По-русски

Vuoden 1939 Neuvostoliiton-Saksan hyökkäämättömyyssopimuksen poliittisesta ja oikeudellisesta arvioinnista (Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton kansanedustajien kongressin päätös 24. joulukuuta 1989)

1. SNTL:n kansanedustajien kongressi ottaa huomioon Neuvostoliiton ja Saksan 23.8.1939 tehdyn hyökkäämättömyyssopimuksen poliittisen ja oikeudellisen arvioinnin komission johtopäätökset.

2. SNTL:n kansanedustajien kongressi on samaa mieltä komission kanssa siitä, että Saksan kanssa tehdyn hyökkäämättömyyssopimuksen yhtenä tavoitteena oli kriittisessä kansainvälisessä tilanteessa, kasvaneen Euroopan fasismin ja Aasiassa Japanin militarismin hyökkäysvaaran olosuhteissa, siirtää pois uhka Neuvostoliiton joutumisesta sotaan. Viime kädessä tähän tavoitteeseen ei päästy, vaan virhepäätelmät yhdistettyinä Saksan sitoumusten olemassaoloon Neuvostoliiton rinnalla lisäsivät natsien salakavalan aggression seurauksia. Tuona aikana maa oli vaikeiden valintojen edessä.

    Sopimussitoumus astui heti voimaan sen allekirjoituksen jälkeen, vaikka SNTL:n Korkeimman neuvoston tuli vahvistaa itse sopimus. Päätös ratifioinnista hyväksyttiin Moskovassa 31. elokuuta, mutta ratifiointiasiakirjojen vaihto tapahtui 24. syyskuuta 1939.

3.  Kongressi katsoo, että tämän sopimuksen sisältö ei poikkea kansainvälisen oikeuden normeista ja valtioiden niistä sopimuskäytännöistä, jotka on hyväksytty samanlaisissa ratkaisuissa. Kuitenkin sopimusta solmittaessa ja sen ratifiointiprosessissa piilotettiin se seikka, että samanaikaisesti sopimuksen kanssa allekirjoitettiin "salainen lisäpöytäkirja", jossa suoritettiin sopimuspuolten "etupiirien" rajankäynti Itämereltä Mustalle merelle, Suomesta Bessarabiaan.

    Alkuperäisiä asiakirjoja ei ole löydetty Neuvostoliiton eikä ulkomaisista arkistoista. Kuitenkin kopioiden käsiala-, valokuvaustekninen ja sanastollinen tarkastus, kartta- ja muut asiakirjat, yhtäpitävyys myöhempien tapahtumien ja pöytäkirjan sisällön kanssa vahvistavat sen allekirjoittamisen ja olemassaolon tosiasian.

4. SNTL:n kansanedustajien kongressi vahvistaa toden teolla, että hyökkäämättömyyssopimus päivämäärällä 23. elokuuta 1939 sekä saman vuoden syyskuun 28. päivänä tehty sopimus ystävyydestä ja rajoista SNTL:n ja Saksan välillä, kuten myös muut Neuvostoliiton-Saksan sopimussuhteet tulivat - kansainvälisen oikeuden normien mukaisesti - pätemättömiksi hetkellä, jolloin Saksa hyökkäsi SNTL:oon, so. 22. kesäkuuta 1941.

5. Kongressi toteaa, että pöytäkirja päivämäärällä 23. elokuuta 1939 sekä muut salaiset pöytäkirjat, jotka on allekirjoitettu Saksan kanssa vuosina 1939-1941 ovat sekä laatimistavaltaan että sisällöltään Neuvostoliiton ulkopolitiikan leniniläisistä periaatteista poikkevia. SNTL:n ja Saksan "etupiirien" rajankäynnin ja muiden toimien sisällyttäminen niihin olivat juridiselta näkökannalta ristiriidassa lukuisten kolmansien maiden suvereniteetin ja itsenäisyyden kanssa.

   Kongressi toteaa, että tuona aikana SNTL:n ja Latvian, Liettuan ja Viron suhteita sääteli sopimusjärjestelmä. Vuoden 1920 rauhansopimusten ja vuosien 1926-1933 solmittujen hyökkäämättömyyssopimusten mukaan niiden sopimusosapuolet olivat velvollisia molemminpuolisesti kunnioittamaan kaikissa oloissa toistensa suvereniteettia ja alueellista yhtenäisyyttä ja koskemattomuutta. Samanlaisia velvoitteita Neuvostoliitolla oli Puolaan ja Suomeen verrattuna.

6.    Kongressi toteaa, että neuvotteluja Saksan kanssa salaisesta pöytäkirjasta kävivät Stalin ja Molotov salassa neuvostokansalta, kommunistisen puolueen keskuskomitealta ja koko puolueelta, Korkeimmalta neuvostolta ja SNTL:n hallitukselta, nämä pöytäkirjat poistettiin ratifiointiprosesseista. Niinpä päätös niiden allekirjoittamisesta oli luonteeltaan ja muodoltaan henkilökohtaista vallankäyttöä, joka ei millään tavalla heijastanut neuvostokansan tahtoa, joka ei siten kanna vastuuta tästä sopimuksesta.   

7. Neuvostoliiton kansanedustajien kongressi tuomitsee vuoden 1939 elokuun 23. päivän "salaisen lisäpöytäkirjan" ja kaikkien muiden salaisten Saksan kanssa tehtyjen sopimusten allekirjoitusteon, tunnustaa salaiset pöytäkirjat juridisesti paikkansapitämättömiksi ja pätemättömiksi allekirjoitushetkestä lukien.

  Pöytäkirjat eivät luoneet uutta oikeudellista perustaa Neuvostoliiton ja kolmansien maiden keskinäisiin suhteisiin, vaan Stalin ja häntä ympäröivät käyttivät niitä uhkavaatimusten esittämistä ja voimakeinoilla pakottamista varten muita valtioita kohtaan syyllistyen rikkomuksiin oikeudellisiin velvoitteisiinsa verrattuna.

8. Neuvostoliiton kansanedustajien kongressi lähtee siitä, että tietoisuus mutkikkaasta ja ristiriitaisesta menneestä on osa uudelleenrakentumisen prosessia, tarkoituksena taata jokaiselle Neuvostoliiton kansalle mahdollisuuden eheään, vuorovaikutuksessa olevaan maailmaan ja yhteisymmärryksen laajentamiseen vapaasti ja tasaveroisesti kehittyen.

SNTL:n Korkeimman neuvoston puheenjohtaja M. Gorbatshov
Moskova, Kreml, 24. joulukuuta 1989.


"Pravda", 28. joulukuuta 1989.
Koneavusteinen käännös Pauli Kruhse.


Suomi Neuvostoliiton ulkopolitiikassa 1939-1940