Koska uusi laki on tehtäwä, otetaan waari siitä, kuin seuraa: Jos Waltakunnan Säädyt sitä haluawat, neuwotelkoon keskenänsä, ja sittekuin owat sopineet, niin heidän neljä Puhemiestänsä antawat esityksen Kunink. Majesteetille, saadaksensa tietää Kuninkaan ajatuksen. Kunink. Maj:ti kysyy sitten neuwoa Waltakunnan Neuwoksilta ja tiedustelee heidän tuumiansa sekä kutsuu, itse ne tutkittuansa ja päätöksensä tehtyänsä, Waltakunnan Säädyt waltasaliin ja ilmoittaa heille lyhyessä puheessa myöntymyksensä ja suostumuksensa tahi myös ne syyt, joiden tähden hän siihen ei woi suostua. Jos taas Kunink. Maj:ti tahtoisi esitellä jotakuta uutta lakia, antakoon siitä ensin tiedon Waltakunnan Neuwoksille, ja sittenkuin he pöytäkirjaan owat ilmoittaneet ajatuksensa, jätetään se kaikki Waltakunnan Säädyille, jotka, keskenänsä mietittyänsä ja sowittuansa, anowat päiwää saadaksensa waltasalissa Kunink. Maj:tille ilmoittaa suostumuksensa; mutta jos heillä kielto on, lähettäkööt sen ynnä syynsä siihen kirjallisesti neljällä puhemiehellänsä.
§ 43.
Jos niin tapahtuisi, että joku uusi lakikysymys syntyisi, jota entisten aikojen esimerkit kyllä näyttäwät, silloin päätettäköön se samalla tawalla, kuin 42 § ylhäällä siitä säätää.
§ 44.
Rahan lyöttäminen jääpi kyllä Kruunun omaksi asiaksi ja sille tulewaksi oikeudeksi; kuitenkin waatiwat Waltakunnan Säädyt, kun jotakin korotusta tai alennusta rahan painossa ja puhtaudessa aiotaan ja yritetään, ettei semmoinen muutos saa heidän tiedottansa ja suostumuksettansa tapahtua.
§ 45.
Kunink. Maj:tin tulee rauhoittaa ja warjella Waltakuntaa, etenkin ulkomaan ja wihollisten waltaa wastaan; mutta älköön wasten lakia, kuninkaanwalaa ja wakuutusta määrätkö alammaistensa suoritettawaksi mitäkään sota-apuja, uusia weroja, sotawäenottoja ja muita maksuja, ilman Waltakunnan Säätyjen tietoa, wapaata tahtoa ja suostumusta; kuitenkin erotetaan se onneton tapaus, että Waltakuntaa hätyytettäisiin sotawoimalla; silloin on Kunink. Maj:tilla oikeus tehdä ja toimia, niinkuin Waltakunnan turwallisuus ja alammaisten hyöty waatiwat, mutta niin pian kuin sota loppuu, pitää Säätyjen kokountua ja niiden uusien werojen, jotka sodan tähden oliwat määrätyt, kohta lakata.
§ 46.
Waltakunnan Säätyjen kokoukset eiwät kestä kauwempaa kuin korkeintaan kolme kuukautta: ja ettei maata rasitettaisi pitkillä Waltiopäiwillä, niinkuin tähän asti on tapahtunut, niin woipi Kunink. Maj:ti sinä aikana julistaa Waltiopäiwät päättyneiksi ja jokaisen kotiseudullensa laskea: ja jos semmoisessa tapauksessa mitää uutta suostuntaweroa ei olisi wahwistettu, niin jääköön entinen woimaansa.
§ 47.
Waltakunnan Säädyillä on walta nimittää ne, jotka tulewat istumaan niissä Waliokunnissa, joiden kanssa Kunink. Maj:ti tahtoo keskustella niistä asioista, jotka hänestä näyttäwät olewan salaisina pidettäwät: ja on näille hengille kaikki ne oikeudet kokonaan annetut, jotka Waltakunnan Säädyillä itsellänsä on: mutta kaikki asiat, jotka woiwat olla julkiset, ilmoitetaan Waltakunnan Säätyjen täysikokouksille ja lykätään heidän tutkisteltawiksensa.
§ 48.
Kuningas älköön sotaa ja wainoa nostako, Waltakunnan Säätyjen myöntymättä ja suostumatta.
§ 49.
Mitään muita pöytäkirjoja, kuin niitä, jotka koskewat sellaisia asioita, joita Kunink. Maj:ti Waltakunnan Säätyjen kanssa on tutkinut, älköön heille annettako tahi heiltä pyydettäkö.
§ 50.
Waltiowaraston tila näytetään Waltakunnan Säätyjen Waliokunnalle, että saisiwat tietää rahojen tulleen käytetyiksi Waltakunnan hyödyksi ja parhaaksi.
§ 51.
Jos jotakuta herrainpäiwämiestä Waltiopäiwäin aikana, sinne kulkeissaan tahi sieltä palatessaan syyttömästi sanoilla ja töillä hätyytetään tahi pahoin kohdellaan, kun hän on ilmoittanut semmoisella asialla olewansa, niin on se rangaistawa niinkuin rauhawalan rikkominen.
§ 52.
Kunink. Maj:ti pidättää kaikki Waltakunnan Säädyt heidän oikein saamissansa erioikeuksissa, eduissa, oikeuksissa ja wapauksissa; ja älköön mitään yhtä Säätyä koskewia uusia erioikeuksia, ilman kaikkein neljän Waltakunnan Säädyn tietoa, tekemää muistutusta ja suostumusta, annettako ja myönnettäkö.
§ 53.
Kunink. Maj:ti pitää yksinään armollista huolta saksalaisista maakunnista, että niitä hallittaisiin Saksan Waltakunnan lakeja, niiden oikein saamia erioikeuksia ja Westfaalin rauhanliittoa myöden.
§ 54.
Waltakunnan kaupunkein oikein saamat eri- ja muut oikeudet, jotka entiset Kuninkaat niille owat antaneet ja lahjoittaneet, pysywät woimassaan; kuitenkin niin, että ne sowitetaan aikain waatimusten ja yhteisen hyödyn ja hywän mukaan.
§ 55.
Waltakunnan Säätyjen Pankki jääpi tästälähin, niinkuin se tähänkin asti on ollut, heidän itse taattawaksensa ja hoidettawaksensa ja on hallittawa niiden ohjeiden ja sääntöjen mukaan, jotka jo owat tehdyt tahi joita Waltakunnan Säädyt vielä saattawat tehdä.
§ 56.
Sotawäen eläkerahastoa hoidetaan niiden ohjesääntöjen mukaan, jotka jo owat wahwistetut tahi joista Kunink. Maj:ti uskollisen sotapäällyskuntansa ja palkatun sotawäen waltuusmiesten kanssa on suostuwa.
§ 57.
Jos jotakin epäselwää löytyisi tästä laista, noudatettakoon sen sananmukaista sisällystä siksi, että Kunink. Maj:ti ja Waltakunnan Säädyt woiwat sopia sillä tawalla, kuin 39 ja 42 §§:ssä määrätään.
Tämän kaiken olemme Me, tässä nyt koolla olewat Waltakunnan Säädyt, nähneet tarpeelliseksi wahwistaa Waltakunnan oikeata hallintoa, wapauttamme ja omaa, kotonaolewien weljiemme ja jälkeisiemme, niin syntyneiden kuin syntywien, turwallisuutta warten. Me selitämme tämän kautta uudestaan tuntewamme suurinta kauhistusta Kuninkaallista yksiwaltaa eli niinkutsuttua Suweräniteettiä wastaan: pitäen suurimpana onnenamme, kunnianamme ja työtynämme olla ja elää wapaina ja itsenäisinä, lakia säätäwinä, mutta laille kuuliaisina Säätyinä, wallitsewan, mutta lakihin sidotun Kuninkaan hallituksena alla: molemmat yhteenliitettyinä ja warjeltuina lain alla, joka pelastaa meidät ja rakkaan isänmaamme niistä waaroista, joita epäjärjestys, wallattomuus, yksiwalta, ylimyswalta ja moniwalta matkaansaattawat koko yhteiskunnan onnettomuudeksi ja jokaisen kansalaisen rasitukseksi ja murheeksi. Me olemme sitä enemmin wakuutetut kunnollisesta, laillisesta ja onnellisesta hallituksesta, kuin Hänen Majesteettinsa jo itse on julistanut pitäwänsä suurimpana kunnianansa olla ensimmäinen kansalainen wapaassa kansassa, ja Me toiwomme, että semmoinen aikomus tulee Kuningassuwussa polwesta polween säilytetyksi, maailman myöhempiin aikoihin asti. Sentähden julistamme Mekin tämän kautta omana ja Waltakunnan wihollisena pitäwämme sitä tai niitä ymmärtämättömiä ja pahanilkisiä kansalaisia, jotka salaa tahi julkisesti, kawaluudella, salahankkeilla tahi julkisella wäkiwallalla tahtowat meitä tästä laista erottaa, Kuninkaallista yksiwaltaa eli niin kutsuttua Suweräniteettiä meille tyrkyttää taikka wapauden warjon alla kumota nämä lait, jotka, koska wahwistawan totisen ja hyödyllisen wapauden, estäwät wallattomuutta ja sekasortoa, sen rikoksen säälimättä tutkiwamme ja rankaisewamme. Me tahdomme myös uskollisuudenwalamme welwollisuuden ja tämän Hallitusmuodon mukaan Hänen Kunink. Maj:tillensa näyttää oikeata kuuliaisuutta, hänen käskynsä täyttää, kaikessa kuin Jumalalle ja ihmisille kelpaa, hänen käskeä ja meidän tehdä, kaiken oikeuden pitää, hänen ja omamme, niinkuin uskollisten miesten ja alammaisten sopii ja tehtäwä on.
Suuremmaksi wakuudeksi olemme Me nimiemme allekirjoittamalla ja sinettiemme allepainamalla tahtoneet tämän todistaa, wahwistaa ja wakuuttaa, joka tapahtui Tukholmassa yhdentenäkolmatta päiwänä Elokuuta wuonna Kristuksen syntymän jälkeen tuhat seitsemänsataa kaksikahdeksatta.
Ritariston ja Aatelin puolesta Pappissäädyn puolesta.
A. G. Leyonhufvud. And. R. Forssenius.
T. A. Maamarsalkki. Puhemies.
(L. S.) (L. S.)
Porwarissäädyn puolesta. Talonpoikaissäädyn puolesta.
Joh. Henr. Hochschild. Joseph Hansson.
Puhemiehen sijaisena. Puhemies.
(L. S.) (L. S.)
Tämän kaiken, mikä edellä kirjoitettuna on, tahdomme Me niinhywin itse järkähtämättömäksi perustuslaiksi ottaa, kuin myös armossa säätää ja käskeä, että kaikkien niiden, jotka owat welwolliset meille ja jälkeisillemme sekä Waltakunnalle osoittamaan rakkautta, tottelewaisuutta ja kuuliaisuutta, pitää tämä Hallitusmuoto tunnustaa, siitä ottaa waari, sitä noudattaa ja totella. Suuremmaksi wakuudeksi olemme Me tämän omalla kädellämme allekirjoittaneet ja wahwistaneet sekä tiettäwästi ripustuttaneet meidän Kunink. sinettimme tähän alapuolelle, joka tapahtui Tukholmassa yhdentenäkolmatta päiwänä Elokuuta wuonna Kristuksen syntymän jälkeen tuhat seitsemänsataa kaksikahdeksatta.
Gustaf.
Kirjan "Suomen Perustuslait ja järjestävät asetukset" mukaan. Painettu
Helsingissä 1907. Toim. Gustaf Schybergson.
Edelliset pykälät.
Takaisin historiasivuille.