Me ALEKSANDER Toinen, Jumalan Armosta, Keisari ja Itsewaltias koko Wenäjänmaan yli, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., Teemme tiettäwäksi: Koska Suomen Suuriruhtinanmaassa tähän asti woimassa olleet, entisinä aikoina ulostulleet säännöt ja määräykset maan Säätyjen kokouksista ja yhteentuloista erinäisissä osissa owat olleet tarpeellista täydellisyyttä, selwyyttä ja tarkkuutta wailla, sekä myös monessa suhteessa eiwät ole hawaitut nykyisiin oloihin soweliaiksi, niin olemme Me hywäksi nähneet, tässä alla-kirjoitetulla tawalla, Armossa wahwistaa Suomenmaan Säätyjen wiimeksi pidetyillä waltiopäiwillä hywäksymän Waltiopäiwäjärjestyksen, kuuluwa sanasta sanaan kuin seuraa:
Me allekirjoitetut Suomen Suuriruhtinanmaan Waltiosäädyt, Kreiwit, Wapaaherrat, Pispat, Ritaristo ja Aateli, Papisto, Porwaristo ja Talonpoikainen Kansa, jotka nyt, omasta ja kotona olewain säätyläistemme puolesta, olemme yleisille waltiopäiwille kokoon tulleina, teemme tiettäwäksi: että me, kumoomalla Waltiopäiwäjärjestyksen 24 päiwältä Tammikuuta w. 1617, kuin myös kaikki muut sellaiset wanhemmat ja uudemmat lait, järjestykset ja päätökset, jotka Waltiosäätyjen kokouksista waltiopäiwille owat ulosannetut, olemme tämän kautta tahtoneet, Hänen Majesteetinsa Keisarin ja Suuriruhtinaan tehtyä siitä armollinen esitys, noudatettawaksi hywäksyä sisältönsä ja sanainsa puolesta näin kuuluwan Waltiopäiwäjärjestyksen:
1 §.
Suomen Suuriruhtinanmaan Waltiosäädyt, jotka, kokoutuneina waltiopäiwille, edustawat Suomen kansaa, owat Ritaristo ja Aateli, Pappissääty, Porwarissääty ja Talonpojansääty.
2 §.
Suomenmaan Waltiosäädyt kokoutuwat ainakin joka wiides wuosi warsinaisille waltiopäiwille Keisarin ja Suuriruhtinaan kutsumuksesta ja woidaan wäliaikaisillenkin waltiopäiwille kutsua kokoon, milloin Keisari sen tarpeelliseksi katsoo. Wäli-aikaisilla waltiopäiwillä otettakoon esiin ainoastaan se asia, jonka tähden kutsumus on tapahtunut taikka jonka Keisari muuten Waltiosäädyille esittää, niin myös mitä sellaisen asian kanssa eroittamattomasti yhteen kuuluu.
3 §.
Waltiopäiwät pidetään Suomenmaan pääkaupungissa, paitsi milloin se wihollisen maahankarkauksen tahi muiden tärkeäin esteiden tähden on mahdotonta tahi Waltiosäätyjen turwallisuudelle waarallista, jossa tapauksessa Keisari ja Suuriruhtinas määrätköön muun paikan maassa heidän kokoon-tulollensa.
4 §.
Kutsumus warsinaisille waltiopäiwille ulosannetaan wiimeistäänkin kolme kuukautta ja wäli-aikaisille waltiopäiwille wiimeistäänkin kuusi wiikkoa ennen sitä päiwää, jona Waltiosäätyjen pitää kokoutuman, ja julistetaan maan kirkoissa sekä ilmoitetaan eriksensä niille wirastoille ja wirkamiehille, joiden tulee huolta pitää waltiopäiwämieswaalien toimittamisesta, milloin ne owat pidettäwät. Kutsumuksesta pitää Ritarihuoneen johtokunnankin saada osa.
5 §.
Warsinaiset waltiopäiwät eiwät saa kestää kauemmin kuin neljä kuukautta siitä päiwästä, jona ne awattiin; ja woipi siis Keisari ja Suuriruhtinas, ellei Waltiosäätyjen käsiteltäwiksi tulleet asiat silloin ole päätetyt, jos Hän niin hywäksi näkee, lakkauttaa waltiopäiwät ja laskea Waltiosäädyt kotiin. Waltiopäiwät lopetettakoot myös ennen neljän kuukauden kuluttua, jos kaikki säädyt sitä pyytäwät taikka Keisari muutoin näkee syytä siihen olewan.
6 §.
Älköön ketään waltiopäiwämiestä kiellettäkö waltiopäiwille tulemasta ja waltiopäiwämiestointansa käyttämästä; kuitenkin olkoot sodan aikana tästä eroitettuina sotawäkeen kuuluwat henget, kun he saawat wirkakäskyn.
7 §.
Waltiopäiwämies ei ole tätä tointansa käyttäessä muiden määräysten kuin maan perustuslakien alainen.
8 §.
Waltiopäiwämies olkoon yksiwakainen ja siiwollinen lauseissansa, mutta ei woida häntä saattaa kanteen-alaiseksi taikka wapautta häneltä ottaa lausutuista ajatuksistansa ja mietteistänsä tahi käytöksestänsä waltiopäiwä-keskusteluissa, ellei se sääty, johon hän kuuluu, ole sitä myöntänyt warsinaisella päätöksellä, johon wähintänsä wiisi kuudesosaa säädyn täysikokouksessa läsnäolewista jäsenistä on yhdistynyt. Jos waltiopäiwämiestä syytetään törkeästä rikoksesta, älköön häntä wankeuteen pantako, jollei ole tawattu juuri rikoksen teosta, taikka tuomari ole, asian tutkittuansa, katsonut syytä olewan niin päättää. Wähemmistä rikoksista älköön waltiopäiwämiestä pantako kiinni eikä myös waltiopäiwäin aikana welkawankeuteen.
9 §.
Jos waltiopäiwämiehelle, joko waltiopäiwäin aikana taikka matkoillansa waltiopäiwille ja sieltä pois, sanoilla tahi töillä tehdään rauhattomuutta, sittenkuin hän on ilmoittanut tällä asialla olewansa, taikka häntä waltiopäiwäin jälkeen wäkiwaltaisesti kohdellaan waltiopäiwätointen tähden, niin olkoon se asianhaara, että rikos on tehty waltiopäiwämiestä kohtaan, erinomaisen raskauttawana pidettäwä. Sama laki olkoon säätyjen ja waliokuntain sihteerien ja palwelusmiesten suhteen.
10 §.
Ritaristo ja Aateli tulee waltiopäiwille Ritarihuonejärjestyksen jälkeen, jonka pitää oleman perustuslakien mukaisesti tehtynä.
11 §.
Papissäätynä owat: Arkkipispa ja Pispat, jotka tulewat kokoon Keisarin ja Suuriruhtinaan kutsumuksesta, sekä kunkin hippakunnan puolesta wähintäänkin seuraawa määrä wakinaisessa wirassa tahi palweluksessa olewain hippakunnan papismiesten walitsemia edusmiehiä, nimittäin: Turun hippakunnan puolesta 12, Porwoon hippakunnan puolesta 10 ja Kuopion hippakunnan puolesta 6.
Maan Yliopiston opettajain ja wakinaisten wirkamiesten tulee walita yksi waltiopäiwämies Papissäätyyn, kuitenkin sillä oikeudella että saawat, jos tahtowat, panna kaksi. Samoin tulee alkeisoppilaitosten kaikkien wakinaisten opettajain walita waltiopäiwämiehiä Papissäätyyn, yksi kunkin hippakunnan puolesta, mutta saattawat, jos niin haluawat, määrätä kaksi.
Waalien tawasta ja järjestyksestä eri hippakunnissa sopikoot walitsiat keskenänsä.
12 §.
Porwarissäätynä owat Suomenmaan kaupunkien edusmiehet sillä tapaa: että jokaisen kaupungin puolesta walitaan yksi waltiopäiwämies, mutta jos wäkiluku henkikirjan mukaan nousee kuuteentuhanteen henkeen, walitaan kaksi ja siitä päälle yksi kultakin täydeltä kuudentuhannen hengen luwulta; kuitenkin saakoon kaupunki, jossa on wähemmän kuin tuhat wiisisataa asukasta, joko panna erinäisen edusmiehen puolestansa taikka suostua yhteisestä waltiopäiwämiehestä jonkun toisen kaupungin kanssa, joka, sen mukaan kuin tässä on sanottu, saattaa waltiopäiwille lähettää waan yhden edusmiehen.
Oikeutetut waalissa osallisina olemaan owat: porwarit, laiwan-omistajat, wapriikinhaltiat, elinkeinojen harjoittajat erinäisillä eri-oikeuksilla, ja talon-omistajat, jos owat kaupungissa werollekirjoitetut, niin myös kaupunkien wakinaiset pormestarit ja waalimiehet.
Waali-oikeutta eiwät nauti:
waimo-ihminen, naitu tahi naimaton;
se joka on wapasukuinen taikka kuuluu Papissäätyyn;
kauppamerimiehet, alhainen sotawäestö, sekä yleisten ja yksityisten laitosten ja yhteiskuntain wahtipalweliat;
ne, jotka toisen palweluksessa tahi alituisessa työssä owat, päiwäpalkkalaiset ja muut senkaltaiset, jotka elättäwät itseänsä satunnaisella työnteolla; samoin myös ne, jotka waan omaksi elatuksekseen saawat jotakin elinkeinoa harjoittaa.
Waali toimitetaan Maistraatin edessä siksi kuulutettuna päiwänä lipuilla kaupungissa tawallisen waalitawan mukaan. Äänet luetaan wero-äyrejä tahi niitä muita perustuksia myöten, joita noudatetaan määrättäissä mitä minkin walitsian tulee maksaa kaupungin kassaan yleisiä tarpeita warten. Jos kaupungin waali-oikeutetut asukkaat tahtowat saada muutosta waalin tawassa ja järjestyksessä, owat äänet siitä päätettäissä luettawat samain perustusten mukaan ja asia lykättäwä Keisarin ja Suuriruhtinaan tutkittawaksi ja wahwistettawaksi. Kaupungissa, jossa on tapana walita walitsia-miesten kautta, olkoon kullakin walitsiamiehellä waltiopäiwämiehen waalissa yksi ääni.
13 §.
Talonpojansäätynä owat edusmiehet, walitut yksi maan kunkin tuomarikunnan puolesta. Waali toimitetaan walitsiamiesten kautta, jotka owat walitut jokaisesta tuomarikuntaan kuuluwasta kunnasta tahi kunnan osasta, ja pidetään tuomarin edessä hänen siihen määräämänä päiwänä. Walitsiamiesten waali pidetään asianomaisesti kuulutetussa kuntakokouksessa tahi, missä sitä ei ole, pitäjänkokouksessa, wiimeistäänkin kahdeksan päiwää ennen waltiopäiwämiehen waalia. Walitsiamiehen waalissa on osallisena jokainen kunnassa asuwa mies, jolla on manttaaliin pantua relssi- tahi perintömaata, taikka joka wakaalla asukasoikeudella hallitsee kruununtilaa tahi arennilla pitää kruununpuustellia, kuninkaankartanoa tahi kuninkaan-latokartanoa ja ei kuulu muuhun säätyyn tahi ole maan palweluksessa. Jokaisen kunnan tulee silloin walita yksi sen piirissä asuwa walitsiamies waali-oikeutettujen seasta ja siitä päälle, henkikirjan osoittamaa asukaslukua myöten, yksi kultakin täydeltä 2,000 hengen luwulta; ja luetaan äänet tilain uusien eli tasattujen manttaalien mukaan. Walitsiamiesten pitää, warustettuina tätä waalia koskewan pöytäkirjan otteella, kokoutuman määrättynä päiwänä ja määrättyyn paikkaan, ja tulee heillä waltiopäiwämiehen waalissa kullakin olla yksi ääni.
14 §.
Oikeutettu olemaan osallisena walitsiamiehen tahi waltiopäiwämiehen waalissa aatelittomaan säätyyn on, noudattamalla 11, 12 ja 13 §§:ssä säättyjä perustuksia, jokainen säätyyn kuuluwa ja waalipiirissä asuwa täysiwaltaisen ikään tullut Suomen mies, waikka olisi muutakin kuin kristin-uskoa; älköön kuitenkaan waalioikeutettuna pidettäkö sitä:
joka ei kolmena wiimeksikuluneena wuotena ole ollut maassa werolle-kirjoitettua;
joka on holhun alla;
joka on luowuttanut omaisuutensa welkojainsa tyydyttämiseksi ja ei woi näyttää olewansa wapautettu heidän waatimuksista;
joka mainetta pahentawasta rikoksesta on edeswastaukseen tuomittu taikka jätetty tulewaan aikaan;
joka on julistettu kansalaistensa luottamuksen menettäneeksi tahi kelwottomaksi toisen puolesta puhumaan;
joka todistetaan syypääksi koettaneensa walitsiamiehen tahi waltiopäiwämiehen waalissa rahalla tahi lahjoilla hankkia ääniä, taikka wäkiwallalla tahi uhkauksilla häirinneen waaliwapautta;
joka siihen on syypääksi näytetty, että hän walitsiamiehen tahi waltiopäiwämiehen waalissa on äänensä palkintoa wastaan antanut;
joka jo on ollut walitsiamiestä tahi edusmiestä walitsemassa muun säädyn puolesta kuin sen, jossa hän sittemmin itsensä walitsewaksi ilmoittaa.
Waali-oikeutta älköön missään tapauksessa asiamiehen kautta käytettäkö.
Walitsiamiehen waaliin käypä on jokainen waalipiirissä asuwa, jolla itsellään on oikeus sen waalissa osallisena olla.
Waltiopäiwämiehen waaliin käypä aatelittomassa säädyssä on, alempana luetelluilla poikkeuksilla, jokainen joko waalipiirissä taikka siitä ulkona asuwa säädynjäsen, jolla itsellään on oikeus olla osallisena saman säädyn walitsiamiehen tahi edusmiehen waalissa; älköön kuitenkaan welwollisuutta, joka koskee kolmena wiimeksikuluneena wuotena maassa werolle-kirjoitettuna olemista, käytettäkö sitä kohtaan, joka on Keisarin palweluksessa, waikka ei Suomen wirkamiehenä.
Waltiopäiwämieheksi ei saa hywäksyä sitä:
joka ei ole kristin-uskoa;
joka ei wielä ole 25 wuoden ikäinen;
joka on ollut walitsemassa walitsiamiestä tahi edusmiestä muuhun säätyyn kuin siihen, jossa hän ilmoittaa itsensä waltiopäiwämiehen tointa käyttämään.
Kaikki mitä tässä ylempänä sanotaan aatelittomassa säädyssä estäwän waalissa osallisena-olemisen waaliinkelpaawaisuuden ja waltiopäiwämieheksi hywäksymisen oikeutta, olkoon myös esteenä Ritariston ja Aatelin edusmiehen hywäksymiseen.
15 §.
Waltiopäiwämiehen waalissa päättäkööt enimmät äänet waalin. Jos kaksi tahi useampi on saanut enimmät ja yhtä monta ääntä, ratkaistaan niiden wäli arwalla.
Näin walitulle on waltuuskirja wiipymättä annettawa: waltiopäiwämiehelle Papissäädyssä hippakunnan Tuomiokapitulilta tahi Yliopiston Konsistoriumilta, waltiopäiwämiehelle porwarissäädyssä kaupungin Maistraatilta ja waltiopäiwämiehelle Talonpojansäädyssä tuomarilta. Waltuuskirjat pitää kuuluman näin:
"Waltiopäiwämiehen waalissa, joka - (ajan määrä) - pidettiin papiston kesken N. N. hippakunnassa; koulun-opettajain kesken N. N. hippakunnassa; Aleksanterin-Yliopistossa N. N. kaupungissa; - N. N. tuomarikunnassa, on N. N., kirkkoherra, kappalainen, saarnaaja, pitäjän apulainen N. N. pitäjässä, kappelissa tahi saarnakunnassa; koulun-opettaja N. N. hippakunnassa; opettaja, wirkamies Aleksanterin-Yliopistossa, - asuwa N. N. kaupungissa - asuwa N. N. tilalla N. N. pitäjässä N. N. lääniä, walittu waltiopäiwämieheksi Papissäätyyn - Porwarissäätyyn - Talonpojansäätyyn; ja waltuutetaan siis N. N. ottamaan niillä waltiopäiwillä, jotka tulewat pidettäwiksi N. N. kaupungissa ja alkawat - -, osaa neuwonpitoihin ja päättämään siellä esiintulewista asioista. Paikka ja aika."
16 §.
Jos joku tahtoo walittaa Porwaris- tahi Talonpojansäädyssä pidetystä waltiopäiwämiehen waalista, tulee hänen waalinpitäjältä pyytää laillista pöytäkirjanotetta, joka wiimeistäänkin kahden päiwän päästä on walittajalle annettawa; ja pitää hänen, puhewaltansa menettämisen uhalla, neljässätoista päiwässä, luetut waalinpitopäiwästä, antaa walituksensa Keisarin ja Suuriruhtinaan käskynhaltialle, jonka, jos syytä siihen on, tulee wirallisesti waatia siitä asianomaisten selitystä, wissin lyhyen ajan kuluessa annettawaksi, ja sitten antaa päätöksensä asiassa, wiimeistäänkin päiwänä sen jälkeen, jona selityksen antamisen määräaika loppui. Keisarin käskynhaltian päätökseen tyytymättömällä on walta, wiimeistäänkin kahdeksantena päiwänä tiedon siitä saatuansa, sitä wastaan toimittaa walituksensa, jotka owat annettawat samalle käskynhaltialle ja häneltä siitä waaditun selityksen ja oman lausuntonsa sekä asiakirjain kanssa, wiipymättä lähetettäwät maan korkeimpaan oikeuswirastoon, joka ne joutuisasti esiin ottaa ja päättää.
Waltiopäiwämiehen waalista Papissäätyyn walitetaan, hippakuntain papiston ja koulun-opettajain puolesta, Tuomiokapituleihin; ja noudatetaan siinä muuten yhdenlaista järjestystä ja samanlaisia perustuksia, kuin tässä ylempänä määrätty on. Waltiopäiwämiehen waalista Yliopistossa pannaan walitukset neljässätoista päiwässä sen perästä maan korkeimpaan oikeuswirastoon,
17 §.
Älköön se, joka on waltiopäiwämieheksi walittu, kieltäytykö tästä toimesta, ellei hän woi näyttää sellaisia esteitä, jotka yleinen laki sanoo laillisiksi esteiksi, taikka ole kuudenkymmenen wuoden ikäinen.
Waltiopäiwämiehen toimesta pois-sanoutumisen, joka tapahtuu waalitilaisuudessa, tutkii waalinpitäjä. Jos pois-sanoutuminen tapahtuu jälkeenpäin, waan ennen Waltiosäätyjen kokoutumista, niin Keisarin ja Suuriruhtinaan käskynhaltia, tahi asianomainen Tuomiokapituli, tahi Yliopiston Konsistoriumi tutkii sen syyt.
Jos joku tahtoo walittaa päätöksestä, joka koskee pois-sanoutumista waltiopäiwämiestoimesta, menetellään sen suhteen niinkuin 16 §:ssä sanottu on.
Waltiopäiwäin aikana älköön waltiopäiwämies pois-sanoutuko toimestansa, ellei hän näytä sellaista estettä, jonka se sääty hywäksyy, johon hän kuuluu.
18 §.
Jos pois-sanoutuminen on hywäksytty taikka walittu waltiopäiwämies julistettu oikeuttomaksi toimessansa olemaan, taikka jos walittu Waltiopäiwämies erkanee kuoleman kautta tahi puhemieheksi otetaan, tulee asianomaisten joutuisasti toimeen-panna uusi waali. Semmoisen waalin Talonpojansäädyssä toimittawat ne walitsiamiehet, jotka 13 §:n mukaan omat samoja waltiopäiwiä warten walitut.
19 §.
Jos joku waalipiiri jättää panematta oikean määrän edusmiehia, olkoon sen sakon alainen, jonka sääty näkee kohtuulliseksi ja joka woidaan katsoa sitä kulunkia wastaawaksi, minkä joku toinen yhdenwertainen waalipiiri tulee waltiopäiwämiehen ylöspidosta maksamaan. Tämä sakko menee säädyn kassaan. Tästä on kuitenkin eroitettu Lapin tuomarikunta, jos edusmiestä sen puolesta ei walita.
20 §.
Walittu waltiopäiwämies saakoon riittäwän ja soweliaan ylöspidon, sekä palkkion matkakuluistansa waltiopäiwille ja sieltä pois, niiltä, jotka owat waali-oikeutetut siinä piirikunnassa, joka hänen on walinnut. Tarpeelliset määräykset tässä tehdään ennen waaleja; ja owat asianomaiset Maistraatit ja Kruununwoudit welkapäät, edelliset porwarissäädyn ja jälkimäiset Talonpojansäädyn edusmiehille, ilman eri palkkiotta, nämät rahat ylöskantamaan ja niistä tekemään tilin. Papissäätyyn kuuluwain edusmiesten suhteen on ylöskannosta sowittawa samassa kuin waalijärjestyksestä sopimusta tehdään.
Jos walittu waltiopäiwämies tekee palkkiostansa walituksen, olkoon asianomaisella säädyllä oikeus määrätä, kuinka paljo hänen tulee saada tästä toimituksesta.
Jos walittu ei oikeassa ajassa tule waltiopäiwille, menettäköön palkkionsa poissa-olon ajalta, jos se sääty, johon hän kuuluu, tutkittuansa tämän suhteen ilmoitetut esteet, katsoo olewan syytä niin päättää; ja on säädyllä myös walta, asian laatua myöten, sen lisäksi tuomita hänen korkeintansa yhtä suureen sakkoon. Sama laki olkoon sille, joka muutoin, säädyn luwatta, on säädyn keskusteluista esteettömästi poissa. Mitä poisjäänyt näin tuomitaan maksamaan, menköön säädyn kassaan.
21 §.
Wirka- tahi palwelusmies, joka koettaa wirkamahdillansa waikuttaa waltiopäiwämiehen waaliin, menettäköön wirkansa. Jos joku tawataan wiettelemisellä tahi houkuttelemisella häirinneen waaliwapautta, rangaistakoon wankeudella neljästätoista päiwästä kolmeen kuukauteen asti. Jos uhkauksia tahi wäkiwaltaa on samanlaisessa tarkoituksessa käytetty, rangaistakoon sen tekiä wankeudella yhdestä kuukaudesta yhteen wuoteen asti; jos hän on wirka- tahi palwelusmies, menettäköön sen lisäksi wirkansa.
22 §.
Päiwänä sen jälkeen, joksi Waltiosäädyt owat kutsutut kokoon, pitää Ritariston ja Aatelin jäsenten, Ritarihuonejärjestyksen määräämällä tawalla, näyttämän oikeutensa waltiopäiwämiestoimen käyttämiseen, sekä walittujen Papis-, Porwaris- ja Talonpojansäädyn jäsenten tuoman waltuuskirjansa sen tarkastettawaksi, jonka Keisari ja Suuriruhtinas siihen määrää. Tässä tarkastuksessa tutkitaan, owatko waltuuskirjat tehdyt määrättyyn muotoon; ja pidetään siinä pöytäkirja, joka annetaan näille kolmelle säädylle kullenkin. Sille, jonka waltuuskirja oikeaksi nähdään, annetaan pääsypoletti.
Jokaisen säädyn tulee kuitenkin sitten tutkia waltiopäiwämiestoimen käyttämisoikeutta, niin hywin sellaisen jäsenensä suhteen, jonka waltuuskirjaa ei ole hywäksytty, kuin myös senkin, jota wastaan muutoin waltiopäiwäin kuluessa, tämän perustuslain johdosta, jotakin muistutusta ilmautuu. Se, jonka waltiopaiwämies-oikeus on säädyssä pantu kysymykseen, pysyy kuitenkin toimessaan säädyn jäsenenä, kunnes hän on siihen oikeuttomaksi julistettu.
23 §.
Sinä päiwänä, joksi Waltiosäädyt owat kutsutut kokoon, ilmoittaa Keisari ja Suuriruhtinas kenen Hän on Ritariston ja Aatelin Maamarsalkiksi nimittänyt sekä määrää Papissäädyn puhemieheksi Arkkipispan, taikka, jos se on sairasna tahi poissa, taikka hänen wirkansa awoinna, jonkun toisen Pispoista. Sen ohessa walitsee Keisari Ritaristolle ja Aatelille wara-Maamarsalkin ja Papissäädylle wara-puhemiehen näiden säätyjen jäsenistä.
Niin pian kuin Porwaris- ja Talonpojansäädylle on tullut tieto, miten 22 §:ssä mainittu wa!tuuskirjain tarkastus on käynyt, pyytäkööt he wiipymättä Keisarilta, tahi Hänen sitä warten määräämältä siaiseltansa, lähetystöjen kautta, puhemiehiä ja wara-puhemiehiä, jotka silloin kummallenkin säädylle sen jäsenistä nimitetään. Kunnes puhemiehet owat tulleet määrätyiksi, johtaa kummastakin säädystä puhetta siellä läsnäolewa ikäwuosiltaan wanhin jäsen.
Maamarsalkille ja puhemiehille määrää Keisari yleisistä waroista wissiin summan, niiden erinäisten kulujen palkkioksi, joita heillä waltiopaiwäin aikana on.
24 §.
Maamarsalkki, wara-Maamarsalkki, puhemiehet ja wara-puhemiehet tekewät Keisarin ja Suuriruhtinaan tahi Hänen sitä warten määräämän siaisensa edessä seuraawan walan:
"Minä N. N., nimitetty ja määrätty olemaan näillä waltiopäiwillä Ritariston ja Aatelin Maamarsalkkina (wara-Maamarsalkkina), (Papis-, Porwaris-, Talonpojansäädyn puhemiehenä, wara- puhemiehenä), lupaan ja wannon, Jumalan ja hänen pyhän ewankeliuminsa kautta, että minä tahdon ja olen welwollinen kaikella woimallani kokemaan ylläpitää ja puolustaa niin hywin Keisarin ja Suuriruhtinaan oikeutta kuin säädyn ja Waltiosäätyjen etuuksia ja oikeuksia, woimassaolewain perustuslakien (Maamarsalkki ja wara-Maamarsalkki lisääwät: ja Ritarihuonejärjestyksen) mukaan. Tämän lupaan minä uskollisesti pitää, niin totta kuin Jumala minua auttakoon hengen ja sielun puolesta."
25 §.
Kun Maamarsalkki ja puhemiehet owat tehneet walan, kokoutuwat säädyt, kukin erikseen, terwehtäwät toisiansa lähetystöjen kautta ja walitsewat jäseniä lähetystöön, joka, Maamarsalkin ja puhemiesten johdattaessa, menee Keisarille ja Suuriruhtinaalle, tahi sille jonka Hän siaansa asettaa, kukin sääty eriksensä, lausumaan säätyjen alamaiset kunnian-osoitukset sekä anomaan ajan määräämistä waltiopäiwäin awaamiseen.
26 §.
Keisari ja Suuriruhtinas, taikka se jonka Hän sitä warten on siaansa määrännyt, ilmoituttaa säädyille sen päiwän, joka on määrätty waltiopäiwäin awaamiseksi. Sinä päiwänä pitää kaikkien säätyjen, jumalanpalweluksen pidettyä, tuleman ko'olle waltiosaliin, jossa Keisari, tahi se jonka Hän siaansa on määrännyt, terwehtää Waltiosäätyjä ja julistaa waltiopäiwät awatuiksi; jonka jälkeen säädyt, kukin wuorossansa, Maamarsalkin ja puhemiesten kautta lausuwat alamaiset kunnian-osoituksensa. Keisari antaa Waltiosäädyille tiedon niistä esityksistä, jotka Hän tahtoo Waltiosäädyille esittää; kuitenkin saatettakoon myös sittemmin waltiopäiwäin kuluessa antaa muitakin esityksiä Waltiosäätyjen käsiteltäviksi.
27 §.
Kaikilla warsinaisilla waltiopäiwillä pitää, joko niitä awattaessa taikka neljässätoista päiwässä sen jälkeen, waltiowaraston tila Waltiosäädyille näytettämän, että saisiwat tietää miten Kruunun tulot owat maan hyödyksi ja parhaaksi käytetyt.
28 §.
Jokaisessa säädyssä pitää oleman Sihteeri, joka siinä kirjoittaa pöytäkirjan. Ritaristossa ja Aatelissa toimittaa Ritarihuoneensihteeri tätä wirkaa. Papis- ja Porwarissääty walitsewat tähän soweliaan miehen siinä järjestyksessä, jonka he, kumpikin itse kohdastaan, näkewät hywäksi määrätä. Talonpojansäätyyn määrää Keisari ja Suuriruhtinas, ennen Waltiosäätyjen kokoontuloa, Sihteeriksi lain-oppineen ja taitawan miehen, joka sen ohessa on welwollinen asiain käsittelemisessä auttamaan puhemiestä neuwoilla ja antamaan säädyn jäsenille tietoja itsekunkin laillisista oikeuksista ja welwollisuuksista. Talonpojansäädyn Sihteeri älköön, ilman nimenomaisetta muistutuksettansa ja wastalausettansa, säädyn pöytäkirjaan ottako tahi ulostoimituttako mitään perustuslakeja wastaan sotiwata; kuitenkaan ei hänellä säädyssä ole mitään ääntöä.
Ennenkuin Talonpojansäädyn Sihteeri astuu wirkatoimeensa, tekee hän Keisarin taikka sen edessä, jonka Hän on siaansa pannut, seuraawan walan: "Minä N. N. nimitetty ja määrätty Talonpojansäädyn Sihteeriksi näillä waltiopäiwillä, lupaan ja wannon Jumalan ja hänen pyhän ewankeliuminsa kautta, että minä tahdon ja olen welwollinen tätä wirkaa toimittaessani kaikella woimallani noudattamaan ja ylläpitämään niin hywin Keisarin ja Suuriruhtinaan oikeutta kuin säädyn ja Waltiosäätyjen etuuksia ja oikeuksia, woimassaolewain perustuslakien mukaan. Tämän kaiken lupaan minä uskollisesti pitää, niin totta kuin Jumala minua auttakoon hengen ja sielun puolesta."
Ne palwelusmiehet, jotka jokainen sääty muuten katsoo itsellensä waltiopaiwillä tarpeellisiksi, asettaa sääty itse.
Talonpojansäädyn Sihteeri saapi yleisistä waltiowaroista sen palkan, minkä Keisari määrää.
29 §.
Kaikilla warsinaisilla waltiopäiwillä pitää kahdeksassa päiwässä niiden awattua asetetettaman: yksi lakiwaliokunta, yksi talouswaliokunta, yksi waltiowaliokunta, yksi suostuntawaliokunta ja yksi pankkiwaliokunta. Laki-, talous-, ja waltiowaliokunnissa tulee olla 16 ja suostunta- sekä pankkiwaliokunnissa 12 jäsentä kussakin, jotka, yhtä monta kustakin säädystä, walitaan walitsiamiesten kautta. Samalla tawalla walitaan myös warajäseniä, jotka, kun waliokunnan jäsenille sattuu estettä, astuwat heidän siaansa.
Wäli-aikaisilla waltiopäiwillä älköön useampia waliokuntia asetettako kuin niissä esiintulewien asiain walmistamista warten tarwitaan.
30 §.
Jos jotakin kysymystä, josta waliokunnan mietintöä tarwitaan, ei soweliaasti woida lykätä mihinkään 29 §:ssä mainituista waliokunnista, taikka jos katsotaan että se ajan woittamisen tahi muun syyn wuoksi on annettawa erinäisen waliokunnan walmistettawaksi, olkoon Waltiosäädyillä oikeus asettaa tällainen waliokunta.
Jos jossakin waliokunnassa töitä karttuu niin, ettei niitä woida oikeassa ajassa saada toimitetuiksi, hankkikoon waliokunta säädyiltä enemmän jäseniä ja jakautukoon osastoihin töiden jouduttamista warten. Jokaisessa tämmöisessä osastossa pitää oleman wähintäänkin kaksi jäsentä kustakin säädystä ja saa se waliokunnan nimessä antaa lausuntoja sinne lykätyistä asioista.
Kukin sääty asettakoon myös, jos sen tarpeelliseksi näkee, waliokunnan edeltäpäin walmistamaan sen yksityisiä walituksia ja asioita.
31 §.
Älköön Senaatin jäsen olko waliokunnan jäsenenä, älköönkä ketään muutakaan walittako semmoiseen waliokuntaan, jossa tilinteko hänen wirkatoimistansa woipi tarkastettawaksi tulla.
32 §.
§. Sillä, joka jo ennen on walittu jäseneksi kahteen waliokuntaan, olkoon oikeus sanoutua pois hänelle annetusta enemmästä osan-ottotoimesta waliokuntatöissä; mutta muutoin on kunkin säädyn wallassa, ilmoitetun esteen tutkittua, päättää woipiko säädyn walitsema waliokunnanjäsen saada tällaisesta toimesta wapautusta.
33 §.
Waliokunnat walitsewat, kukin kohdastaan, waliokunnan jäsenistä esimiehen. Kunnes tällainen waali on tapahtunut, on Ritariston ja Aatelin ensimmäinen läsnä-olewa jäsen puheenjohtajana.
Waliokuntain tulee, kunkin kohdastansa, walita Sihteerinsä ja ne muut palwelusmiehet, joita niissä tarwitaan.
34 §.
Lakiwaliokunnan tulee antaa lausuntonsa niistä säätyjen sinne lykkäämistä ehdotuksista, jotka koskewat perustuslain, sekä yleisen riita-, rikos-, kirkko- ja merilain säätämistä, muuttamista, selittämistä tahi kumoomista.
35 §.
Talouswaliokuntaan lykätään ne säätyjen käsittelemistä ja lausunnon antamista warten tulleet ehdotukset, jotka koskewat maan yleistä taloudenhoitoa tahi siihen kuuluwia kaikenlaisia laitoksia, sekä myös siihen waarantawain asetusten ja sääntöjen muuttamista, selittämistä tahi kumoomista.
36 §.
Waltiowaliokunta, jonka pitää saada tieto waltiowaraston tilasta ja kaikki sen luwunlaskut ja asiakirjat nähdäksensä, on welwollinen antamaan mietintönsä miten waroja maan tarpeiden täyttämiseksi, jollei waltiowaraston wakinaiset tulot siihen riitä, on hankittawa, kuin myös erittäin tarkastaa millä tawalla wiime waltiopäiwillä erinäisiin tarkoituksiin myönnetyt rahanmääräykset owat käytetyt. Jos waltiopäiwäin kuluessa esitetään muitakin ehdotuksia wakinaisista tahi satunnaisista rahanmääräyksistä johonkin waltiowaraston tahi muuhun yleiseen tarpeesen, taikka erinäistä tarkoitusta warten, taikka myös muita asioita, joilla on yhteyttä waltiowaraston tulojen tahi menojen kanssa taikka jotka niihin waikuttawat, niin on waltiowaliokunta myöskin welwollinen antamaan niistä Waltiosäädyille mietintönsä.
Waltiowaliokunnan tulee myös, Maamarsalkin tahi asianomaisen puhemiehen tahi waliokunnan esimiehen ehdotuksesta, Waltiosäätyjen oikeudella määrätä se töiden laweuden ja laadun mukaan sowitettu palkkio, joka on tulewa niin hywin Ritariston ja Aatelin sekä Papis- ja Porwarissäädyn, kuin waliokuntainkin sihteereille ja kaikkein säätyjen ja waliokuntain palwelusmiehille.
37 §.
Suostuntawaliokunnan tulee walmistaa kaikki säädyistä sinne lykätyt asiat, jotka koskewat muutosta suostuntaweron maksamisen säännöissä; arwiolta laskea tulot erinäisistä suostuntaweroista sekä, sittenkuin suostuntaweron suuruus on määrätty, ehdotella minkä perustusten mukaan ja niillä tawalla se on jaettawa ja sen ohessa Waltiosäädyille antaa ehdotus suostuntawero-säännöiksi.
38 §.
Pankkiwaliokunnan tulee tutkia Pankin hallitus ja Waltiosäätyjen hoitoon ja wastattawiksi pantujen rahastojen tila; siitä, niin pian kuin mahdollista on, säädyille antaa kertomus ja ehdotella näiden rahastojen hoitoa warten tarpeellisiksi katsottuja sääntöjä.
39 §.
Kaikkien waliokuntain pitää kokoutua wiimeistäänkin neljässä päiwässä sen jälkeen kuin he asetettiin, ja sitten säätyjen täysi-istuntoihin lähettää lausuntonsa ja ehdotuksensa, sitä myöten kuin asiat ennätetään saada walmiiksi.
Jos waliokunnan jäsen on kolme kertaa, ilman laillisetta esteettä tahi erinäisettä luwatta, jäänyt waliokunnan kokouksista pois, on se ilmoitettawa asianomaiselle säädylle, jonka tulee tämän johdosta pitää semmoista tointa, kuin asianhaarat waatiwat.
40 §.
Jos waliokunta näkee tarwitsewansa suullisia tahi kirjallisia tietoja joltakin wirkamieheltä tahi yleiseltä laitokselta, joka ei ole Waltiosäätyjen hallinnon alla, tulee waliokunnan hankkia Senaatin esimieheltä käsky asianomaisille waadittujen tietojen antamiseen.
41 §.
Jos Waltiosäädyt, kohdastaan tahi waliokunnan ilmoituksen johdosta, määrääwät että joku asia on kahden tahi useamman waliokunnan yhdessä walmistettawaksi esiin-otettawa, pitää näiden waliokuntain, kunkin jäsenistänsä, määrätä edusmiehiä, yhtä monta kustakin säädystä, asiata käsittelemään ja siitä lausuntonsa antamaan, ilman waliokuntain muiden jäsenten ottamatta osaa sen asian walmistamiseen.
Näin yhdistetyllä waliokunnalla olkoot muuten samat säännöt noudatettawina, kuin waliokunnilla yleisesti.
42 §.
Waliokunnassa äännöstettäessä luetaan äänet mieslukua myöten waliokunnan kaikkien läsnäolewain jäsenten kesken. Jos äänestäminen toimitetaan suljetuilla lipuilla, pitää aina yksi lippu erilleen pantaman, awattawaksi kun äänet yhteen-luettua nähdään tasan jakautuneiksi. Ehdotuksesta päätöstä warten on noudatettawana mitä tässä alempana säätyjen suhteen sanotaan.
Jäsen, joka ei ole yhdistynyt waliokunnan päätökseen, saa waliokunnan mietintöön liittää eriäwän mielipiteensä, joka siinä tapauksessa on kirjallisesti annettawa; älköön kuitenkaan waliokunnan mietintöä sillä wiiwytettäkö.
43 §.
Maamarsalkki ja puhemiehet, sekä heidän siaisensa, kuin myös Talonpojansäädyn Sihteeri, saawat olla waliokunnissa läsnä, milloin niin tahtowat, kuitenkin ilman osanotto-oikeudetta keskusteluihin ja päätöksiin.
44 §.
Waliokunnasta lähtewät mietinnöt ja tutkintoon-lykkäykset tarkastetaan waliokunnan tahi sen sitä warten walittujen jäsenten edessä.
Waliokunnasta lähtewät toimitukset allekirjoittaa esimies waliokunnan puolesta.
45 §.
Maamarsalkin ja puhemiesten pitää, kunkin säätyänsä warten, toimittaa kutsumus täysi-istuntoon; siinä esittää asiat; ylösottaa ja johdattaa keskustelut; tehdä ehdotus päätöstä warten; ylläpitää järjestystä kokouksissa ja myös muutoin walwoa ettei mitään maan perustuslakeja wastaan sotiwata tulisi säädyssä keskusteltawaksi, kuin myös lopettaa täysi-istunto.
Maamarsalkki tahi puhemies älköön kuitenkaan ottako osaa keskustelemiseen tahi äänestämiseen, älköönkä ehdotelko muuta kuin mikä tarpeellista on perustuslakien, sekä Waltiosäätyjen tahi kunkin säädyn erinäisten päätösten ja niiden järjestysten ja sääntöjen toimeen-panemiseksi, jotka säädyt owat waltiopäiwä-asiain käsittelemistä warten määränneet.
Säätyjen keskustelut owat julkiset, paitsi niissä eri tapauksissa, milloin joku sääty kerraksensa toisin päättää.
Kutsumus täysi-istuntoon tiedoksi pannaan päiwällä ennen kokousta.
46 §.
Täysi-istunnossa on jokaisella säädyn-jäsenellä oikeus pöytäkirjaan wapaasti puhua ja lausua mielensä kaikissa asioissa, joita silloin käsitellään, ja kaiken sen laillisuudesta, mitä säädyssä tapahtuu. Jokainen puhuu, seisollaan ja sialtansa, siinä järjestyksessä jossa hän sitä warten on ilmoittanut itsensä ja ylöshuudetuksi tulee; ja älköön kenelläkään olko oikeutta puhua pöytäkirjasta siwutse.
Älköön kukaan rohjetko lausua loukkaawia, pilkallisia tahi muuten sopimattomia sanoja Hallituksesta tahi yksityisistä hengistä. Jos tämä tapahtuu, saakoon Maamarsalkki tahi puhemies kieltää hänen puhumasta, ja tutkikoon sitten sääty, pitääkö hänen Maamarsalkilta tahi puhemieheltä saada nuhteita ja waroituksia, wai onko asia annettawa oikeuden käsiteltäwäksi taikka siksensä jätettäwä.
47 §.
Säädyt woiwat kokoutua samaan huoneesen yhteisesti keskustelemaan jostakin yleisestä, waltiopäiwillä käsiteltäwänä olewasta asiasta, kuitenkin ilman oikeudetta siellä päätöstä tehdä; ja on siinä puheenjohtajana Maamarsalkki tahi, jos hän on estetty, se läsnä-olewa puhemies, joka 1 §:ssä säätyjen kesken waarin-otetun järjestyksen mukaan siihen on lähinnä. Jos joku sääty tahtoo tämmöistä kokousta, annettakoon siitä ja myös keskustelun aineesta toisille säädyille tieto. Jos joku toinen sääty myöntyy tähän pyyntöön, pitää kaikkien säätyjen kokous tapahtua. Maamarsalkki ja puhemiehet sopiwat keskenänsä kokouksen ajasta ja paikasta, ja kutsumuksen siihen ulosantaa Maamarsalkki edellisenä päiwänä.
Senaatin esimies ja jäsenet saawat tulla säätyjen yhteisiin kokouksiin, osanotto-oikeudella niihin keskusteluihin, joita siellä pidetään; ja tulee Senaatin esimiehen saada Maamarsalkin kautta tieto näiden kokousten ajalta ja paikasta, kuin myös niissä käsiteltäwiksi tulewista asioista.
Yhteisessä kokouksessa käsiteltäwänä olleesta asiasta pitää, niin pian kuin keskustelu on loppuneeksi julistettu, jokaisen säädyn omassa huoneessansa tekemän päätös, ilman enempää keskustelua asiasta pitämättä.
48 §.
Asiassa, joka koskee jotakin säädyn-jäsentä itsekohtaisesti, saa hän kyllä keskustelussa, waan ei päätöksen teossa, olla läsnä.
49 §.
Älköön muu kuin ewankelis-lutherilaiseen uskontunnustukseen kuuluwa ottako osaa niiden ehdotusten tarkastamiseen, joita waltiopäiwillä esitellään kirkkolaista maan lutherilaisille seurakunnille tahi muista näiden kirkollisista asioista.
50 §.
Ne Keisarin ja Suuriruhtinaan kirjoitukset ja esitykset, joita ei jo waltiopäiwiä awattaessa ole säädyille ilmoitettu, annetaan heille jonkun Suomenmaan Senaatin jäsenen kautta.
51 §.
Pyyntö-esitys sellaisessa asiassa, joka on käsiteltäwä yleisessä waliokunnassa, pitää waltiopäiwämiehen tehdä siinä säädyssä, johon hän kuuluu, neljässätoista päiwässä waltiopäiwäin awaamisesta. Sittemmin älköön tällaista kysymystä saatettako nostaa, ellei joku jossakin säädyssä jo tehty päätös taikka muu waltiopäiwäin aikana sattunut tapaus siihen suorastaan aihetta anna.
Jos waltiopäiwämiehellä on aikomus tehdä joku pyyntö-esitys, pitää hänen siitä antaa edeltäpäin tieto säädyn puheenjohtajalle; jota paitsi kaikki pyyntö-esitykset owat, ennenkuin ne esitellään, kirjoitettuina säädyn Sihteerille annettawat. Älköön samaan kirjoitukseen useampia erilaatuisia asioita yhteen-pantako.
52 §.
Keisarin ja Suuriruhtinaan esityksiä älköön lopullisesti käsiteltäwiksi otettako, ennenkuin yleinen waliokunta niistä on lausunnon antanut.
Kun yleistä asiata koskewa pyyntö-esitys jossakin säädyssä on ehdoteltu, woipi sääty myös, jos sen hywäksi näkee, lykätä kysymyksen yleisen waliokunnan käsiteltäwäksi.
53 §.
Kun esitys ensi kerran jossasin säädyssä esiin-tulee, pitää se, ellei sääty kohta yksimielisesti lykkää sitä waliokuntaan, olla pöydällä tulewaan kokoukseen, jolloin sellainen lykkääminen on tehtäwä.
Kun ehdotus perustuslain muuttamiseen taikka ilmoitus waltiowaraston tilasta waliokuntaan lykätään, älköön keskustelua missään säädyssä pidettäkö; mutta jos säädyn-jäsen tahtoo muussa asiassa tehdä lauseen pöytäkirjaan, pitää sekin waliokunnalle annettaman; älköön asian lähettämistä kuitenkaan sillä wiiwytettäkö.
Jos nousee kysymys mihin waliokuntaan joku asia on lykättäwä, woidaan sellainen kysymys waan siksi kokoukseksi, jossa se on tehty, pöydälle panna, mutta pitää ensitulewassa wälttämättömästi ratkaistaman.
54 §.
Yleisen waliokunnan antama mietintö on jokaiselle säädylle erittäin jaettawa ja, mahdollisuutta myöten, yht'aikaa kaikissa säädyissä käsiteltäwäksi otettawa.
55 §.
Maamarsalkin ja puhemiesten pitää, kahden jäsenen kustakin säädystä sekä Talonpojansäädyn Sihteerin läsnä-ollessa, ennenkuin täysi-istunnot säädyissä tiedoksi pannaan, kokoutuman asiain esittelemisestä siten sopiaksensa, kuin sanotussa suhteessa tarpeelliseksi tulla saattaa.
Keisarin ja Suuriruhtinaan esitykset owat aina ensimmäisinä otettawat säädyissä käsiteltäwiksi.
56 §.
Kun yleisen waliokunnan mietintö on tullut sisään ja ensi kerran esitetty, pitää se pöydälle pantaman. Seuraawassa esitystilassa pantakoon se, olkoonpa siitä keskustelu tahi ei, uudestansa pöydälle, jos kaksi tahi useampi jäsen sitä pyytää; mutta kun asia kolmannen kerran esiin-tulee, pitää se päätettäwäksi otettaman.
Waliokuntain walmistawaiset tutkintoon-lykkäykset ja kyselmykset owat heti ratkaistawat, ellei pöydälle-panoa anota.
Säätyjen kanslioissa pitää aina olla saatawilla luettelo pöydälle-pannuista asioista ja niihin kuuluwista asiakirjoista.
57 §.
Kun kysymys, josta waliokunta on lauseensa antanut, otetaan ratkaistawaksi, tulee säädyn joko heti asianhaarain mukaan siitä tehdä päätöksensä, taikka, jos asia katsotaan waatiwan enempää selwitystä, lykätä se takaisin waliokuntaan.
Jos se waliokunta, johon takaisin-lykkäys jostakin säädystä on tehty, näkee kysymyksen jo ratkaistuksi muiden säätyjen siitä tekemällä päätöksellä, antakoon waliokunta tästa tiedon sille säädylle, josta takaisin-lykkäys on tullut. Muussa tapauksessa pitää waliokunnan antaa uusi mietintö.
Kun mietintö sitten uudestaan säätyihin tulee, niin sen suhteen meneteltäköön 56 §:ssä sanotulla tawalla, ja enempää takaisin-lykkäystä älköön tapahtuko.
58 §.
Kun asia on lopullisesti päätettäwä, pitää kaikki siihen kuuluwat asiakirjat ylösluettaman, jos joku säädyn jäsen sitä waatii. Älköön mitään asiaa, josta on keskusteltu, otettako lopullisesti päätettäwäksi, ennenkuin sääty, Maamarsalkin tahi puhemiehen kysyttyä, on julistanut keskustelun lopetetuksi; ja pitää sen jälkeen äännös-esitys, keskustelun johdosta, tehtämän. Jos waliokunnan mietintö kokonaisenaan tahi muu kysymys woipi tulla myönnettäwäksi tahi hyljättäwäksi, pitää Maamarsalkin tahi puhemiehen ensimäinen äännös-esitys olla myöntämisestä. Jos siihen wastataan kieltämällä, on seuraawa esitys sowitettawa sen mukaan mitä asiasta keskusteltaessa on muistutettu tahi lausuttu. Jos asiassa on useampia osia, joita ei hywästi sowi yhdessä päättää, pitää eri esitys kustakin osasta tehtämän nyt sanotussa järjestyksessä.
59 §.
Esitys, jonka Maamarsalkki tahi puhemies päätöstä warten tekee, pitää aina niin muodostettaman, että siihen woipi wastata ainoastaan "jaa" tahi "ei". Muistutuksia esitykseen lausemuodon suhteen käyköön kyllä tehdä, mutta mitään uutta keskustelua itse asiassa älköön sallittako. Sittenkuin tämä esitys, sellaisena kuin sääty sen on hywäksynyt, on esitetty ja wastattu, ilmoittaa Maamarsalkki tahi puhemies miten hän on annetun wastauksen käsittänyt. Jos tätä wastaan ei muistutusta tehdä, pitää se jäädä pysywäksi ja päätös kirjoitettaman sen wastauksen mukaan, jonka Maamarsalkki tahi puhemies on julistanut woittopuoliseksi. Säädyn jäsenellä, joka ei hywäksy Maamarsalkin tahi puhemiehen käsitystä säädyn wastauksesta, olkoon oikeus äännöstämistä pyytää, jota älköön kiellettäkö.
60 §.
Kun on äännöstettäwä, pitää äännös-esitys ja selwä wasta-esitys kirjallisesti tehtämän ja tarkastettaman sekä äännöstäminen suorastaan sen perästä toimitettaman; mutta esitystä älköön tehtäkö äännöstämisen tarpeellisuudesta, älköönkä myös äännöstämistä siitä sallittako.
61 §.
Äännöstäminen on aina toimitettawa lipuilla, joihin on painettuna "jaa" tahi "ei". Jaa- ja ei-lippujen wälillä, joiden pitää oleman yksinkertaiset ja suljetut, ei saa olla mitään ulkonaista eroitusta. Äänet luetaan miesluwun mukaan; ja pitää Maamarsalkin tahi puhemiehen, jaa- ja ei-äänten tasan-olemisen wälttämiseksi, jokaisessa äänestämisessä ennen lippujen lukemista ulosottaa ja erillensä panna yksi niistä. Jos, muut liput yhteenluettua, äänet nähdään tasan jakautuneiksi, on erilleen pantu lippu awattawa ja päätöksen tekewä.
62 §.
Päätöstä wastaan saakoon se, joka päätökseen ei ole yhdistynyt, ilmoittaa eriäwän ajatuksensa pöytäkirjaan, mutta tämä älköön missään tapauksessa saattako uuteen keskustelemiseen näin jo päätetystä asiasta.
63 §.
Maamarsalkki tahi puhemies älköön kieltäytykö säädyn keskustettawaksi esiin-ottamasta säädyn-jäsenen nostamaa kysymystä, taikka jo esiin-otetusta säädylle esitystä asettamasta, paitsi milloin näkee kysymyksen sotiwan perustuslakia tahi asiasta jo tehtyä päätöstä wastaan, taikka muutoin olewan niin arkalaatuisen, että se ei sowi tulla keskustelun-alaiseksi, jolloin hänen myös pitää tällaisen kiellon syyt joka kerta ilmoittaman.
64 §.
Päätöstä ei saa tarkastaessa muuttaa, mutta sellaisia lisäyksiä käy siihen kyllä tehdä, jotka eiwät waikuta muutosta päätöksessä. Mitä säädyn-jäsen on lausunut, ja siitä syntynyt keskustelu, woidaan hänen suostumuksellaan ja säädyn myöntämällä pöytäkirjaa tarkastettaessa jättää siitä pois; kuitenkaan ei sellaista, johon päätös selwästi perustuu.
65 §.
Waltiopäiwämiehellä, joka ei ole ollut läsnä kuin päätös jossakin asiassa tehtiin siinä säädyssä, johon hän kuuluu, olkoon lupa sittemmin pöytäkirjaan ilmoittaa ettei hän siihen päätökseen ole osaa ottanut, waan älköön saako mitään muistutusta sitä wastaan tehdä.
66 §.
Jokaisen säädyn pitää pöytäkirjanotteella antaman toisille säädyille tieto päätöksistänsä asiassa, josta yleinen waliokunta on mietintönsä antanut, niin myös muissakin sellaisissa kysymyksissä, jotka eiwät koske säätyä erittäin. Jos asia vaatii suurempata kiirutta, olkoon säätyjen wallassa myös lähetystöjen kautta ilmoittaa päätöksiänsä toisilleen; kuitenkin pitää säädyn Sihteerin päällekirjoittama kopia siitä esityksestä, johon päätös perustuu, aina muassa olla ja lähetystön puheenjohtajan lukea se toisissa säädyissä.
67 §.
Päätös yleisen waliokunnan käsiteltäwänä olleessa asiassa pitää, niin pian kuin mahdollista on, pöytäkirjan-otteella waliokunnalle ilmoitettaman.
Jos waliokunta silloin näkee säätyjen jossakin kysymyksessä tulleen niin eroawaisiin päätöksiin, että lainmukaista enemmistöä ei woi heidän eri ajatuksistansa syntyä, pitää waliokunnan kokea mahdollisuutta myöten yhteen-sowitella eri ajatukset ja säädyille toimittaa tällainen sowitus-ehdotus.
Jos enemmistö jo on saatu, annetaan asiaan kuuluwat kirjat sille Waltiosäätyjen waliokunnalle, josta 77 §:ssä mainitaan.
68 §.
Kaikilla warsinaisilla waltiopäiwillä walitsewat Waltiosäädyt edusmiehiä, yhtä monta kunkin säädyn puolesta, Waltiosäätyjen tekemän ja wahwistaman johtosäännön mukaan silmällä-pitämään niiden rahastojen hoitoa Suomen Pankissa, jotka owat annetut Waltiosäätyjen haltuun ja wastattawiksi; ja owat waalit pidettäwät erikseen kussakin säädyssä ja niin aikaiseen että walitut edusmiehet woiwat toimeensa astua Waltiosäätyjen wielä ko'olla-ollessa.
Waltiosäädyt walitsewat myöskin jokaisilla waltiopäiwillä tilintutkijat, yhden kunkin säädyn puolesta, toimittamaan sanotuista rahastoista wuosittain pidettäwää tilintutkintoa.
Pankki-edusmiesten ja tilintutkijain siaan astumaan, heidän estettyinä ollessa, tulee Waltiosäätyjen walita näihin toimiin niin monta waramiestä, kuin katsowat tarpeen waatiwan.
69 §.
Kaikissa waaleissa on waariin-otettawa että nimiliput pitää, kelwataksensa, oleman yksinkertaiset, suljetut ja niin hywin oikeat henkien lukumäärän, kuin selwät heidän nimiensä suhteen. Niiden henkien wäli, jotka waalissa owat saaneet yhtä monta ääntä, ratkaistaan arwalla, milloin niin tarwitaan.
70 §.
Ne ohje-määräykset, jotka katsotaan tarpeellisiksi waltiopäiwämiestöiden sekä järjestyksen wuoksi säädyissä ja waliokunnissa, tulee Waltiosäätyjen tahi, johonkin säätyyn eriksensä koskewassa asiassa, tämän säädyn määrätä. Älköön niihin otettako mitään, joka perustuslakia tahi muuta woimassa-olewaa lakia wastaan sotii.
71 §.
Perustuslakia saatetaan säätää, muuttaa, selittää tahi kumota ainoastansa Keisarin ja Suuriruhtinaan esityksestä ja kaikkien säätyjen suostumuksella; ja tällaista asiaa koskewa esitys joko päätettäköön niillä waltiopäiwillä, joina se on tehty, taikka jätettäköön, jos wähintäänkin kaksi säätyä sitä waatii, ensintulewiksi waltiopäiwiksi, jolloin se on lopullisesti tutkittawa.
Jos kysymys nousee säädyille suotujen eri-oikeuksien, etuuksien ja oikeuksien muuttamisesta tahi lakkauttamisesta, taikka uusien eri-oikeuksien antamisesta, olkoon noudatettawana mitä Hallitus-muodossa siitä on säättynä.
72 §.
Mitä säädyt yhtäpitäwästi owat päättäneet, se olkoon kaikissa kysymyksissä Waltiosäätyjen päätös.
Jos eiwät kaikki säädyt yhdisty jonkun suostuntaweron perustuksista, niiden käyttämistawasta, tahi suostuntaweron suorittamisen jaosta, ja jos yhteensowitusta, sen mukaan mitä 67 §:ssä sanotaan, ei ole woitu toimeen saada, niin on asia ratkaistawaksi jätettäwä suostuntawaliokunnalle, enennettynä niin moneksi jäseneksi, kuin 74 §:ssä määrätään. Jos kaksi kolmasosaa näin enennetyn waliokunnan äännöstämässä olewista jäsenistä
myöntyy suostuntawaliokunnan ehdotukseen yhdessä tahi useammassa niistä kohdista, joissa Waltiosäädyt eiwät ennen ole sitä yksimielisesti hywäksyneet, niin tulee tämä ehdotus Waltiosäätyjen päätöksenä woimaan. Jos tällaista enemmistöä ei woida saada, pitää suostuntawaliokunnan ehdotella toisenlainen jako tahi toiset perustukset ja toinen muoto sen suostuntasumma-osuuden suorittamiselle, jota hyljätty kohta waliokunnan edellisessä ehdotuksessa tarkoittaa.
Jos kaikki säädyt eiwät woi yhdistyä yhtäpitäwään päätökseen rahanmääräyksistä erinäisiin tarkoituksiin, ja jos yhteensowittamisen koetus ei ole onnistunut, niin on asia jätettäwä enennetyn waltiowaliokunnan ratkaistawaksi. Jos äänestettäessä ei wähintäänkin kaksi kolmasosaa annetuista äänistä rahanmääräyksen myöntämistä puollusta, niin katsotaan Waltiosäädyt kysymyksen siitä hyljänneen.
73 §.
Kaikki asiat, paitsi 71 ja 72 §§:ssä mainittuja, ratkaistaan kolmen säädyn päätöksillä. Jos kaksi säätyä päätöksissään pysähtyy toista kahta wastaan, pitää asia niiltä waltiopäiwiltä raueta ja jäädä semmoiseksi, kuin ennen on säättynä ollut, paitsi siinä tapauksessa, josta 74 §:ssä tarkemmin määrätään.
74 §.
Jos säädyt, ratkaistessansa jotakin 73 §:ssä mainituista asioista, owat tulleet niin eroawaisiin päätöksiin, että lainmukaista enemmistöä ei woi heidän eri ajatuksistansa syntyä, taikka jos kaksi säätyä pysähtyy kahta wastaan sellaisessa kysymyksessä, joka, Waltiosäätyjen päätöksen mukaan, ei saa raueta, ja jos yhteensowittamisen koetus ei ole onnistunut, pitää se waliokunta, jonka walmistawaiseen käsittelemiseen asia on kuulunut, kohtipäisillä waaleilla säädyissä enennettämän wiideksitoista jäseneksi kustakin säädystä; ja tulee näin enennetyn waliokunnan, yhteisesti mieslukua myöten äännöstämällä, ehdottomasti ja lopullisesti hywäksyä tahi hyljätä mitä waliokunta ennen on puollustanut niissä kohdissa, joissa säätyjen päätökset owat olleet eroawaiset. Ennenkuin enennetyssä waliokunnassa käydään äännöstämään, owat äännös-esitykset lisäämättömän waliokunnan walmistettawat ja säätyjen tutkittawiksi ja hywäksyttäwiksi lähetettäwät. Äännöstettäessä pitää, ennen lippujen lukemista, yksi niistä erilleen pantaman, awattawaksi ja päätöksen tekewäksi, jos äänet muiden lippujen luettua nähdään tasan jakautuneiksi. Mitä enennetty waliokunta näin, enimpien äänten mukaan, on asiassa päättänyt, olkoon Waltiosäätyjen päätös.
75 §.
Jos Keisari ja Suuriruhtinas waatii Waltiosäätyjen lausuntoa asioista, jotka koskewat yleistä taloushoitoa tahi yleisiä laitoksia, niin ilmoitettakoon Keisarille, säätyjen yhteisellä kirjoituksella, mitä Waltiosäädyt yhtäpitäwästi taikka, jos yhtäpitäwäisyyttä säätyjen kesken ei ole, kukin sääty osaltansa on asiassa lausunut.
76 §.
Ne päätökset, jotka owat wastauksia Keisarin ja Suuriruhtinaan Waltiosäädyille antamiin esityksiin, kuin myös ne esittelyt Keisarille, jotka Waltiosäädyt muutoin owat yhteisesti päättäneet, owat kirjoitusten muodossa Keisarille toimitettawat.
77 §.
Kaikkien säätyjen kaikki yhteiset kirjoitukset, kuin myös waltiopäiwäpäätöksen, ylöspanee ja toimittaa erinäinen toimituswaliokunta, johon kuuluu kaksi jäsentä kustakin säädystä.
78 §.
Älköön mikään toimitus Waltiosäädyistä lähtekö, ennenkuin säädyt tahi Waltiosäätyjen sitä warten walitut uskotut-miehet sen owat tarkastaneet.
79 §.
Waltiopäiwäpäätöksen allekirjoittawat säätyjen kaikki jäsenet, mutta muut Waltiosäädyistä lähtewät toimitukset owat ainoastansa Maamarsalkin ja puhemiesten allekirjoitettawat.
80 §.
Kun waltiopäiwät owat lopetettawat, niin waltiopäiwämiehet, Keisarin ja Suuriruhtinaan siksi määräämänä päiwänä, tulewat, jumalanpalweluksen pidettyä, waltiosaliin, jossa säädyt, Maamarsalkin ja puhemiesten kautta, Keisarille tahi sille, jonka Hän sitä warten on määrännyt, lausuwat säätyjen alamaiset kunnian-osoitukset ja onnentoiwotukset; jonka jälkeen Maamarsalkki antaa tehdyn waltiopäiwäpäätöksen ja Keisari, tahi Hänen siaansa määrätty, julistaa waltiopäiwät lopetetuiksi ja laskee Waltiosäädyt kotiin.
Sittenkuin Waltiosäädyt sen perästä owat palanneet kokoushuoneisiinsa, lausuwat he, ennen erkanemistansa, lähetystöjen kautta jäähywäiset toisillensa.
81 §.
Keisarin ja Suuriruhtinaan Waltiosäädyille antamat esitykset, waliokuntain mietinnöt, kuin myös Waltiosäätyjen kirjoitukset Keisarille ja waltiopäiwäpäätös owat erittäin painosta ulosannettawat. Waltiopäiwäpäätös pitää myös maassa noudatettawain yleisten asetusten kokoukseen pantaman.
82 §.
Yleiset waltiopäiwä-kulungit ja maksot, paitsi niitä, jotta 23 ja 28 §§:ssä mainitaan, suoritetaan suostuntawerona sisääntulewilla tahi muilla yleisillä waroilla, joiden yli Waltiosäädyillä on käyttämiswalta.
83 §.
Tämä Waltiopäiwäjärjestys pitää kaikissa osissansa oleman peruuttamattomana perustuslakina Suomenmaan Hallitsialle ja Waltiosäädyille, kunnes he yhtäpitäwän päätöksen kautta sen muuttawat tahi kumoowat.
Enemmäksi wakuudeksi olemme me tämän tahtoneet nimiemme allekirjoittamisella ja sinettiemme allepainamisella wakuuttaa, kiinnittää ja wahwistaa, joka tapahtui Helsingissä neljäntenätoista päiwänä Toukokuuta wuonna Kristuksen syntymän jälkeen tuhat kahdeksansataa ja seitsemännellä seitsemättä.
| Ritariston ja Aatelin puolesta:
J. M. Nordenstam.
Maamarsalkki.
(L. S.)
|
Papissäädyn puolesta:
Edvard Bergenheim.
Puhemies.
(L. S.) |
Porwarissäädyn puolesta:
F. W. Frenckell.
Puhemies.
(L. S.) |
Talonpojansäädyn puolesta:
August Mäkipeska.
Puhemies.
(L. S.) |
Itsellemme pidättäen Meidän oikeutemme, semmoisena kuin se Hallitusmuodossa 21 päiwältä elokuuta w. 1772 sekä Yhdistys- ja Wakuutuskirjassa 21 päiwältä Helmikuuta ja 3 päiwältä Huhtikuuta w. 1789 on wakuutettuna ja ei ole selwillä sanoilla tullut edelläseisowassa Waltiopäiwäjärjestyksessä muutetuksi, tahdomme Me Armossa tämän Waltiopäiwäjärjestyksen peruuttamattomana perustuslakina hywäksyä ja wahwistaa. Enemmäksi vakuudeksi olemme Me tämän Omakätisesti allekirjoittaneet, joka tapahtui Pietarissa 3 (15) päivänä Huhtikuuta 1869.
ALEKSANDER.
Ministeri-Waltiosihteeri, Kreiwi ARMFELT.
Ritarihuonejärjestys 21.4.1869
Takaisin sisällysluetteloon.