Wapaus. V.K.P:n Suomalaisten Järjestöjen Keskus-Toimiston Äänenkannattaja 9.10.1920:

Rauhanteko.

Rauhanneuvottelut Punaisen Venäjän ja Valkoisen Suomen välillä näyttävät näinä päivinä päättyvän suotuisaan tulokseen — miekat pistetään tuppeen ja aletaan rauhallinen kanssakäyminen. Rauhanehdoista on jo lopullisesti päästy yksimielisyyteen. Samalla kertaa tulee toinenkin ilahuttava tieto — paanien Puola suostuu välirauhaan ja rauhanneuvotteluista on hyvät toiveet.

Sillä tavalla työväen ja talonpoikain neuvostovalta ja sen proletaarinen armeija pakottaa maailman imperialistien tukemat reunalahtarien valtiot vetämään verenhimoiset kyntensä takaisin käpäliin. Koko porvarillisen maailman ja koko kansainvälisen köyhälistön edessä on työväen vallankumous kolmevuotisissa sodissa osoittanut ehtymättömän voimansa vallankumouksellisten työtätekevien miljoonajoukkojen syvyydessä. Sen hyökkäävän valkokaartilaisketjun, jonka entente tahtoi reunavaltioista luoda Neuvosto-Venäjän lopulliseksi kuristamiseksi, on Punainen Armeija pitänyt kurissa ja pakkottanut rauhaan.

Suomen verenhimoiset lahtarit eivät ole suinkaan ensimäiseksi halunneet rientää rauhankättä lyömään. Mutta valkoisen Suomen oman aseman suuri heikontuminen pakotti sen antamaan peräksi. Suomen taloudellinen asema on porvarien omien tiedonantojen mukaan, joita ei ole enää käynyt salaaminen, suorastaan uhkaava. Kaikissa johtavissa kapitalistipiireissä on viime aikoina kynsitty tukkaa epätoivossa. Herrain mielialan voi lyhyesti kuvata Karjalan Aamulehden sanoilla, jotka se kirjoitti tk. 5 pnä kirjoituksessaan "Älkäämme vaipuko epätoivoon":

"Kohta on kulunut kaksi vuotta siitä, kun maailmanvallat laskivat aseensa, mutta unelmoidut onnen ajat eivät ole antaneet mitään merkkejä itsestään. Päinvastoin kaikki käy entistä mustemmaksi. Luonnonvoimain pakosta näyttää elämä kulkevan yhä pahempaan päin: hinnat nousevat, rahan arvo laskee, palkannauttijain pula pahenee, mutta pulaan taitavat vähitellen joutua liikemiehetkin, ainakin ne, jotka eivät ole vakavaraisia ja rahakkaita. Tätä ihmettelemme, kysymme, etsimme syitä ja olemme tyytymättömiä. Emme älyä, että pula-aika on välttämätön seuraus edellä käyneestä ja edessä oleva kriisi merkitsee käännettä, joka voi tuoda huojennuksia tullessaan".

Näin tuo viipurilainen kapitalistilehti. Mutta kaikki merkit ovat jo pitemmän ajan viitanneet siihen, että tulevaisuudelta ja edessä olevalta kriisiltä, yleiseltä romahdukselta, ei Suomen porvaristolla suinkaan ole odotettavissa "huojennuksia". Se on kurjuuden eteenpäin pakottama köyhälistö, joka on tekevä "käänteen", jota eivät lahtarit tule merkitsemän huojennukseksi. Taloudellisten lakkojen aalto on keväästä alkain huuhtonut valkoisen Suomen tuotantopaikkoja. Nyt syksyn tullen, kun elämä on vallan käänteentekevästi alkanut huonontua, on palkkaliikkeiten aaltoilu käynyt ihan kuohupäiseksi. Siellä ja täällä pilkahtaa esiin poliittisen lakon pelottavat ja enteelliset merkit. Helposti voi taloudellinen lakkoliike valkoisessa Suomessa saada poliittisen luonteen. Köyhälistön syvyyksissä siis jo liikahtelevat taistelun voimat.

Vaikkakaan ei vielä ulkonaiselta, yleiseltä luonteeltaan tuo valtava lakkoliike ole poliittista laatua, niin sillä on ainakin poliittiset vaikutukset. Kapitalistiluokka on saanut nähdä seisovansa kuilun reunalla.

Porvarillinen järjestelmä ei ole pelastanut valkoista Suomea pitkäksikään aikaa. Mutta köyhälistön levoton liikehtiminen, köyhälistön, joka on voimakkaasti tehnyt pesäeron sosialipetturien kanssa ja ainakin sydämessään joskaan ei vielä julkiteossa pyrkii kommunismiin — tuollainen köyhälistö uhkaa kapitalistiluokalle pelottavaa käännettä. Näitä seikkoja miettimällä ymmärrämme Suomen lahtarien suostuvaisuuden rauhaan.

Koko kapitalistinen maailma elää pulakautta, jota se ei kykene voittamaan. Mutta proletaarinen vallankumous on koko maailman edessä todistanut elinvoimaisuutensa ja kukistumattomuutensa. Saatuaan rauhan hengähdysajakseen, on proletaarinen vallankumous taas voitokkaasti ryntäävä eteenpäin porvarillisissa valtioissa, joissa taloudellinen rappeutuminen yhä jatkuu ja joissa sen rinnalla myös vallankumouksen myyrä tehokkaasti kaivaa.
Julkaistu sanomalehdessä "Wapaus", Venäjän Kommunistisen Puolueen Suomalaisten Järjestöjen Keskus-Toimiston Äänenkannattaja. Pietari, lokakuun 9 p:nä 1920, n:o 218

Tarton rauhan 1920 vaiheita | Takaisin historiasivulle.