På svenska.

Ruotsin kruununprinssin puhe 23.3.1940.

KAIKILLA MEILLÄ, jotka asumme ja rakennamme Ruotsin maata, eivät ne järkyttävät tunteet siitä 3 kuukauden sodasta, jonka veljeskansamme Suomi niin sankarillisesti taisteli, tule konsanaan vähäisimmässäkään määrin vähenemään. Sodan päättymisestä 13. maaliskuuta 1940 ei ole kulunut kuin 10 päivää. Kaikki, mikä siihen liittyy, on piirretty tulikirjaimin sydämiimme. Vuosisatoihin ei Ruotsin kansan sielua ole järkytetty niin syvälti kuin nyt.

Rauha idässä - sellaisena kuin se nyt on - on nykyisin tosiasia. Minusta tuntuu tällä hetkellä, että ainoa oikea, minkä voimme tehdä, on katsoa eteenpäin, ponnistaa kaikki henkiset ja ruumiilliset voimavaramme täyttääksemme tehtävämme niin yksilöinä kuin kansana. Yksi suurista tehtävistämme on kiistatta Suomen auttaminen.

Kova rauha oli tuskin astunut voimaan, kun jo Suomen kansa - esikuvana muille - käänsi katseen tulevaisuuteen alkaen kääntää sodan aikana loistokkaasti ylläpitämänsä sitkeyden jälleenrakennuksen kärsivällisyyttä koettelevaan toimeen. Mikä valtavan suuri tehtävä se onkaan! Kaupungit hajalle lyötyinä, sillat poltettuina, talot ja kulkuvälineet tuhottuina. Kotieläimet ja irtaimisto menetettyinä. Ja pahinta kaikesta, maan tärkeät osat menetettyinä, nuoriso parhaassa iässään, perheenhuoltajat vieläpä naiset, lapset ja vanhukset tuonen korjaamina, monet tuomittuna ramman, työkyvyttömän katkeraan osaan. Ja sen lisäksi valtaisa ongelma löytää uusi koti ja uudet tehtävät sadoilletuhansille kansalaisille menetetyiltä alueilta.

Suomen kansa tulee varmuudella näyttämään meille muille, kuinka sellaiset vaikeudet ratkaistaan. Mutta Suomi tarvitsee apua. Sillä on oikeus odottaa apua, sillä inhimillinen rohkeus, tahdonlujuus ja levollinen luottamus ovat ominaisuuksia, joiden tulee saada ihmisissä esille horjumattoman tahdon ja halun auttaa.

Tämä tahto on saanut sodan aikana meissä ruotsalaisissa ilmauksen mittasuhteissa, jotka ovat aikaisemmin olleet maassa aivan tuntemattomia. Ja meillä heimokansana ja kanssaihmisinä on edelleenkin velvollisuus pysyä mukana auttamistyössämme. Siksi: tulkoon koko Ruotsin kansa mukaan uuteen apuun Suomelle! Otettakoon auttamistoimintaan ja keräystyöhön uusi voimakas ote! Pois herpautuminen, tämän työn tulee jatkua tiiviimmin kuin koskaan, uhrimielen olla suuremman kuin koskaan ja antamisen ilon tuntua suuremmalta kuin koskaan!

Kuluneena viikkona on tutkittu, miten tulisi soveltuvimmin menetellä, jotta Suomen apumme voitaisiin järjestää niin hyvin ja tehokkaasti kuin mahdollista. Tuloksena on, että kunink. maj. on asettanut Suomen avun toimikunnan (Rikskommitté för Finland), missä minä olen saanut vastuullisen tehtävän olla puheenjohtajana ja jonka kokoonpano muutoin on: ylikäskynhaltija Nothin, rouva Maja Sandler, ent. pääjohtaja Malm, johtaja Hèrnod ja toimittaja Casparsson.

Toimikunnan tehtävä on varmistaa ja edistää yhteistyötä Suomen hyväksi toimivien järjestöjen kesken niin, että hajanaisuudelta ja kaksinkertaiselta työltä vältyttäisiin. Myöhemmin, kun asianomaisten Suomen ja Ruotsin viranomaisten ja järjestöjen kesken on neuvoteltu, toimistamme ja siihen liittyvistä tehtävistä annetaan tarkempi selvitys. Jo nyt tulee jo mainita, että Suomen Keskusapu (Centrala Finlandshjälpen), joka itse tulee luopumaan rahankeräystoiminnastaan, jatkaa kuitenkin sosiaalisia tehtäviään. Rahojen keräys keskitetään tästä eteenpäin Kansalliskeräykselle (Nationalinsamlingen). Uusi Suomen avun toimikunta tulee Suomen viranomaisten kanssa sopien päättämään varojen käytöstä sinne, missä niitä eniten tarvitaan, minkä lisäksi luonnollisesti tarkoin seurataan, että rahat menevät niihin tarkoituksiin, joihinka ne on annettu.

Ja vielä kerran: kaikki mukaan yhteiseen tavoitteeseen! Uutta voimakasta otetta tarvitaan! Kukaan ei saa uupua! Suomesta kuuluu näinä päivinä vuorenvarma sana: "me tulemme rakentamaan maamme uudelleen". Ja Itämeren tältä puolelta haluamme yksimielisesti vastata: "Tulemme auttamaan teitä niin pitkälti kuin voimme".


Julkaistu kirjassa "FINLAND landet som kämpade". Julkaisija: Itsenäisyyden Liitto, Helsinki. Painettu Tukholmassa, 1940. Käännös Pauli Kruhse.

Alkuun.
Takaisin sisällysluetteloon.