|
Lyö aallot Äänisen aavan,
ne keinuu näin kertoen:
on uuden huomenen saava
maa Vienan ja Aunuksen.
Ne kuuli sorean soiton
min' taiston temmellys toi.
Nyt joukko horjumaton
sen rantoja taas vartioi.
Hiljaa tuutii Ääninen aaltojaan,
uupuu rantaan
satujen saarelmaan.
Sua kaukaa, armain,
täällä muistelen -
kerran noudan
onnemme venheeseen.
Lyö aallot Äänisen aavan,
ne keinuu näin kertoen:
toi heimo Karjalan maahan
nyt uuden jo kanteleen.
He kulki voitosta voittoon
ja löivät vihuripäin,
siks' kunnes koskematon
ja ihana maa tänne jäi.
|
- Slow roll the waves of wide Onega
- under their heaving a story can be heard:
- A new dawn will rise
- over Karelia and Olonets.
- A graceful tune was heard there
- brought by the frenzy on the battlefields.
- And now an unyielding legion
- will again shelter her shores.
- Silently the Onega lulls her waves
- making them fall asleep on the beach
- in an archipelago of fairy tales.
- You, my love, here
- far away, I dream of -
- and once I will carry you
- to the boat of our happiness.
- Slow roll the waves of wide Onega
- under their heaving a story can be heard:
- Your fellow people brought to the land of Karelia
- a new Kantele.
- From victory to victory they roamed
- giving blows like gusts of wind,
- till a beautiful
- virgin land remained here.
-
|