillä ja jotka päättyivät kauppa- ja luottosopimuksen solmimiseen 19. elokuuta 1939, osoittivat, että kaikki mahdollisuudet rauhanomaiselle ja molemmille edulliselle taloudelliselle yhteistyölle ovat olemassa.

Neuvostoliiton-Saksan kauppa- ja luottosopimuksen solmimisen jälkeen nousi välittömästi esiin kysymys Saksan ja Neuvostoliiton poliittisten suhteiden parantamisesta.

Neuvotteluja varten Moskovaan saapui Saksan ulkoasiainministeri von Ribbentrop ja 23. elokuuta allekirjoitettiin hyökkäämättömyyssopimus Saksan ja SNTL:n välillä.

Tieto Neuvostoliiton ja Saksan sopimuksen allekirjoittamisesta vastaanotettiin mitä suurimmalla tyytyväisyydellä niin SNTL:n kansojen kuin Saksan kansan keskuudessa. Ne aivan oikein antoivat arvon tälle historialliselle asiakirjalle, joka laski perustan Saksan ja SNTL:n kansojen väliselle ystävyydelle, sellaisen politiikan voitolle, joka kohdistuu sodan lietsontaa vastaan.

Ja todellakin se tosiasia, että kaksi Euroopan suurinta valtiota ovat sopineet rauhasta ja sulkeneet pois mahdollisuuden sotilaalliseen yhteenottoon niiden välillä ja jotka ovat tällä tavalla rajoittaneet englantilais-ranskalaisten sodanvalmistelijoiden toimintapiiriä, kavensivat sillanpääasemia imperialistiseen sotaan, mikä pian puhkesikin. Neuvostoliittolais-saksalaisen sopimuksen allekirjoittamisen seurauksena koko Euroopan itäosa tuli poistetuksi sotatoimialueeksi muuttumisen uhan alta. Siitä ei ole epäilystäkään, että rauhan turvaaminen itäisessä Euroopassa edisti suuresti myös rauhan säilymistä Balkanilla.

Mutta rauhan lujittuminen itäisessä Euroopassa, mahdollisten sodan sillanpääasemien kaventuminen kaikkein vähiten vähensi niiden suunnitelmia, jotka valmistelivat tätä sotaa, jotka toivoivat houkuttelevansa siihen mahdollisimman monta valtiota, jotka siihen mennessä eivät olleet luopuneet toivosta laajentaa sotaa edelleen muuntaakseen sen maailmanlaajuiseksi. Siksi Englannin. Ranskan ja USA:n imperialistinen lehdistö ottivat Neuvostoliiton ja Saksan sopimuksen vihamielisesti vastaan, nostivat kiukkuisen ulvonnan, panivat alulle raivokkaan parjauskampanjan SNTL:ää vastaan.

Tieto Neuvostoliiton ja Saksan sopimuksesta kuului viimeisenä varoituksena imperialistisen sodan suunnittelijoille ja innostajille. Tämä varoitus ei kuitenkaan saanut aikaan vaikutusta. Sota alkoi. Sen ensimmäiseksi uhriksi jäi läpimätä Puolan valtio, jonka paiskasi sotilaalliseen seikkailuun sen luottaminen surullisen kuuluisiin Lontoon ja Pariisin "takuisiin".

Paanien Puola ei kestänyt iskua ja hajosi levälleen, sortui kuin korttitalo, kokematta minkäänlaista apua liittolaisiltaan. Huolimatta tästä vastoinkäymisestä englantilais-ranskalainen blokki ei hylännyt suunnitelmiaan. Ja suoraan sanoen, Ranskan ja Englannin imperialistisissa piireissä eli sitten toivo siitä, että onnistuttaisiin räjäyttämään neuvostoliittolais-saksalainen ystävyys rikki. Näiden piirien oli kestettävä uusi pettymys. Neuvostoliittolais-saksalaiset suhteet jatkoivat kehittymistä kummallekin osapuolelle suotuisasti. Syyskuun 28. päivä 1939 allekirjoitettiin uusi Neuvostoliiton ja Saksan sopimus: Saksan ja Neuvostoliiton sopimus ystävyydestä ja SNTL:n ja Saksan välisestä rajasta.

Tämä sopimus, joka ratkaisi Puolan valtion hajoamiseen liittyneet kysymykset, loi lujan pohjan pysyvälle rauhalle itäisessä Euroopassa ja loi edellytykset jatkokehittymiselle ja ystävälllisten suhteiden lujittamiselle Saksan ja SNTL:n välillä. Syyskuun 28. päivä SNTL:n kansankomissaarien neuvoston puheenjohtaja ja ulkoasiain kansankomissaari toveri V.M. Molotov vaihtoi Saksan ulkoasianministeri von Ribbentropin kanssa kirjeitä kaupallisten suhteiden edelleen kehittömisestä kummankin valtion välillä.

Puolan valtion hajoamisen jälkeen Saksa ehdotti Englannille ja Ranskalle sodan lopettamista. Neuvostohallitus tuki Saksan aloitetta. Mutta Saksan ehdotus eikä SNTL:n esiintyminen saanut vastakaikua Englannissa eikä Ranskassa. Sota jatkui, tuoden hävitystä, hätää ja kärsimystä kaikille niille kansoille, jotka sodan toimeenpanijat olivat vetäneet mukaansa tähän teurastukseen.

Neuvostoliiton ja Saksan sopimuksella oli mitä suurin merkitys Neuvostoliiton rauhanpolitiikan kehittymiselle, Neuvostoliiton rajojen turvallisuuden varmistamiselle. Neuvostoliitto omaksui silloin, kun toisaalta Englannin ja Ranskan ja toisaalta Saksan kesken syttyi sota, puolueettomuuspolitiikan.

Siitä ei ole epäilystä, että Neuvostoliiton ja Saksan sopimus helpotti Neuvostoliittoa puolueettomuusaseman säilyttämisessä, helpotti Neuvostoliittoa rauhanpolitiikan toteuttamisessa.

Toisaalta Neuvostoliiton-Saksan sopimuksen olemassaolo samoin kuin Saksan ja SNTL:n välinen ystävyys- ja valtiorajasopimus turvasi Saksalle varmuuden rauhantilasta idässä.

Neuvostoliiton ja Saksan ystävällisten suhteiden kehitys sai ilmauksensa taloudellisten yhteyksien vahvistuessa ja laajentuessa kummankin valtion välillä. Sen seurauksena, että Neuvostoliiton talousasioiden delegaatio matkusti Saksaan ja Saksan kaupallinen delegaatio saapui SNTL:oon, neuvottelut taloussopimuksesta saatiin menestyksellisesti päätökseen, mikä sitten allekirjoitettiin 11. helmikuuta 1940. Tämä sopimus antoi pohjan laajan ja molemmille edullisen tavaranvaihdon kehittämiselle kummankin valtion välillä.

Neuvostoliiton ja Saksan sopimuksen allekirjoitushetkestä on kulunut vuosi. Uudelle pohjalle rakennetut Neuvostoliiton ja Saksan suhteet ovat läpäisseet kokeet kunnialla, erityisesti tulee mainita, että tämä koe toteutettiin olosuhteissa, jännitystilasta johtuen poikkeuksellisesti, olosuhteissa jotka sodan valtava mittakaava oli saanut aikaan, suurimpien kapitalistisen maailman valtioiden jyrkän vastakkainasettelun vallitessa, uusien heräävien konfliktien oloissa ja oloissa, joissa tunnetut kansainväliset ainekset yrittävät jatkuvasti ja sitkeästi lyödä kiilaa neuvostoliittolais-saksalaisiin suhteisiin.

Nykyisten neuvostoliittolais-saksalaisten suhteiden kestävyys selittyy sillä, että "perustukseltaan ne näkyvät Neuvostoliiton ja Saksan hyvissä naapuruus - ja ystävyyssuhteissa, jotka eivät nojaudu ohimeneviin konjunktuuriluontoisiin käsityksiin vaan niin Neuvostoliiton kuin Saksan perustuvanlaatuisiin valtiollisiin intresseihin" (Molotov).
Koneavusteinen käännösluonnos Pauli Kruhse.

Saksan ja Neuvostoliiton välinen hyökkäämättömyyssopimus ja sen salainen lisäpöytäkirja 23.8.1939.

Vuoden 1939 Neuvostoliiton-Saksan hyökkäämättömyyssopimuksen poliittisesta ja oikeudellisesta arvioinnista (Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton kansanedustajien kongressin päätös 24.joulukuuta 1989)