Suomen painettu asetuskokoelma 65/1918 ss.8-11.

Suomen Senaatti

on, Sisäasiaintoimituskunnan esittelyssä, antanut seuraavan julistuksen:

Suomen kansalle.

Suomen lainkuuliainen kansa on voimakkaasti noussut taisteluun anar­kiaa ja sen alkujuurta, maahamme sijoitettua venäläistä sotaväkeä vas­taan. Sankaritekoja on suoritettu ja suuri osa isänmaata vapautettu sor­tajista. Mutta vielä ei ole vapauttamistyö loppuun saatettu. Vielä täytyy suuren osan kansaamme kärsiä sitä hirmuvaltaa, jota laillisen järjestyksen viholliset harjoittavat murhaten, ryöstäen, vangiten ja kiduttaen rauhallisia ja lainkuuliaisia asukkaita. Sitäpaitsi eivät suojeluskuntain tähän asti saavuttamat voitot ole täysin turvatut. Kapinalliset ja heihin liittyneet venäläiset yrittävät yhä valmistautua valloittamaan takaisin vapautettuja alueita. Kamala olisi se hävitys, joka heidän voittaessaan näitä seutuja kohtaisi.

Mahdollisten onnettomuuksien torjumiseksi ja vapauttamistyön on­nelliseen loppuun saattamiseksi tarvitaan vielä uusia uhrauksia. Sen li­säksi mitä suojeluskunnat tähän asti ovat saaneet aikaan, on vielä paljon tehtävä. Hallituksella täytyy vapaaehtoisesti syntyneiden suojeluskun­tain ohella olla käytettävänään riittävä määrä kiinteämmin järjestettyjä joukkoja, jotka milloin hyvänsä voidaan siirtää sinne, missä ylipäällystö katsoo niitä isänmaan pelastamiseksi tarvittavan.

Vuoden 1878 asevelvollisuuslakiin nojaten, jota ei ole koskaan kumottu, ja Hallituksen julistuksessa kuluvan helmikuun 6 päivältä lausuttujen peri­aatteiden mukaisesti, katsoo näin ollen Hallitus velvollisuudekseen siksi ajaksi, jonka vapaustaistelu tulee kestämään, kutsua jokaisen asevel­vollisuusijässä olevan lainkuuliaisen kansalaisen aseisiin isänmaan puo­lustukseksi. Kun kuitenkin vakinaisten joukkojen asettaminen kaikkia asevelvollisuuslain määräyksiä noudattamalla veisi liian paljon aikaa, on Hallitus nähnyt hyväksi yhdenmukaisuuden aikaansaamiseksi kutsunnan toimittamisessa sielläkin, missä paikalliset viranomaiset siihen jo ovat ryhtyneet, vahvistaa erinäisiä yksinkertaisia ohjeita kutsunnassa nouda­tettaviksi.

Hallitus kutsuu täten kaikki asekuntoiset miehet, jotka ennen tam­mikuun 1 päivää 1918 ovat täyttäneet vähintään 21 ja enintään 40 vuotta, saapumaan kutsuntaan, ja on tällöin seuraavia määräyksiä noudatettava:

1) Kutsunnan toimittaa kussakin kunnassa kutsuntalautakunta, jo­hon kuuluu kunnallishallituksen s.o. maalla kunnallislautakunnan ja kaupungissa maistraatin puheenjohtaja ja kaksi jäsentä ynnä yksi tai kaksi paikkakunnan suojeluskunnan esi- tai toimikunnan jäsentä sekä kunnan-tai kaupungin lääkäri tai missä sellaista ei ole, joku muu tarkastusta varten kutsuttu lääkäri. Jos kunnassa ei ole keskusesikunnan hyväksymää suo­jeluskunnan esi- tai toimikuntaa, määrätköön keskusesikunta puolustus­laitoksen edustajat kutsuntalautakuntaan.

2) Kutsunnan toimittamista varten määrää kunnallishallinto suo­jeluskunnan esi- tai toimikunnan kanssa asiasta sovittuaan viipymättä paikan ja ajan, ja tulee kutsunnan tapahtua viimeistään viikon kuluessa sen kuuluttamisesta seurakunnan kirkossa. Kutsunnan ajasta ja paikasta on kiireimmiten annettava tieto keskusesikunnalle.

3) Kutsuntatilaisuudessa on kaikki ne kutsutut, jotka kutsuntalautakunta havaitsee luotettaviksi ja maan puolustukseen soveliaiksi, pantava luetteloon ja tarkastettava, erikseen merkitsemällä, kutka on havaittu sotapalvelukseen kelvollisiksi.

Kutsunnan alaiset suojeluskuntalaiset, jotka ovat poissa kotipaikal­taan ottamassa osaa maan puolustukseen, ovat vapautetut velvollisuudes­taan saapua kutsuntaan, mutta on tiedonanto kuhunkin sellaiseen suojeluskuntaosastoon kuuluvista kutsunnan alaisista esikunnan tai päällystön välityksellä lähetettävä kutsuntalautakunnalle suojeluskuntalaisten koti­paikkaan.

4) Paitsi kivulloisuutta saakoot muuten sotapalvelukseen hyväksyt­tyihin nähden erikoisen säälittävät perheseikat tahi tähdellinen virkatoimi kutsuntalautakunnan harkinnan jälkeen olla aiheena sotapalveluksesta vapauttamiseen. Tällaista vapautusta koskeva merkintä on tehtävä kutsuntaluetteloon ja on siinä samalla mainittava vapautuksen aihe.

5) Kaikki asepalvelukseen hyväksytyt, joita ei ole siitä vapautettu, kirjoitetaan kunnan suojeluskuntaan; samalla määrätään kutka heistä, piiriesikunnan kutsuntalautakunnalle ilmoittaman jaoittelun perusteella, lautakunnan harkinnan mukaan kuuluvat vakinaiseen joukkoon, ottamalla huomioon, että siihen ensi sijassa yalitaan ne, jotka vapaaehtoisesti ovat ilmoittautuneet halukkaiksi palvelemaan vakinaisessa joukossa.

6) Vakinaiseen joukkoon määrättyjen tulee esikunnan käskystä heti saapua harjoituksiin ja olla valmiit kahden päivän kuluessa ylipäällikön antamasta määräyksestä lähtemään liikkeelle kotipaikaltaan. Kutsunnan tapahduttua ovat vakinaiseen joukkoon määrätyt suojeluskuntalaiset sotalain alaiset.

7) Muut kutsutut ovat myös harjoitusvelvolliset, mutta siirretään vakinaiseen joukkoon ja määrätään lähtemään liikkeelle kotipaikkansa ul­kopuolelle mikäli maan puolustus sitä välttämättä vaatii.

8) Paitsi kutsunnan alaisia voivat 21 vuotta nuoremmat ja 40 vuotta vanhemmat henkilöt vapaaehtoisesti ilmoittautua palvelukseen suojelus­kunnan esi- tai toimikunnalle, joka harkinnan jälkeen ratkaisee, kirjoite­taanko heidät suojeluskuntaan kuuluviksi.

9) Henkilö, joka on kutsuttu suojeluskunnassa palvelemaan, on, siitä isännälleen tai työnantajalleen ilmoitettuaan, vapautettu palvelus- tai työsopimuksensa täyttämisestä.

10) Vakinaisessa joukossa kotipaikkansa ulkopuolella palvelemaan kutsuttu suojeluskuntalainen nauttii elatuksensa ohella kahden markan päiväpalkkaa. Tähän kuuluvat menot suoritetaan valtion varoista.

11) Kunnat ovat velvolliset pitämään hyvää huolta palvelukseen kutsuttujen vähävaraisten suojeluskuntalaisten perheistä, ja tullaan val­tion osanotosta kuntain kustannuksiin tässä suhteessa tulevaisuudessa säätämään. Samoin on kuntien asia pitää huolta kaatuneiden suojelus­kuntalaisten perheistä, milloin ne eivät kykene omin neuvoin tulemaan toimeen.

Lujasti vakuutettuina ja syvästi tietoisina siitä, että kansamme, ta­juten aseman vakavuuden, on valmis kantamaan raskaimmatkin uhrit isänmaan vapautuksen puolesta, Senaatti uskoo varmaan, että jokainen kunnon kansalainen tietää suorittaa velvollisuutensa ja rientää noudatta­maan niitä määräyksiä, joita puolustuslaitoksen nopea kuntoonpano vaatii.

Vaasassa, helmik. 18 p:nä 1918.

Suomen Senaatti:
HEIKKI RENVALL.
ALEXANDER FREY.
JUHANI ARAJÄRVI.
E. Y. PEHKONEN.

Hjalmar Honkanen.


Säädökset tammi-kesäkuu 1918
Säädökset heinä-joulukuu 1918
Historiasivuille.