Mannerheimin avoin kirje presidentti Ståhlbergille. Pariisi 28.10.1919

Herra Presidentti! Tällä hetkellä, jolloin Suomen kansa seisoo ratkaisujen edessä, jotka tulevat määräämään sen tulevaisuuden, pidän isänmaallisena velvollisuutenani julkilausua asiaintilan ja Pariisissa ja Lontoossa vallitsevan mielialan perusteellisen tutkimisen synnyttämän varman vakaumukseni. Tapausten kehitys on vielä kerran, kaikesta päättäen viimeisen, antanut kansallemme tilaisuuden, ottamalla osaa ratkaisevaan taisteluun julminta despotiaa vastaan, minkä maailma tuntee, suhteellisen vähillä uhreilla turvata vapautemme ja luoda nuorelle valtakunnallemme turvallisen ja onnellisen tulevaisuuden edellytykset sekä näyttää maailmalle, että Suomen oikeusvaltion rajaton suvereniteetti on yleinen eurooppalainen etu.

Asiantuntevalla taholla ei kukaan epäile, että neuvostovallan häviö nyt on vain ajan kysymys. Euroopan mielipide on, että Pietarin kohtalo on Suomen kädessä ja kysymystä Pietarin valloittamisesta ei pidetä suomalais-venäläisenä kysymyksenä, vaan maailmankysymyksenä, lopullisen rauhan aikaansaamiseksi ja ihmisyyden palvelemiseksi. Jos Pietari valloitetaan ilman meidän apuamme, tulee maamme seisomaan arvaamattomien vaikeuksien edessä maamme suhdetta sen itäiseen naapuriin vastaisuudessa järjestettäessä. Siinä tapauksessa emme ole antaneet meille ystävällisille valloille niitä perusteita, joita ne, meidän annettuamme hädän hetkellä voimakasta apua, olisivat voineet esittää eduksemme niitä erilaatuisia vaatimuksia vastaan, joita meille tullaan asettamaan. Jos Pietarin edessä nyt taistelevat valkoiset joukot lyödään, niin kaikki tekevät meidät siitä vastuunalaisiksi. Jo nyt kuuluu ääniä, jotka sanovat, että Suomi on välttänyt bolsevikkien maahanryntäyksen ainoastaan venäläisten armeijain toiminnan kautta etelässä ja idässä.

Neuvostohallitus on tietoinen siitä, että Suomen armeija nyt voi ratkaista Pietarin kohtalon, mutta jos tuo hallitus saa vapaat kädet, tulee se epäilemättä käyttämään ylivaltaansa meitä vastaan, ja rauha bolsevikkien kanssa taasen, joka maailman silmissä asettaisi meidät heidän rinnalleen, ei antaisi muuta kuin pettävän turvallisuuden. Antamalla venäläisille joukoille aseita ja sotatarpeita, joita suurilla vaikeuksilla olemme onnistuneet hankkimaan, emme hanki itsellemme suurempia edellytyksiä tulevaisuutemme järjestämiseksi, vaan ainoastaan vähennämme maamme puolustusvoimaa, ja tämä tapahtuu aikana, jolloin meidän täytyy olla valmiina kaikella voimalla puolustamaan oikeuttamme. Sitä vastoin me reippaalla toiminnalla aikaansaisimme takeita siitä, että äänemme tulee kuulluksi tulevissa kansainvälisissä selvityksissä, kohottaisimme kansamme voimakkaaseen ja kunnioitettuun kansainväliseen asemaan ja hankkisimme itsellemme nykyajan myötätunnon ja kiitollisuuden.

Maailman katseet ovat suunnatut meihin, ja kaikki Suomen ystävät kysyvät levottomina, osoitammeko itsemme asemamme arvoisiksi vapaana kansana ja myötävaikutammeko mekin, voimaimme mitan mukaan, rauhan aikaansaamiseksi Euroopassa. Kysytään, tuleeko kansamme, joka itse vuosi sitten häviön partaalla huusi apua, nyt torjumaan sen pyynnön, joka on sille tehty. Niistä päätöksistä, jotka nyt tehdään, tulee riippumaan, voivatko nykyisyys ja jälkimaailma syyttää urhoollista ja ritarillista kansaa siitä, että se arkamielisesti on vetäytynyt siitä teosta, jonka ihmiskunnan edut ja huolenpito sen omasta vastaisesta menestyksestä vaativat.
Lähde: G. Mannerheim: Muistelmat. Ensimmäinen osa. Otava, 1951.

Paluu vv. 1917-18 hakemistoon. Paluu historiasivuille.