eräiden valtiorikosten käsittelemistä varten asetettavista tuomioistuimista
sekä oikeudenkäynnistä niissä.
Annettu Helsingissä, 29 päivänä toukokuuta 1918.
Suomen Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty 20 päivänä heinäkuuta 1906 annetun Valtiopäiväjärjestyksen 60 §:ssä määrätyllä tavalla, säädetään täten seuraavasti:
1 §.
Rangaistavat teot, joihin sisältyy myötävaikutus kuluvana vuonna Suomen laillista yhteiskuntajärjestystä vastaan nostettuun kapinaan tahi jotka ovat yhteydessä sen kapinan kanssa, ovat, olipa rikollinen rikoksentekijä, yllyttäjä tai muuten rikokseen osallinen, tutkittavat ja tuomittavat sitä tarkoitusta varten asetetussa, valtiorikosoikeus nimisessä tuomioistuimessa.
Tämän tuomioistuimen päätöksiä tutkimaan eräissä tapauksissa, joista 13 §:ssä tarkemmin säädetään, samoin kuin lopullisesti harkitsemaan armonanomuksia niissä rikosjutuissa, joista tässä laissa puhutaan, asetetaan valtiorikosylioikeus.
2 §.
Valtiorikosoikeus olkoon jaettu osastoihin, itsekussakin puheenjohtaja ja neljä jäsentä. Puheenjohtajan ja jäsenten tulee olla rehellisiä ja luotettavia miehiä. Puheenjohtajalla ja yhdellä jäsenellä tulee olla taitoa ja kokemusta tuomarintoimissa, sekä yhdellä jäsenellä olla upseerinarvo. Heidät määrää Senaatin Oikeusosasto, sotilasjäsenet Suomen puolustuslaitoksen ylipäällikön esityksestä ja lainoppimattomat jäsenet asianomaisen maaherran esityksestä. Nämä nimitysasiat ovat Oikeustoimituskunnan valmisteltavia, ja sen toimituskunnan päällikkö on Oikeusosaston mukana niitä käsittelemässä ja ratkaisemassa.
3 §.
Valtiorikosylioikeudessa tulee olla puheenjohtaja ja kuusi jäsentä, joista puheenjohtajalla ja kolmella jäsenellä tulee olla taitoa ja kokemusta tuomarintoimissa sekä kahdella jäsenellä olla esiupseerinarvo. Nämä jäsenet määrää Senaatin Oikeusosasto, sotilasjäsenet Suomen puolustuslaitoksen ylipäällikön esityksestä. Nyt mainittujen asiain valmistelusta ja käsittelystä olkoon laki niinkuin 2 §:ssä on sanottu.
Ylioikeus voipi, jos Oikeusosasto katsoo tarpeelliseksi, olla jaettuna osastoihin, kokoonpanoltaan semmoisiin kuin 1 momentissa säädetään; ja ovat kaikki osastot oikeutettuja kokoontumaan yleiseen istuntoon, jos katsotaan tarpeen vaativan.
4 §.
Valtiorikosoikeuden jäsen, joka ei ole aikaisemmin tehnyt tuomarinvalaa, olkoon velvollinen tekemään sellaisen valan oikeuden puheenjohtajan edessä.
5 §.
Valtiorikosylioikeuden asia on vahvistaa niiden osastojen lukumäärä, jotka valtiorikosoikeudessa tulee olla, sekä muuten antaa tarkemmat määräykset näiden osastojen toiminnasta.
Syyttäjät tähän oikeuteen määrää Senaatin prokuraattori. Tarpeellisen määrän virkamiehiä kutsuu avukseen valtiorikosylioikeus ja jokainen oikeudenosasto.
Menosäännön 1 momentissa mainituille oikeuksille vahvistaa Senaatin Talousosasto.
6 §.
Valtiorikosoikeuksien puheenjohtajan, jäsenen tai virkamiehen toimesta älköön vetäytykö pois kukaan, joka ei ole täyttänyt kuuttakymmentä vuotta tahi voi näyttää laillista estettä, jonka Oikeusosasto tahi, kun on puhe sanottujen oikeuksien virkamiehistä, nämä oikeudet hyväksyvät.
Yleisessä tai yksityisessä virassa palvelemista pidettäköön ainoastaan eri harkinnan perusteella laillisena esteenä.
7 §.
Jos valtiorikosoikeuden puheenjohtaja tahi jäsen laillisen syyn takia tilapäisesti on estetty ottamasta osaa asian käsittelyyn, kutsukoon oikeus toisen jäävittömän jäsenen esteellisen sijaan, noudattaen mitä 2 ja 3 §:ssä on oikeuksien kokoonpanosta määrätty.
Jos esteellisyyttä jatkuu pitemmän aikaa kuin neljätoista päivää, määrätköön Senaatin Oikeusosasto apujäsenen oikeuteen siksi aikaa kuin esteellisyyttä kestää.
8 §.
Valtiorikosylioikeuden määrättävä on missä paikkakunnissa juttujen tarkoituksenmukaisen käsittelyn vuoksi valtiorikosoikeuden istuntoja on pidettävä. Kuitenkin on oikeuden osastolla valta siirtyä toiseen paikkakuntaan yksityisiä juttuja käsittelemään, milloin se katsotaan tarpeelliseksi.
9 §.
Valtiorikosoikeuden tulee tuomioissaan noudattaa lakia ja, jollei alempana toisin sanota, on oikeudenkäyntiin nähden valtiorikosoikeuksissa sovellutettava mitä oikeudenkäynnistä yleisessä oikeudessa vireillepannuissa rikosasioissa on säädetty.
10 §.
Valtiorikosoikeuden on käsitellessään sille kuuluvia asioita, ilman laajaa menettelyä, merkittävä muistiin asian selvittämiseksi tarpeelliset näytteet ja vapaasti harkittuaan kaikkia esille tulleita asianhaaroja oman vakaumuksensa mukaan ratkaistava, mikä asiassa on totta.
11 §.
Jos havaitaan sen, joka on syytteen alaisena valtiorikosoikeudeissa, vielä lisäksi tehneen sellaisen rikoksen, mikä kuuluu yleisen oikeuden käsiteltäviin ja mistä häntä ei vielä ole pantu syytteeseen, älköön yleisessä oikeudessa pidettäkö enempää tutkimusta, jos ensiksi mainittu oikeus katsoo syytetyn vikapääksi kuolemanrangaistukseen tahi elinkautiseen tai viidentoista vuoden kuritushuonerangaistukseen.
Jos syytetty havaitaan vikapääksi lievempään rangaistukseen kuin 1 momentissa sanotaan, on se rangaistus hänelle tuomittava sekä, jos on luotettava selvitys siitä, että syytetty on tehnyt yleisen oikeuden käsiteltäviin kuuluvan rikoksen, juttu muun puolesta lykättävä yleisen tuomioistuimen edelleen tutkittavaksi ja ratkaistavaksi, ja on sitten valtiorikosylioikeuden, ilmoituksen saatuaan, lain mukaan yhdistettävä rangaistukset.
12 §.
Valtiorikosoikeuden on neuvottelujen päätyttyä heti julistettava päätös, jossa mainitaan, paitsi oikeutta ja asianosaisia, lyhykäisesti itse asia sekä ne perusteet ja se laki, mihin oikeus on päätöksensä perustanut.
13 §.
Valtiorikosoikeuden päätökseen älköön haettako muutosta; kuitenkin on päätös, jos vähintään kaksi oikeuden jäsentä vaatii, viipymättä ja viimeistään viidentoista päivän kuluessa päätöksen julistamisesta alistettava valtiorikosylioikeuden lopullisesti tutkittavaksi siltä osalta kuin päätös sisältää lausunnon lain sovelluttamisesta rikokselliseen tekoon sekä rangaistuksen suuruuden määräämisestä tai muusta oikeuskysymyksestä. Sitä, minkä oikeus on havainnut asiassa selvitetyksi, ei saa ottaa uudestaan tutkittavaksi.
14 §.
Jos se, jonka valtiorikosoikeus on tuominnut rangaistukseen, tahtoo anoa armoa rangaistuksesta, on valtiorikosylioikeudelle osotettu anomus seitsemän päivän kuluessa siitä kun päätös annettiin jätettävä Valtiorikosoikeuden puheenjohtajalle tai sen läänin maaherralle, missä tuomittua pidetään vangittuna, ja lähetettäköön armonanomus viipymättä valtiorikosylioikeudelle.
15 §.
Jokaisessa Valtiorikosoikeuden osastossa on pidettävä rangaistus- ja sakkoluetteloa. Täytäntöönpanoa varten on rangaistusluettelossa otettava huomioon mitä alioikeuden tuomitsemasta vapausrangaistuksesta on säädetty ja ote sakkoluettelosta lähetettävä asianomaiselle maaherralle samassa järjestyksessä kuin sakkoluettelo hovioikeudesta.
16 §.
Työtileistä sekä rikosasiain luettelojen tekemisestä ja niiden lähettämisestä papistolle olkoon voimassa mitä hovioikeuden välittömästi päättämistä asioista on säädetty.
17 §.
Suomen Senaatin Talousosaston asia on antaa tarkemmat määräykset tämän lain sovelluttamisesta.