Minulla oli 13.9. komissaari Molotovin kanssa nikkeliasiassa keskustelu, joka oli kovin ikävä, sellainen kuin odotin. Esitin asian
teidän sähkeenne 000 mukaan. Komissaari Molotov vastasi, että nikkelituotannon myynti ja konsessio ovat eri asioita. Neuvostoliitto haluaa konsession tai yhteisen yhtiön. Hän katsoi riippuvan Suomen hallituksesta, järjestyykö asia vai ei. Kun Suomen hallitus on katsonut voivansa sallia englantilaisten omistaman liikkeen myydä nikkeliä Saksalle, joka on sodassa Englannin kanssa, ei voi olla mahdotonta järjestää myös konsessioasiaa. Kun korostin, että hallituksella ei ole oikeutta ottaa pois konsessiota, kun konsessionomistajat eivät suostu, hän kysyi, saako ymmärtää niin, että Suomen hallitus on valmis järjestämään asian, kun juriidinen muoto löydetään. Tämä oli mahdollisesti viittaus siihen, että Neuvostoliitto voi järjestää asian englantilaisen trustin kanssa. Vastasin, että yhtiön edustajat ovat antaneet meille lopullisesti kielteisen vastauksen ja, kuten Molotovin tiedossa oli, yhtiön selostuksesta Sojuspromexportille 17 päivältä elokuuta, yhtiö oli tehnyt sopimuksen [I.G.] Farbenin kanssa. Huomautin, että Saksa myös oli halunnut konsessiota, mutta sille oli annettu sama vastaus. Huomautettuani, että yhtiö on valmis tekemään pitkäaikaisen kontrahdin Neuvostoliiton kanssa 40 prosentista, komissaari Molotov vastasi, ettei hän tahdo neuvotella nikkeliyhtiön, vaan Suomen hallituksen kanssa. Hän korosti, että Neuvostoliitto katsoo tämän asian hyvin tärkeäksi ja konsession myöntämisen vieraille olevan Neuvostoliiton intressejä vastaan. Hän lisäsi sen olevan myös sekä vuoden 1920 että vuoden 1940 rauhansopimuksia vastaan, koska Neuvostoliitolle on myönnetty vapaa kauttakulku juuri p.o. alueen kautta. Tätä tulkintaa vastaan protestoin ja muuten esitin kaiken mahdollisen, minkä voin. Hän uudisti, kuten jo ennen, että Neuvostoliitolle on tärkeätä ei vain nikkeli, vaan itse alue ja että siellä ei ole muita kuin Suomi ja Neuvostoliitto. Kävi mielestäni ilmi, että keskustelumme ja sopimuksemme Saksan kanssa eivät häntä miellytä. Hän sanoi tämänkin asian jälleen osottavan Suomen hallituksen epäystävällistä kantaa Neuvostoliittoa kohtaan lausuen, että Saksan kanssa voi neuvotella, mutta Suomen kanssa ei. Lopuksi hän kehoitti esittämään asian uudestaan hallitukselle edelleen korostaen Neuvostoliiton panevan sille suuren merkityksen.
Paasikivi.
Lähde: Ulkoasiainministeriön julkaisuja. Suomen sinivalkoinen kirja II. Dokum. n:o 27. Helsinki 1941.
Takaisin Suomi Neuvostoliiton ulkopolitiikassa-sivulle
In English