Säätytalon otsikkoryhmä
Säätytalon otsikkoryhmä. Emil Wikström’in kuvanveisto, paljastettu 21 p. marrask. 1903.
Kuvalehdelle luonnoksen mukaan piirtänyt taiteilija itse.

Säätytalon otsikkoryhmä.

Vuonna 1880 valmistuneessa Säätytalossa on Nikolainkadun puolisessa päädyssä kolmikulmainen ala, joka rakennuksen luonnon mukaan vaati veistotaiteellista koristusta. Sellaisen aikaansaamiseksi julkaistiin kilpailu, joka päättyi 1 p. maalisk. 1893 ja jossa kuvanveistäjä Emil Wikströmille yksimielisesti myönnettiin ensimäinen palkinto. Häneltä tilaus sitten tehtiinkin ja piti työn olla valmiina kesäk. 1 p. 1899. Ripeästi ryhtyi taiteilija työhön atelierissa, jonka hän oli itselleen rakennuttanut Kuurilan aseman lähelle, ja työ oli pitkälle ehtinyt, kun tulipalo elokuussa 1896 hävitti kaikki, myöskin alkuperäisen luonnoksen taideteokseen. Onnettomuudesta masentumatta taiteilija kumminkin ryhtyi uudelleen työhön, vaikka sen valmistuminen tietysti lykkäytyi pitemmälle. Säätypäätöksen mukaan v. 1900 oli taideteos valettava pronssiin, jota ainetta kokemuksen nojalla oli suositeltu kestävimpänä ja parhaimpana. Valaminen toimitettiin Pariisissa, josta teoksen eri ryhmät viime kesänä saapuivat tänne. Kun ne sitten olivat asetetut paikoilleen, tapahtui ryhmän paljastaminen ilman erityisiä juhlallisuuksia viime marraskuun 21 päivänä.

Niin on kymmenvuotisen työn jälkeen valmistunut suurin ja valtavin kuvanveistoteos, minkä suomalainen taiteilija on luonut, suuremmoinen myöskin aatteeltaan ja sisällykseltään. Se esittää S u o m e n  k a n s a n  k e h i t y s t ä  t y ö n  j a  t a i s t e l u n  k a u t t a  e n s i m m ä i s i i n  v a l t i o p ä i v i i n s ä  s a a k k a  1 8 0 9.

Jos alamme vasemmalta, niin kuvataan siinä kehitystä  t y ö n  ja rauhallisen viljelyksen kautta. Äärimmäisenä on erämaahan raivattu kaskimaa lyhteineen, auroineen ja kirveineen kannon nenässä. Yhtä vanha kuin aineellinen viljelys on hengen viljelys: Väinön kannelta soitellen tulkitsee kaskensa äärellä Suomen mies laulun ja sävelten mahdilla tunnelmiaan. Seuraa sitten kirjallisen sivistyksen alku: äiti, joka lapselleen opettaa lukemisen alkeita. Tällä pohjalla on noussut korkeampi aineellinen ja henkinen viljelys, jota seuraava ryhmä edustaa: maanviljelijä, joka otsansa hiessä lapiotaan käyttelee, teollisuuden edustajana työmies vasara kädessään, hänen takanaan kaupan vertauskuvaa kantava mies ja eellimmäisenä tyyneesti harkitseva tiedemies tauluineen ja Suomen nuori taide kuviota kaavailevan poikasen muodossa.

Oikealla puolella on yhtä ylevästi ja luonnonmukaisesti esitetty Suomen kansan kehitys  t a i s t e l u n  kautta. Äärimmäiseni on kaatunut soturi kanuunan alla; sitten kaksi muuta soturia vielä keskellä tulisinta taistelua. Seuraavassa ryhmässä näemme "sovinnon": naisen, joka sitoo haavoitetun soturin käsivartta. Vieressä seisoo roteva nuorukainen, jonka olkapäälle kokenut vanhus laskee katensä, rohkaisten häntä paremman tulevaisuuden toivolla, jota rukoukseen polvistuneet naiset heidän vieressään Jumalalta anovat.

Voisiko kauniimmin ilmaista Maamme-laulun säkeiden ajatusta:

Täss’ auroin, miekoin, miettehin
isämme sotivat.
Kun päivä piili pilvihin
tai loisti onnen paistehin,
täss’ Suomen kansan vaikeimmat
he vaivat kokivat.

Rajana sivuryhmien ja keskusryhmän välillä on vasemmalla  L a k i,  nojaten tauluun, johon on piirretty perustuslakiemme vuodet ja viitaten taivasta kohti, jonka ikuinen vanhurskaus on lain pyhyyden vartija ja yhteiskunnan perustus; oikealla  U s k o,  kantaen kädessään Raamattua ja kohottaen korkealle ristiä, siten suunnaten taistelunsa uupuvain katseen Jumalan luo, joita voima ja apu tulee ja jonka kädessä kansojen kohtalot ovat.

Näin muodostavat sivuryhmät mitä suuriaatteisimman pohjan keskiryhmälle, joka kuvaa  P o r v o o n  v a l t i o p ä i v i ä.  Lempeäkatseinen, jalo keisari Aleksanteri I esitetään sinä ikimuistettavana hetkenä, jolloin hän julisti Suomen kansan kansakuntain joukkoon korotetuksi. Hänen takanaan on valtaistuin, jonka syrjillä airuet torvillaan ilmoittavat hetken merkitystä maailmalle. Keisarin ympärillä seisovat Suomen säätyjen edusmiehet: vasemmalla maamarsalkka vapaaherra Robert Wilhelm de Geer ja porvarissäädyn puhemies, kauppias Kristian Trapp, oikealla arkkipiispa Jaakko Tengström ja talonpoikaissäädyn puhemies, herrastuomari Pietari Klockars. Tämän ryhmän alla on Suomen vaakuna ja latinankielinen kirjoitus: Leges et instituta Fenniae solenniter confirmatae (Suomen lait ja laitokset juhlallisesti vahvistetut).

Emil Wikströmin taide on harvinaisessa määrässä perisuomalaista: korutonta, todellisuutta noudattavaa ilmaisukeinoissaan ja samalla voimakkaan isänmaallisen tunteen elähdyttämää. Hänen luomansa Elias Lönnrotin muistopatsas on yksimielisesti tunnustettu kansanomaisimmaksi, mikä meillä on, ja varmaan on nyt valmistunut Säätytalon otsikkoryhmä myöskin tuleva koko kansallemme rakkaaksi.


Teksti ja yläkuva julkaistu "Kyläkirjaston kuvalehti" no. 12:ssa, 1903.


Säätytalon otsikkoryhmä 2000.
Säätytalo 2000.

Paluu sisällysluetteloon.