1900. Suomen Suuriruhtinaanmaan Asetus-Kokoelma. No 22.

Keisarillisen Majesteetin Armollinen Julistuskirja

venäjänkielen käytäntöön ottamisesta asiain käsittelyssä
eräissä Suomen Suuriruhtinaanmaan hallintovirastoissa.


Annettu Pietarhovissa, 20 (7) p:nä Kesäkuuta 1900



Me NIKOLAI Toinen, Jumalan Armosta, koko Venäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y. m.

Teemme täten tiettäväksi: Suomen Suuriruhtinaanmaan yhdistettyä Wenäjän Keisarikuntaan päätettiin Keisari Aleksander I:sen, muistossa Korkean-autuaan, tahdosta että venäjänkieli olisi, pääkielenä, vähitellen otettava käytäntöön maan hallintoa koskevia asioita käsiteltäessä. Tätä Armollista määräystä, jonka aiheutti huolenpito valtakunnan yhteyden vahvistamisesta, ei ole tähän asti pantu täytäntöön sen tähden ettei venäjänkieli ole ollut tarpeeksi levinnyt Suomessa. Tämän vaikeuden poistamiseksi on ryhdytty erilaisiin toimenpiteisiin, ja on myöskin hiljakkoin valtakunnankielen taito julistettu pakolliseksi maan korkeampiin virkoihin pääsemistä varten. Kun Me nyt olemme katsoneet ajan tulleen omistaa venäjänkielelle sille kuuluvan arvon virallisessa kirjevaihdossa ja asiain käsittelyssä Suuriruhtinaanmaan virastoissa, olemme Me antaneet tämän asian sitä varten asettamamme erityisen Konferenssin harkittavaksi. Konferenssin antama lausunto, joka vastaa Meidän aikomuksiamme, tarkoittaa niiden toteuttamista asian laadunmukaisella yhtenäisyydellä. On myös otettu huomioon yksityisten henkilöin tarpeet, joille vastaisuudeksikin on vakuutettu mahdollisuus kääntyä hallintolaitoksiin äidinkielellään yhtä esteettömästi, kuin he käyttävät sitä yhteiskuntaelämässä ja yksityisissä olosuhteissa. Samalla kuin Me tämän johdosta olemme vahvistaneet Erityisen Konferenssin lausunnon. Me käskemme:

I. Suomen Suuriruhtinaanmaan Valtiosihteerinviraston, Suomen Kenraalikuvernöörinkanslian ja Suomen passitoimiston tulee Syyskuun 18 p:stä / Lokakuun 1 p:stä 1900 käsitellä asioita ja pitää kirjevaihtoa yksinomaan venäjänkielellä.

II. Keisarillisen Suomen Senaatin (Talousosaston) on Syyskuun 18 p:stä / Lokakuun 1 p:stä 1900 laadittava alkuperäiset alamaiset esitykset sekä alkuperäiset lausunnot ja lähtevät toimituskirjat kirjevaihdossa Kenraalikuvernöörin kanssa venäjänkielellä. Tarpeellisissa tapauksissa on Senaatin mainitun Osaston alkuperäisiin toimituskirjoihin liitettävä käännös sanotuista esityksistä, lausunnoista ja asiakirjoista paikalliseen kieleen. Syyskuun 18 p:stä / Lokakuun 1 p:stä 1903 on asiain sekä kirjallinen että suullinen käsittely Senaatissa ja sen Toimituskunnissa (paitsi Oikeusosastossa) tapahtuva venäjänkielellä, noudattamalla alempana mainittuja ehtoja: a) asiaan kuuluvat alkuperäiset asiakirjat saa lukea julki sillä kielellä, millä ne ovat laaditut; b) kun annetaan jäljennöksiä Senaatin päätöksistä, voidaan, hakijan pyynnöstä, liittää ruotsalainen tai suomalainen käännös näihin päätöksiin, sekä c) viiden vuoden kuluessa edellämainitusta ajasta sallikoon puheenjohtaja Senaatin kokouksissa Senaatin jäsenten antaa suullisia selityksiä ruotsin tai suomen kielellä.

III. Keisarillisen Suomen Senaatin alaisten ylihallitusten sekä Kuvernöörien, heidän sijaistensa ja kuvernöörinvirastojen on Syyskuun 18 p:stä / Lokakuun 1 p:stä 1905 suoritettava kirjevaihtonsa heitä ylempien viranomaisten, niinkuin Kenraalikuvernöörin, Senaatin y. m. kanssa, yksinomaan venäjänkielellä.

IV. Suomen Suuriruhtinaanmaan hallituslaitosten, joissa venäjänkieli pannaan käytäntöön asiain käsittelyssä, tulee vastaanottaa ja säädetyssä järjestyksessä käsitellä yksityisten henkilöiden hakemuksia, jotka ovat laaditut jommallakummalla paikalliskielellä.

V. Venäjänkielisiä hakemuksia ja asiakirjoja on vastaanotettava kaikissa Suomen Suuriruhtinaanmaan hallituslaitoksissa (Arm. asetus 3 p:ltä Joulukuuta 1866 ja 4 p:ltä Huhtikuuta 1887). Nämä hakemukset ja asiakirjat ovat tarpeellisissa tapauksissa käännettävät paikalliskielelle Joulukuun 3 p:nä 1866 annetussa Armollisessa asetuksessa säädetyllä tavalla.

VI. Asianomaisten viranomaisten tulee, Suomen Kenraalikuvernöörin johdon ja valvonnan alaisina, hyvissä ajoin ja säädetyssä järjestyksessä ryhtyä semmoisiin toimenpiteisiin, että virkamiehistön kokoonpano heidän alaisissaan virastoissa ylempänä mainittujen määräaikojen kuluessa saatetaan semmoiseksi kuin tarvitaan venäjänkielen menestykselliseen käytäntöönpanoon asiain käsittelyssä ja kirjevaihdossa sanotuissa virastoissa.

NIKOLAI

Pietarhovi, 7 (20) p:nä Kesäkuuta 1900
Ministerivaltiosihteeri Plehwe


Lähde: Suomen historian dokumentteja 2, Otava, 1970.

Takaisin sisällysluetteloon.