In English

1899. Suomen Suuriruhtinaanmaan Asetus-Kokoelma. No 28.

                     (Julkiluettava saarnastuolista.)


Suomenmaan Kenraalikuvernöörille.

Väliaikaisia valtiopäiviä viime Toukokuun 18 päivänä lopettaessanne saattoivat säätyjen edustajat Minun tiedokseni sen levottomuuden tunteen, minkä Suomen Suuriruhtinaanmaan asevelvollisuuden tulossa oleva muutos sekä tämän vuoden Helmikuun 3 päivänä annetun Julistuskirjan julkaiseminen heissä oli synnyttänyt.

Surukseni Minä näen maamarsalkan ja puhemiesten puheista, etteivät valtiosäädyt ole omistaneet itselleen niitä valtakunnan yleistä hyvää tarkoittavia näkökohtia, jotka tekevät nämä toimenpiteet välttämättömiksi, sekä ovat ottaneet lausuaksensa sopimattomia arvosteluja niistä. Minä annan teille toimeksi saattaa yleisesti tiedoksi että mainitut arvostelut ovat vääriä eivätkä sovellu siihen asiantilaan, joka on syntynyt tämän vuosisadan alusta ja jonka mukaan Suomi on osa Venäjän Valtakunnasta, siitä erottamaton.

Minä tahdon myöskin että Suomen kansa tietäisi että, kun Minä Valtaistuimelle noustessani otin pyhäksi velvollisuudekseni pitää huolta kaikkien Venäjän Vallan alaisten kansojen menestyksestä, Minä näin hyväksi säilyttää Suomelle sen sisäisen lainsäädännön erityisen järjestyksen, minkä Minun Korkeat Esi-isäni ovat maalle suoneet. Sen ohessa Minä olen perintönä menneeltä ajalta ottanut huolekseni varsinaisella lailla määrätä Suuriruhtinaanmaan suhteen Venäjän Keisarikuntaan. Siinä tarkoituksessa Minä olen vahvistanut tämän vuoden Helmikuun 3 p:nä annetut Perussäännökset, jotka määräävät missä järjestyksessä ne yleiset valtakunnanlait ovat annettavat, jotka koskevat Suomea. Mainitun lakisääteen kautta määrätyssä järjestyksessä, joka pysyy järkähtämättä vastaisuudessakin, ovat väliaikaisten valtiopäiväin työt edelleen käsiteltävät sekä otettavat huomioon sotilaslakia lopullisesti laadittaessa.

Odottaen teiltä väsymätöntä toimintaa siinä tarkoituksessa, että maan väestön mieliin kiintyisi niitten toimenpiteitten oikea merkitys, joihin ryhdytään Keisarikunnan ja Suuriruhtinaanmaan yhdyssiteen lujentamiseksi, Minä toivon, että Suomen kansan alamainen uskollisuus, jota Minä en epäile, on näyttäytyvä teossa ja helpottava teille Minun ohjeitteni toimeenpanemista.

N I K O L A I.

Edellä oleva Armollinen käskykirje on kesäkuun 8/20 p:nä 1899 annettu Suomen Valtiosihteerinvirastoon.

Viittauksia The North American review-lehden artikkeleihin vuodelta 1899 englanninkielisellä sivulla.

Takaisin sisällysluetteloon.