Auf deutsch.
Moskovan rauha romutti
länsivaltojen Suomen-politiikan
Maailma Englannin ja Ranskan tappion merkeissä
Berliini, 13. maaliskuuta.
Uutista Venäjän ja Suomen välistä rauhansopimuksesta on maailmalla pidetty Englannin ja Ranskan suunnitelmien laajentaa sotaa Skandinaviassa katastrofaalisena epäonnistumisena. Kun Pohjolan lehdet toivat julki erityisesti merkittävän huojentuneisuuden ankarasta paineesta ja tyytyväisyyden Moskovan sopimukseen, maailman lehdistöstä lähes kaikki puhuivat länsidemokratioiden raskaasta moraalisesta tappiosta ja suuresta arvovallan menetyksestä sekä Saksan diplomaattisesta voitosta. Chamberlainin ja Daladierin viime hetken avunlupauksia pidettiin tyhjänä eleenä. Länsivallat ovat tappioittensa ketjussa hävinneet uuden pelin - tämä on ulkomaanlehtien yleisin vaikutelma.
Neuvostoliitto:
"Sotaankiihottajien katkera tappio"
Moskova, 13.3.
"Pravda" omistaa perinpohjaisen pääkirjoituksensa (ven.) Neuvostoliiton ja Suomen rauhansopimukselle. Siinä korostetaan sopimuksen merkitystä kahdessa kohtaa: Sopimus takasi 1. Neuvostoliiton rajojen ja ennen kaikkea Leningradin turvallisuuden; 2. se eliminoi pohjois-Euroopasta sotapesäkkeen. Tällä tavoin se edusti k a t k e r a a t a p p i o t a e n g l a n t i l a i s - r a n s k a l a i s i l l e s o t a a n k i i h o t t a j i l l e.
Lehti mm. luettelee yksityiskohdittain neuvostohallituksen itselleen asettamat tehtävät ja toteaa ne saavutetuiksi. Kun sotatoimet rintamalla päättyivät, neuvostokansan täytti suunnaton tyytyväisyys. Sopimus Neuvostoliiton ja Suomen välillä loi p y s y v ä t y s t ä v ä l l i s e t s u h t e e t, joiden perusvaatimuksena on molemminpuolisen turvallisuuden takeet.
Lehti kirjoittaa, että Neuvostoliitto ei ole koskaan tähdännyt Suomen itsenäisyyden rosvoamiseen. Neuvostoliitto on päinvastoin jo 1917 vapaaehtoisesti tunnustanut Suomen oikeuden itsenäiseen valtiolliseen olemassaoloon.
"Jo kauan aikaa", Pravda jatkaa, "ovat englantilais-ranskalaiset imperialistit lietsoneet Suomea - kuten aiemmin P u o l a a ja muita valtioita - sotaan Neuvostoliittoa vastaan ja jossa ne lupasivat "takuita" ja tukeaan tähän sotaan, ja jossa ne levittivät illusiota, että Englannin ja Ranskan avulla pystytetyt linnoitukset ovat voittamattomia. Englannin ja Ranskan imperialistien suunnitelmat laajentaa sota sieltä koko Eurooppaan ovat haaksirikkoutuneet.
Geneven Liiton epämääräiset manööverit eivätkä uhkaukset tai painostukset ole auttaneet. Myös joidenkin valtioiden lupaama tuki osoittautui i l l u u s i o k s i.. Koko maailmalle on tullut selväksi, että sotaprovokaattorit tähtäsivät kaikin keinoin vain sotatilan, taistelun ja vihollisuuksien pidentämiseen itä-Euroopassa.
Se, minkä jokainen ei täysin sokeaksi tehty henkilö on voinut edeltäkäsin sanoa, on tapahtunut: Neuvostoliitto on vastoin sotaankiihottajien itsepintaisia pyrkimyksiä tuonut asevoimillaan turvan rajoilleen. Venäjän ulkopolitiikan tehtävät on nyt täytetty erottamalla Karjalan kannas sekä Laatokan pohjoisranta osaksi Neuvostoliittoa, siirtämällä Hangon niemimaa siihen kuuluvine merialueineen sopimusteitse Neuvostoliiton laivastotukikohdaksi, mitä myöden pääsy Suomenlahdelle voidaan suojata ... Sotaankiihottajat ovat näin kärsineet katkeran tappion, koska he näin ovat m e n e t t ä n e e t p a r h a a n t u k i k o h t a n s a s o t a t o i m i l l e e n."
Hävitty taistelu
Berliini, 13.3.
Tänään kello 12 lähtien aseet vaikenevat Suomen ja Venäjän taistelualueella. Myöhään, kovin myöhään, Helsingin hallitus päätyi lopettamaan sotaretken, jolta alusta alkaen puuttui näköala. Sen olisi voinut ymmärtää, jos pieni rohkea kansa kuten suomalaiset olisivat uhmanneet ylivoimaista vihollista - siinä tapauksessa, että tämä vihollinen olisi pyrkinyt tuhoamaan sen vapauden. Tosiasiallisesti Moskovan vaatimukset olivat varsin rajoitettua laatua: vielä silloin, kun Suomen pääpuolustuslinja oli valloitettu, neuvostohallitus on tyytynyt suhteellisen vaatimattomiin aluehankintoihin, jotka ovat puhtaasti sotilaallista laatua.
On kuitenkin tärkeää antaa kaikille pienille puolueettomille valtioille neuvo tutkia oman etunsa vuoksi tarkasti Venäjän alkuperäisten vaatimusten ja Moskovan sopimuksen määräysten eroavaisuuksia. Suomi olisi saanut rauhan huomattavasti halvemmalla! Mutta nyt se on saanut kokea saman, minkä Benešin valtio ja Versaillesin Puolan valtio on käynyt läpi. Usein on sanottu, että kansat eivät opi toisten kansojen kokemuksista mitään. Tämä pessimistinen sanonta näyttää Suomen kohdalla käyneen todeksi. Odotamme jännittyneinä, josko muut maat oppivat tämän katkeran läksyn lopulta ulkoa.
Yksi on varmaa. Eivät Prahan mustan pörssin kauppiaat, eivät Varsovat poitsut eivätkä Helsingin sosialidemokraatit olisi voineet johtaa kansojaan harhaan, ellei näitä kansoja olisi länsivaltojen puolelta saatettu perin häpeälliseen peliin osallisiksi. Kaikille näille kolmelle mahtavat Englannin ja Ranskan imperiumit lupasivat apua, kaikki kolme ovat sokeassa uskossaan odottaneet länsimaiden aseellista tukea ja kaikki kolme on kylmäverisesti ja kyynisesti jätetty loukkoonsa. "Apu" Puolalle rajoittui Ranskan yleisesikunnan ensi viikkojen valheellisiin sotatilannekatsauksiin, "apu" Suomelle täysin riittämättömään ja lisäksi ala-arvoiseen sotamateriaaliin. Mutta aivan kuten Pariisin ja Lontoon kunniattomat hallitukset vielä Puolan kenttäarmeijan tuhoamisen j ä l k e e n provosoivat Varsovan mieletöntä vastarintaa - juuri siten Chamberlain ja Daladier yrittivät kiihottaa Suomen itsemurhaan viimeisinä päivinä. Vielä eilen, kun rauhansopimus oli Moskovassa jo allekirjoitukseen valmis, Daladier julisti, että Ranskan ja Englannin joukot ovat valmiina laivaukseen odottaen vain pyyntöä Suomesta. Hetken kuluttua tämän julkean valheen kertoi Chamberlain. Tähän päättyy vertailu Puolaan: seuraten Hachan hallituksen esimerkkiä Prahassa myös Suomen hallitus muisti myöhemmin vastuunsa kansansa tulevaisuudelle ja teki sen ainoan järkevän teon.
Kouristuksenomaisissa yrityksissään pitää yllä sotanäyttämöä ylhäällä Pohjolassa lännen vararikkoiset lipsauttivat yhden merkittävän tunnustuksen. Daladier selitti, että Englanti ja Ranska marssivat Suomeen - yhdentekevää, sopiiko se Norjalle tai Ruotsille. Myös Ransakan lehdistö toisti säveltä. Ferdinand Laurent kirjoitti "Jour'issa", että Geneven pykälät m ä ä r ä ä v ä t Ruotsin ja Norjan sallimaan liittoutuneiden joukkojen läpimarssin. Ja entinen sotaministeri Fabry vaati "Matin'issä" liittoutuneiden interventiota siinäkin tapauksessa, että Venäjän ja Suomen välille tulisi voimaan rauha. Surkeampi on se luulo, että sotaretki Pohjolassa olisi voitu lopettaa rauhansopimuksella. Näin siksi, että Ranska ja Englanti katsovat, että heillä on yhtä suuret oikeudet kuin Saksalla Ruotsin rautamalmiin ja että heidän tulee saada mihin hintaan tahansa Skandinavian rannikkovesien ehdoton valvonta. Siinä on villakoiran ydin! Länsivallat eivät lähteneet "pelastamaan" Suomea vaan Ruotsin malmia ja Skandinavian länsirannikon valvontaa.
Fabry'n kömpelö tunnustus on juuri nyt ensimmäinen varoitus Norjalle ja Ruotsille kaksinkertaistaa valppautensa. Sotanäkymät lännessä kummallekin kapitalismin ja demokraattisen korruption suojeluspyhimykselle ovat niin huonot, että myöskään tulevaisuudessa ne eivät jätä kokeilematta mitään laajentaakseen sotanäyttämöä ja vetääkseen lisää kansoja tulipaloon. Jos kunnianarvoisten Pariisin tai Lontoon valtiomiesten kanssa olisi tekemisissä, voisi odottaa, että nämä olisivat lähes kymmenen vuotta kestäneestä diplomaattisten ja poliittisten tappioiden ketjusta vetäneet pikaisesti johtopäätöksensä ja kadonneet kuvasta. Mutta hallitukset, joiden rikollisilla elementeillä kuten Churchillillä ei ole mitään hävittävää, pitävät suurta suuta ja haluavat jatkaa rikollista peliään loppuun saakka. Suomi on toistaiseksi viimeinen lenkki petettyjen ja huijattujen ketjussa; seuraavia tulee, jos kaikki menee lännen vallanpitäjien tahdon mukaan. Lontoo ja Pariisi ovat jälleen hävinneet taistelun, jossa tällä kertaa Suomen pojat piti lyödä. Rauhaa ei kuitenkaan tule, ei ennen kuin molemmat lännen plutokraatiset keskukset sortuvat Suur-Saksan asevoimien iskuista.
Seibert.
Lähde: Etusivun uutiset ja pääkirjoitus. "Völkischer Beobachter, Kampfblatt der national-sozialistischen Bewegung Großdeutschlands" (Suur-Saksan kansallissosialistisen liikkeen taistelulehti), 14.4.1940. Käännös: Pauli Kruhse.
Suomi suurvaltapolitiikassa 1939-1940 |
Talvisota | Suomi Neuvostoliiton ulkopolitiikassa 1939-1940.