Suomennos.

Suomen hallituksen vastaus neuvostohallituksen noottiin marraskuun 26 päivältä on asiakirja, joka kuvastaa Suomen hallituksen syvää vihamielisyyttä Neuvostoliittoa kohtaan ja johtaa molempien maiden välisten suhteitten äärimmäiseen kärjistymiseen.

1) Sitä tosiseikkaa, että Suomen hallitus kieltää suomalaisten joukkojen ampuneen neuvostojoukkoja tykistötulella, josta aiheutui uhreja, ei voida selittää muuksi kuin yleisen mielipiteen harhaanjohtamiseksi ja ammunnan uhrien ivaamiseksi. Ainoastaan vastuuntunnon puute ja halveksiva suhtautuminen yleiseen mielipiteeseen ovat voineet sanella tämän yrityksen selittää tämä inhoittava tapaus neuvostojoukkojen tykistöammuntaharjoitukseksi aivan rajalinjalla suomalaisten joukkojen näkyvissä.

2) Suomen hallituksen kieltäytyminen poistamasta joukkojansa, jotka ovat suorittaneet vihamielisen, neuvostojoukkoihin kohdistuneen ammunnan, sekä hallituksen vaatimus suomalaisten ja neuvostojoukkojen samanaikaisesta siirtämisestä, joka edellytetään tasavertaisuuden periaatteesta johtuvaksi, paljastaa Suomen hallituksen vihamielisen halun pitää Leningradia uhan alaisena. Itse asiassa tässä ei ole kysymys suomalaisten ja neuvostolaisten joukkojen asemien samankaltaisuudesta. Neuvostovenäläiset joukot eivät uhkaa Suomen elinkeskuksia, sillä nämä joukot ovat satojen kilometrien päässä niistä, kun taas suomalaiset joukot sijaitsevat 32-kilometrin päässä Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton elinkeskuksesta Leningradista, jonka väkiluku lasketaan 3,5 miljoonaksi, ja ovat sille välittömänä uhkana. On turhaa korostaa sitä, että neuvostojoukkoja ei oikeastaan voida siirtää minnekään, koska neuvostojoukkojen siirto 20—25 kilometrien päähän rajasta merkitsisi niiden sijoittamista Leningradin esikaupunkeihin, mikä olisi aivan järjetöntä Leningradin turvallisuuden kannalta. Neuvostohallituksen ehdotus suomalaisten joukkojen siirtämisestä 20—25 kilometrin päähän on vähimmäisehdotus, koska sen tarkoituksena ei ole saada aikaan yhdenvertaisuutta suomalaisten ja neuvostojoukkojen sijoituksessa, vaan ainoastaan lieventää vallitsevaa epäsuhdetta. Jos Suomen hallitus kieltäytyy tästä minimiehdotuksesta, niin se merkitsee, että se aikoo pitää Leningradia joukkojensa välittömän uhan alaisena.

3) Keskittämällä Leningradin välittömään läheisyyteen suuren joukon vakinaisia joukkoja ja asettamalla tämän Neuvostoliiton tärkeän elinkeskuksen välittömän uhan alaiseksi, Suomen hallitus on suorittanut Neuvostoliittoa kohtaan vihamielisen teon, joka ei ole sopusoinnussa molempien valtioiden kesken solmitun hyökkäämättömyyssopimuksen kanssa. Suomen kieltäytyminen siirtämästä joukkojaan 20—25 km niitten taholta neuvostojoukkoihin kohdistuneen rikollisen ammunnan jälkeen osoittaa, että Suomen hallitus haluaa edelleen jatkaa vihamielistä asennoitumistaan Neuvostoliittoa kohtaan, että se ei aio noudattaa hyökkäämättömyyssopimuksen vaatimuksia ja että se on päättänyt edelleenkin pitää Leningradia uhan alaisena. Mutta Neuvostoliiton hallitus ei voi hyväksyä sitä, että toinen puoli rikkoisi hyökkäämättömyyssopimusta toisen sitä noudattaessa.

Tämän johdosta Neuvostoliiton hallitus katsoo olevansa pakoitettu ilmoittamaan, että se tästä päivästä lähtien katsoo olevansa vapaa sitoumuksista, jotka sitä velvoittavat Neuvostoliiton ja Suomen kesken tehdyn hyökkäämättömyyssopimuksen perusteella ja joita Suomen hallitus järjestelmällisesti loukkaa.

Vastaanottakaa j.n.e.

V. Molotov.

Molotovin ensimmäinen nootti Mainilan laukauksista (marraskuun 26. päivä). Yrjö-Koskisen vastaus seuraavan päivänä (marraskuun 27. päivä). Molotovin vastaus 28. marraskuuta yllä. Yrjö-Koskisen vastaus 29. marraskuuta.

Talvisota | Suomi Neuvostoliiton ulkopolitiikassa 1939-1940.